Herne on hyvä viljelykasvi monipuolistamaan viljelykiertoa. Kuva: Annika Hirvelä
Herne jatkaa hittipalkokasvina: Kotimaiselle herneelle on kysyntää sekä valkuaisena että pakasteena
Kotimaisen rehuherneen suosio valkuaislähteenä on viime vuosina kasvanut, eikä trendi ole hiipumassa. Suomalaisen tarhaherneen korkeaa laatua arvostetaan ulkomailla, mikä on mahdollistanut viljelypinta-alan kasvun.Tilaajalle
Herne sitoo typpeä suoraan ilmasta ja parantaa maan rakennetta. Lisäksi sen pitäminen viljelykierrossa pienentää viljojen tautipainetta. Kuva: Annika HirveläHerneen viljelyala on Suomessa vähän runsas 41 000 hehtaaria, kertoo A-Rehun hankintapäällikkö Taneli Marttila. Rehuherneen osuus alasta on noin 35 000 hehtaaria.
Hernepinta-ala laski viimevuotisesta noin 2 500 hehtaaria. Marttila ei kuitenkaan ole muutoksesta huolissaan.
”Haasteellisen syksyn jälkeen innostus notkahtaa aina seuraavana vuotena. Etenkin ensikertalaiset pelästyvät haasteellista korjuuta turhaan ja hanskat heitetään helposti tiskiin.”
Kun jotain uutta lajia kokeilee, Marttila kannustaa viljelemään sitä kolmesta neljään vuotta ennen kuin päättää jatkaa tai lopettaa sen parissa.
”Ne, jotka hernettä ovat viljelleet pidempään, jatkavat kyllä viljelyä. Se on tosi hyvä kasvi viljelykiertoon. Jos tästä syksystä tulee hyvä, viljelypinta-ala voi taas lisääntyä”, Marttila arvioi.
Tänä vuonna herneet ovat kesä–heinäkuun vaihteessa näyttäneet Marttilan mukaan lupaavilta.
”Kasvustot näyttävät jopa peljättävän hyviltä.”
Marttilan mukaan herneenviljelyssä tärkeintä on kiinnittää huomiota oikeisiin viljelykäytäntöihin.
”Kylvämällä herneen väärin pilaat sen satomahdollisuudet. Pahimmat virheet ovat antaa liikaa typpeä ja käyttää liian suurta siemenmäärää.”
Kotimaisesta valkuaisesta ei ole vielä ylitarjontaa. Kuva: Annika HirveläMarttila kertoo, että A-Rehulla suositaan valkuaispitoisia lajikkeita, jotta kotimaista valkuaista saadaan tuotettua lisää. Käytössä onkin valkuaishinnoittelu A-Rehun suorille sopimusviljelijöille, eikä rehuherneen tuontia edes harkita.
”Kotimaisen valkuaisen viljelyllä saadaan selvästi yli 60 miljoonan euron lisätienestit vuosittain suomalaisille viljelijöille, mikäli tuontisoija voidaan korvata kotimaisella valkuaisella.”
Marttila muistuttaa, että herne on erikoiskasvi, jonka menekin voi varmistaa ainoastaan tekemällä viljelysopimuksen.
”Viljelysopimuksien avulla voidaan ohjata, että ei tulisi ylituotantoa, mikä olisi pahin vaihtoehto.”
Herneen viljelyyn on syksyllä tulossa kaksi uutta lajiketta, Lempi ja Heikki. Niillä on vanhoihin lajikkeisiin verrattuna pienempi lakoutumisriski ja korkea valkuaispitoisuus.
”Aikaista ja lakoutumisenkestävää hernelajiketta on odotettu jo kauan. Niitä on myös syytä tulla lisää, jotta kotimaista valkuaista saa helpommin ja viljelijät kokevat tuottamisen helpoksi.”
Härkäpapua on Marttilan mukaan viljelyssä tällä hetkellä noin 6 000 hehtaaria, mutta hän uskoo pinta-alan pienenevän tulevaisuudessa entisestään. Herne on selkeästi syrjäyttänyt härkäpavun.
Härkäpapu kärsii herkästi kuivuudesta ja vaatii pitkän kasvukauden, siksi herneenviljelyä suositaan enemmän. Kuva: Annika Hirvelä”Härkäpavulle on oma pieni markkinansa, mutta tarve ei ole lähellekään samanlainen kuin herneellä.”
Rehuherneen lisäksi Suomessa viljellään tarhahernettä.
Apetitin sopimusviljelyttämän pakasteherneen viljelyala nousi 200 hehtaarilla, kertoo Apetitin viljelytyspäällikkö Gunta Cirule. Yhteensä pakastehernettä oli tänä vuonna viljelyssä 1 800 hehtaaria.
Vaikka rehuherneen pinta-ala laski hieman viimevuotisesta, tarhaherneen viljelyala kasvoi viennin ansiosta. Kuvassa rehuhernelajike Astronaute. Kuva: Annika HirveläCirule kertoo, että vienti on mahdollistanut herneen tuotannon kasvun. Hän toivoisi, että myös suomalaiset innostuisivat kotimaisesta pakasteherneestä ja kotimainen kysyntä kasvaisi.
”Ulkomailla ollaan hyvinkin kiinnostuneita laadukkaasta pohjoismaisesta herneestä, sillä se erottuu laadultaan. Suomen olosuhteet tekevät herneestä makeamman ja se saadaan puitua kirkkaan vihreänä.”
Kaikki Apetitin herne tuotetaan noin 100 kilometrin etäisyydellä Säkylän tehtaasta. Näin varmistetaan, että herne saadaan pakastettua kahdessa tunnissa korjuusta.
”Kun herne puidaan tuoreena, se on pieni ja makea. Pidemmästä matkasta herneen laatu kärsisi,” Cirule kertoo.
Hernekääriäisen toukka herneen palossa. Vaikka herneen viljely on lisääntynyt, on hernekääriäispaine pysynyt hyvin samanlaisena. Kuva: Annika HirveläTämän kauden pakasteherneen puinti alkoi heinäkuun alussa. Cirule kertoo puinnin aloituksen aikaistuneen viime vuosien aikaisten keväiden ansiosta.
Apetitilla on meneillään hanke kotimaisen herneproteiinin tuottamiseksi, kertoo Apetitin viestintä- ja vastuullisuuspäällikkö Miika Kemilä. Siinä tavoitteena on kotimaista herneproteiinia tuottamalla nostaa jalostusastetta ja kehittää lisäarvotuotteita.
”Hankkeessa on aloitettu herneproteiinin tuottamisen pienen mittakaavan testaukset”, Kemilä kertoo.
Herneproteiinin raaka-aineeksi soveltuvaa keltahernettä viljellään jo Suomessa, mutta itse proteiinista ei kotimaista tuotantoa ole. Kuvituskuva. Kuva: Annika HirveläKotimaisen kasviproteiinien käytön lisääminen on yksi Apetitin strategisista painopistealueista.
- Osaston luetuimmat
