

Jos olet juonut suomalaispanimon oluen, olet todennäköisesti juonut olutta, jonka mallasohra on korjattu Lahden seudulta ja jalostettu maltaaksi Itämeren alueen suurimmalla mallastajalla, Viking Maltilla.
Viking Malt on perheyritys, jolla on kuusi tuotantolaitosta viidessä eri maassa. Suomen lisäksi toimintaa on Ruotsissa, Tanskassa, Liettuassa ja Puolassa. Työntekijöitä on vajaa 300 ja yhtiön liikevaihto oli viime vuonna 329 miljoonaa euroa.
Viking Malt käyttää yhteensä ohraa noin miljoona tonnia vuodessa. Käytettävä mallasohra tulee mallastamojen läheltä ja Suomessa kotimaisuusaste on Viking Maltin hankintapäällikkö Christian Tallskogin mukaan noin 95 prosentin luokkaa.
”Olemme tuoneet vain yhdelle asiakkaalle ulkomaista mallasohraa siksi, että kyseistä laatua ei Suomessa tuotettu. Käytännössä pitkällä aikavälillä olemme käyttäneet vain kotimaista ohraa lukuun ottamatta tilanteita, joissa on ollut kyse katovuodesta”, Tallskog kertoo.
Suomessa mallasohra tulee pääasiassa suoraan sopimusviljelijöiltä.
”Tässä Lahden seudullakin on maatiloja, joista toimitetaan jo kolmannessa sukupolvessa mallasohraa meille. Läheltä tuleva raaka-aine sekä kumppanuus viljelijän kanssa ovat meille arvoketjussa tärkeitä asioita”, Tallskog sanoo.
Viking Maltin suurimpia asiakkaita Suomessa ovat suuret panimot. Tien toisella puolella sijaitseekin Hartwall, eikä etelään tarvitse moottoritietä pitkään ajaa, että vastaan tulee Sinebrychoff. Mallasta toimitetaan myös pienpanimoille, joiden määrä on kasvanut viime vuosina.
Vaikka pilsner-mallas onkin tärkein Viking Maltin tuotteista, on myös erikoismaltaille kysyntää. Tähän pystytään jatkossa vastaamaan Lahden tuotantolaitoksella, jonka toiminta käynnistyi keväällä. Nyt laitoksen toiminta on tarkoitus saada käyntiin täydellä teholla elokuun aikana. Uudella tuotantolaitoksella mallasta pystytään tuottamaan noin 85 000 tonnia vuodessa.
Erikoismaltaista ulkomailla kiinnostaa erityisesti viskin valmistukseen käytettävä entsyymimallas. Suomesta tuleekin Viking Maltin projektikonsultti Lars Weckströmin mukaan korkeaentsyymipitoista ohraa, joka on haluttua esimerkiksi Skotlannissa.
”Meillä on erityisen hyviä entsyymisohralajikkeita verrattuna muihin maihin. Tämä liittyy valoisiin kasvuolosuhteisiin. Esimerkiksi Repekka ja Vipekka ovat laadultaan ylivertaisia moneen muuhun ulkomaiseen entsyymiohraan verrattuna”, pitkään mallasohran kanssa työskennellyt, eläkkeellä oleva Weckström kertoo.

Mallasohraa viljellään Suomessa noin 100 000 hehtaaria. Kuivuus näkyy myös mallasohran tuotannossa.
”Alkukesä on ollut kuiva ja lämpötila korkea. Sadosta ennustetaan keskinkertaista, vaikka kesä-heinäkuun vaihteen sateet ovat olleet hieman armollisemmat”, Tallskog toteaa ja jatkaa:
”Kriittinen kysymys on, millainen valkuaispitoisuus mallasohraan saadaan. Se määrittää tilannetta. Tämä nähdään sitten, kun sadonkorjuu alkaa ja etenee. Näyttäisi siltä, että mallasohran puolesta ei tästä varmaan mitään katovuotta tule, mutta ei huippuvuottakaan.”
Maltaiden valmistamiseen käytetään vielä viime vuoden satoa, joka oli Tallskogin mukaan hyvä, kuten myös tarjontakin tällä hetkellä.
”Siitä saamme hieman puskuria. Tämän jälkeen täytyy mennä vain ohran laadun mukaan ja pyrkiä käyttämään sellaisia eriä eri tarkoituksiin, että saadaan asiakaslaatua. Huonoimmassa tapauksessa joudumme tuomaan mallasohraa ulkomailta laadullisista syistä. Tällä hetkellä en odota, että tuontia jouduttaisiin ainakaan määrällisistä syistä lisäämään.”