Herneenlakaste vioittaa herneen juuria. Vähitellen vioittuminen estää veden ja ravinteiden kulkeutumisen kasviin, jolloin kasvu pysähtyy, kasvi kellastuu ja kuihtuu ennenaikaisesti. Kuva: Marja Jalli
Herneen viljelyssä muistettava riittävän monta välivuotta – vaikeasta kasvitaudista ei pääse helpolla eroon
Herneenlakaste-tauti on vaikea saada pellolta pois. Viljelykierron merkitys kasvitautien, tuholaisten ja rikkakasvien torjunnassa korostuu, kun muokkaus vähenee ja kevenee.Tilaajalle
Herneen viljelyn suosio on kasvanut viime vuosina. Samalla lohkolla hernettä ei kannata viljellä liian usein kasvitautiriskin takia. Kuvassa herneen ja ohran seoskasvusto. Kuva: Markku VuorikariHerneen suosio viljelykasvina on noussut sen monien hyötyjen ansiosta.
Viime vuonna hernettä viljeltiin enemmän kuin koskaan. Ruoka- ja rehuherneen pinta-ala oli lähes 44 000 hehtaaria.
Liian usein hernettä ei kuitenkaan kannata kylvää samalle lohkolle, vaan viljelykiertosuositukset on hyvä muistaa.
Neljän vuoden viljelykierto ei herneelle riitä, toteaa erikoistutkija Marja Jalli Luonnonvarakeskuksesta (Luke).
”Liian tiheästä viljelykierrosta on Luken kokeissa saatu karvaita kokemuksia.”
Koepelloilla oli ollut 2000-luvulla hernettä joka neljäs vuosi. Vuosi 2022 on kuitenkin jäänyt tällä erää viimeiseksi viljelyvuodeksi herneellä, koska herneenlakasteen tautitartunta oli silloin niin paha, Jalli kertoo.
Suorakylvetyistä herneistä puolet kuoli ja kynnetyillä lohkoilla 20–30 prosenttia tuhoutui.
”Neljä vuotta ei riitä ainakaan suorakylvössä herneen kierroksi”, Jalli toteaa.
Suorakylvetyllä lohkolla kosteutta on ollut enemmän, mikä on suosinut tautia.
Kasvinsuojelulehdessä vuonna 2022 julkaistussa maatalous- ja metsätieteiden tohtori Paul Riesingerin tutkimuksessa ohjeeksi annetaan, että hernettä voidaan viljellä samalla lohkolla viiden vuoden välein.
Jos lohkolla alkaa esiintyä herneenlakastetta, täytyy väliä pidentää 6–10 vuoteen.
Herneenlakastetta ei voida hallita torjunta-aineilla ja toistaiseksi myöskään taudinkestäviä lajikkeita ei ole saatavilla.
Herneenlakaste vioittaa herneen juuria. Vähitellen vioittuminen estää veden ja ravinteiden kulkeutumisen kasviin, jolloin kasvu pysähtyy, kasvi kellastuu ja kuihtuu ennenaikaisesti.
Vaatii yli 10 vuotta, että herneenlakasteesta pääsee eroon, jos se on peltoon tullut, Jalli sanoo.
”Viljelykierrossa kannattaa pitää herneelle tarpeeksi välivuosia. Siten saa pitkäaikaisen hyödyn.”
Herneellä on monia hyötyjä. Sillä on hyvä esikasviarvo ja se kerää typpeä peltoon seuraavalle kasville.
Taloudellisesti herne on viime vuosina ollut esimerkiksi kevätviljoja kannattavampi kasvi Pro Agrian tekemissä laskelmissa.
Kerääjäkasveilla, viherlannoitusnurmilla sekä peltojen jatkuvalla kasvipeitteisyydellä on vaikutuksia kasvinterveyteen.
Viime vuosina suosiota ovat lisänneet myös kerääjäkasvit, viherlannoitusnurmet sekä peltojen jatkuva kasvipeitteisyys.
Näillä kaikilla on vaikutuksia myös kasvinterveyteen, mutta tietoa on vasta vähän.
”Riskejä on, ja on tärkeää huomioida kerääjäkasvien mahdollisuus erityisesti maalevintäisten taudinaiheuttajien isäntäkasveina, jotta näiden hyödyt saadaan täysin käyttöön”, Jalli arvioi.
Kerääjä- ja viherlannoituskasvien avulla monimuotoisuus pelloilla kasvaa ja viljelykiertoihin tulee vaihtelua.
Monipuolisella viljelykierrolla pystytään parantamaan maaperän kykyä hallita taudinaiheuttajia. Samoin eri kasvien seosviljelyllä voidaan pienentää kasvitauti ja -tuholaisriskejä.
Viljelykierron merkitys kasvitautien, tuholaisten ja rikkakasvien torjunnassa korostuu, kun muokkaus vähenee ja kevenee.
Toisaalta vaikka maa olisi puhdas taudinaiheuttajista, voi ilmakulkeuma aina tuoda tartuntoja.
Tuhohyönteisten torjunnassa voidaan tarvita hallintakeinoja laajalla alueella. Esimerkkinä Jalli mainitsee hernekääriäisen. Sen torjunnassa ei välttämättä riitä se, että vain omat lohkot ovat kunnossa.
Yllätyksiltä ei voi viljelyssä välttyä.
Jalli kertoo epäilystä, että viime vuonna eräällä viljelijällä kaurassa olisi ollut torajyvää.
”En ole koskaan kuullut, että kaurassa olisi torajyvää. Ei sitä ollut nytkään, mutta kaurapellossa oli ollut muita kasveja ja niissä oli ollut pahkahometta, jotka olivat tulleet puidessa kuormaan mukaan ja sekoittuvat helposti torajyvään.”
Tällaiset riskit kannattaa pitää mielessä viljelykiertoja, seoskasvustoja ja kerääjäkasveja miettiessä.
”Rikkakasvien torjuntaan vaaditaan entistä enemmän osaamista, kun kierrossa on mukana erikoiskasveja”, Jalli toteaa.
Torjunta-ainevalikoima on monilla erikoiskasveilla kapea.
- Osaston luetuimmat
