

Muistatko, millä nimellä vielä muutama vuosikymmen sitten kutsuttiin hiivataikinasta leivottuja, kolmiomaisiksi leikattuja ja kaarevaan muotoon rullattuja kotileivonnaisia? Kyseinen leipomus tunnettiin yleensä nimellä voisarvi, ja niiden reseptejä on edelleen tallessa monessa reseptivihossa.
Voisarvet olivat suomalaiseen leipomisperinteeseen mukautettu versio ranskalaisista croissanteista. Nykyään croissanteihin on vaikea olla törmäämättä ruokakaupoissa ja kahviloissa, sillä 2010-luvulta alkaen ne ovat tehneet melkoisen Suomen-valloituksen.
Vielä vuonna 2021 Kielitoimiston sanakirja suositteli leivonnaisesta kirjoitusasua ”kroissantti”, mutta nykyään kirjoitusasuksi hyväksytään ranskan kielen mukainen ”croissant”. Croissant vertautuu kaarevan muotonsa puolesta kuun kasvavaan vaiheeseen, mistä se onkin saanut nimensä.
Kaarevia leipäsiä on varmasti leivottu jo vuosisatojen ajan, mutta croissantien dokumentoitu historia juontaa juurensa vuoteen 1839, jolloin itävaltalainen August Zang avasi wieniläisleipomon Pariisiin. Hänen runsaalla voilla leipomansa, itävaltalaisten kipferlien tyyliset leivonnaiset saivat nimekseen croissant.
Croissanteja alettiin pian jäljitellä muissakin leipomoissa, ja 1900-luvun alusta asti ne ovat olleet aamukahvin perinteinen kaveri Ranskassa ja nykyään muuallakin Etelä-Euroopassa.
Alkuperäiset wieniläiskahvilan croissantit oli leivottu kuohkeiksi kuin hampurilaissämpylät, kun taas nykyisenkaltaisen lehtevän taikinan kehitti ranskalaiskokki Sylvain Claudius Goy vuonna 1915. Taikinan paperinohuet kerrokset syntyvät, kun taikinaan lisätään voita useassa pienessä erässä.
Croissantien evoluutio ei jäänyt siihen, vaan vuonna 1981 amerikkalainen elintarvikevalmistaja Sara Lee Corporation kehitti tekniikan, jolla croissant-taikina saatiin säilymään lehtevänä myös pakasteena. Raakapakasteena croissantit aloittivat aivan uudenlaisen maailmanvalloituksen, sillä ne oli mahdollista laittaa uuniin vasta kotona, kaupassa tai kahvilassa ilman taikinan valmistamisen vaivaa.
1980-luvulta alkaen croissantit ovatkin olleet tavallinen osa amerikkalaista ruokakulttuuria. Atlantin takana onkin nähty kaikenlaisia croissant-versioita, kuten cronutseja, eli croissant-taikinasta tehtyjä donitseja.
Yksi syy croissantien suosioon lienee niiden monikäyttöisyys.
Croissantit kuuluvat Suomessakin ruokakauppojen yhteydessä sijaitsevien paistopisteiden vakiovalikoimaan. Lidlin ensimmäiset paistopisteet avattiin vuonna 2010, ja nykyään kaikissa Lidlin Suomen-myymälöissä on paistopiste.
Paistopisteessä nimensä mukaisesti vain paistetaan puolivalmiita leivonnaisia, eikä valmisteta niitä raaka-aineista alkaen itse.
Vuonna 2013 sana ”jauholeipomo” nousi Kotimaisten kielten keskuksen sanapoiminnaksi. Jauholeipomo-sanaa oli alettu tuolloin käyttää tarkoittamaan leipomoa, jossa tuotteet valmistetaan paikan päällä.
Yksi syy croissantien suosioon lienee niiden monikäyttöisyys. Riisipiirakoiden lisäksi croissantit kuuluvat niihin paistopistetuotteisiin, joita pystyy syömään sellaisenaan huoneenlämpöisenä ilman sen kummempia päällisiä tai täytteitä.
Edulliset ja syömävalmiit paistopistetuotteet ovat olleet otsikoissa myös siksi, että etenkin koulujen lähistöllä sijaitsevien kauppojen paistopisteet houkuttelevat osaa koululaisista jättämään kouluruuan väliin ja korvaamaan aterian edullisella paistopistetuotteella.

Croissanteja on mahdollista leipoa myös kotona. Ilmavan ja rapean rakenteen aikaansaaminen vaatii huomattavasti enemmän rasvaa kuin esimerkiksi sämpylätaikinan valmistaminen, ja parhaan lopputuloksen saa aikaan käyttämällä voita.
Toki croissanteja on myös mahdollista täyttää, ja niihin sopivat sekä suolaiset että makeat täytteet juustosta hilloon ja leikkeleistä marjoihin.
Etenkin eteläisen Euroopan kahviloissa croissanteja myydään myös suklaisina versiona, joissa taikinaan on ripoteltu suklaahippuja, ja taikinaa on mahdollista versioida tällä tavoin myös kotona.
Lähteinä käytetty: Kielikello 4/ 2021, Institute of Culinary Education 19.3.2026, Lidl 5.2.2021, Yle 28.10.2025, Smithsonian Magazine 30.4.2015