Kylmää vettä terveydenhuollosta saksivan oikeistohallituksen niskaan

Suomalaisten hyvinvoinnin kannalta tuskin on tärkeämpää asiaa kuin terveys, ja siksi hoitoa pitää saada, kun hoitoa tarvitaan.

Ennen eduskuntavaaleja kansalaisille pyhästi luvattiin, että sote-palveluista ei leikattaisi, eikä hoitajia irtisanottaisi. Nyt kun hallituksen sakset silppuavat esimerkiksi hoitotakuuta ja muutosneuvotteluita käydään monilla alueilla, on syytä muistaa ja uskaltaa vaatia, että yhdessä rahoittamamme hyvinvointiyhteiskunta on olemassa meitä jokaista varten – ei vain harvoja.

On iso ero, pääseekö hoitoon kahdessa viikossa vai kolmen kuukauden kuluessa, sillä jonossa terveysongelmat yleensä vain pahenevat ja niiden hoitaminen myöhemmin tulee sekä hankalammaksi että kalliimmaksi.

Ei ole reilua, että kipeästi kaivattuja hoitajia irtisanotaan ja syvennetään edelleen julkisen sektorin lääkäripulaa suosimalla yksityistä terveysbisnestä – mitä muiden muassa Lääkäriliitto kritisoi.

Merkittävin syy nyt alueilla tehtäviin lyhytnäköisiin leikkauksiin on velvoite kattaa hyvinvointialueille kertyneet alijäämät vuoden 2026 loppuun mennessä. Oppositio ja sote-asiantuntijat – heidän joukossaan myös hallituksen nykyinen sote-alueiden ohjauksesta vastaava alivaltiosihteeri – ovat vaatineet, että kattamisaikaa pidennettäisiin, jotta kansalaisten perusoikeuksia rikkoviin leikkauksiin ei jouduttaisi.

Alijäämät ovat syntyneet pääasiassa inflaation ja palkkaratkaisun vaikutuksesta, eikä alueilla ole ollut mahdollisuutta näihin kustannusnousuihin omin toimin edes vaikuttaa. Silti hallitus on jääräpäisesti pitänyt kiinni kohtuuttomasta aikataulusta.

Viime viikolla hallituksen niskaan ison ämpärillisen jäävettä kaatoi arvovaltainen Talouspolitiikan arviointineuvosto. Ei ole tavallista, että asiantuntijaneuvosto arvioi muuta kuin puhtaasti talouspolitiikkaa, mutta nyt raportissa tuotiin poikkeuksellisen suorasanaisesti, että hyvinvointialueille tulisi antaa lisää aikaa, jotta ne voivat toteuttaa säästötoimenpiteet kestävästi ja turvata keskeisten palveluiden saatavuuden.

Hallituksen mielestä lisäajan myöntäminen olisi “väärä signaali” epärealistisen urakan edessä oleville alueille. Toisaalta perustellaan, että se olisi epäoikeudenmukaista niiden muutaman alueen kohdalta, jotka voivat tavoitteeseen päästä – mutta samalla aiotaan rangaista ylijäämiä tekeviä alueita leikkaamalla niiden valtionosuuksia.

Hallituksen lyhytnäköisestä ja ristiriitaisesta linjasta huolimatta hoitoon pääsyn nopeuteen voidaan yhä vaikuttaa hyvinvointialueilla. SDP:n aluevaltuutetut ovat ajaneet kahden viikon hoitotakuussa pysymistä, ja jo 15:llä alueella se on tämänhetkisten tietojen mukaan toteutumassakin.

Huhtikuun vaaleissa ratkaistaan, pääseekö koko maassa hoitoon silloin, kun hoitoa tarvitsee.