Korvaamisruletti tuo yllätyksiä ruuan verkko-ostajalle –keräilijä joutuu kiperien arvovalintojen äärelle

Voisi kuvitella, että ruuan tilaaminen verkosta on suunnitelmallinen ja varma tapa saada haluamansa ostokset ajankäyttö ja ihmiskontaktit minimoiden. Usean vuoden kokemus osoittaa, että mahdollisuus yllätyksiin on aina olemassa.

Verkkokaupan yllätyselementti piilee korvaavissa tuotteissa. Jos sallii kaiken tilaamansa korvaamisen tarvittaessa toisella tuotteella, voi saada aivan uusia elämyksiä. Suuresta marketista on aina jokin loppu, eikä verkkosovellus varoita siitä etukäteen. Se ei koske vain erikoisempia tuotteita. Koko kesän ajan makaronien ostaminen oli arpapeliä. Sellainen pussi saatiin, joka sattui hyllyssä kulloinkin olemaan.

Ruokia laatikkooni noukkiva keräilijä joutuu korvaavien tuotteiden etsinnässä kiperien arvovalintojen eteen. Jos esimerkiksi kotimaisia luomukesäkurpitsoja ei ole, kumpi joustaa – luomu vai kotimaisuus? Vai voiko laatikkoon laittaa mitään, jos on vain ulkomaista ei-luomua tarjolla? Ehkä tilaukseen pitäisi laittaa lisäviesti: älä ota stressiä, kaikki korvaavakin otetaan ilolla vastaan ja käyttöä keksitään.

Viimeksi itse kaupassa käydessäni korvasin hyllystä puuttuvat punajuuret raitajuurilla. Keräilijä tuskin olisi sitä tohtinut tehdä.

Heräteostoksia voi tulla verkkokaupassakin, kun sovellus tyrkyttää suosituksiaan, mutta aistikokemus jää vajaaksi. Kalatiskiltä tilaaminen sokkona on kaikkein vaikeinta. Välillä noudankin kaiken muun valmiiksi kerättynä, mutta kalan takia kipaisen vielä marketissa.

Käyttöliittymissä on vielä hiomista. Tiettyä tuotetta voi olla hankalampaa löytää netistä kuin hyllyltä, jos ei tiedä oikeaa hakusanaa. Mistä kokematon tietää, että kotimainen omena on koneen logiikalla ”omena Suomi” eikä kotimainen omena?