

Paljon on maailmassa puhetta ja tärkeitä herroja, mutta sanoisin, että tätä miestä kannattaa kuunnella.
Hän on Joakim Helenius, Suomessa syntynyt mutta Virossa yli 30 vuotta asunut miljonääri. Siellä hänet tunnetaan. Hän oli maaliskuun alun vaaleissa ehdolla Viron eduskuntaan, vaihtoi sitä varten kansallisuutensakin virolaiseksi ja jäi vain 400 äänen päähän valinnasta. Yli 2 000 äänen saalis on Virossa pienpuolueen ehdokkaalle paljon ja yllätti hänet itsensäkin.
”Jännitin, saanko yhtään ääntä”, rento Helenius nauraa aurinkoisessa kevätsäässä Tallinnan Vapaudenpuistossa.
Heleniuksen puolue on liberaali Eesti 200 -puolue eli Viro 200, jolla ei ollut yhtään edustajaa aiemmin. Nyt on: 101-paikkaisessa riikikogussa 14, ja ulko-, elinkeino- ja opetusministerin salkut.
Helenius ei halunnutkaan tulla valituksi vaan saada puolueelle ääniä ja päästä valtiovarainministeriksi. Niin ei käynyt, mutta neuvonantajana häntä ei voi ohittaa.
Helenius syntyi Suomessa, mutta asui diplomaattiperheensä kanssa Kiinassa ja Saksassa, kävi armeijan Suomessa ja lähti Isoon-Britanniaan opiskelemaan taloutta. Suuret investointipankit poimivat sieltä lupaavia nuoria, ja Heleniuskin lähti jo parikymppisenä New Yorkiin ja Lontooseen.
”Rahaa kertyi aika lailla, joten minulla oli mahdollisuus yrittää jotakin ihan muuta. Berliinin muuri kaatui ja halusin osallistua Itä-Euroopan jälleenrakennukseen.”
Vuonna 1993 Helenius sijoitti Prahasta käsin, ja hän päätyi lopulta Viroon säästöpankin yksityistämisen ja Hansapankin järjestelyiden kautta.
”Viro oli minulle läheinen alusta lähtien, sillä täällä oli meininkiä ja näkyvä halu rakentaa jotakin ihan uutta.”
”Suomikin voisi muuttua dynaamisemmaksi, jos ottaisi opiksi Viron mallista.”
Helenius oli läheinen pääministeri Mart Laarin kanssa, ja heidän keksintöään on Viron tasavero: kaikille sama tuloveroprosentti. Se on ollut laskeva ja tähän saakka 20, mutta nousee Heleniuksen harmiksi 22 prosenttiin.
Uusi hallitus nostaa myös arvonlisäveroa ja moni muukin vero nousee ja vähennys kiristyy. Uutena tulee käyttöön ajoneuvovero.
Kasvavin menoerä taas on puolustus.
”Politiikka on kompromisseja. Oli väärin nostaa tulo- ja osinkoveroja, sillä se heikentää kilpailukykyä ja antaa signaalin, että niitä voidaan nostaa tulevaisuudessakin. Olisin itse nostanut aggressiivisesti suurten autojen, alkoholin, bensiinin ja muun ympäristölle haitallisen kulutuksen verotusta. Mutta ennen kaikkea olisin pienentänyt valtion menoja.”
Virossa yritykset eivät jaa osinkoja joka vuosi vaan jättävät voitot yrityksen käyttöön. Näin ne voivat kasvaa nopeasti.
”Se on selitys siihen, miksi Virossa on maailmassa eniten startupeja asukasta kohden ja yksisarvisia toiseksi eniten Israelin jälkeen. Suomikin voisi muuttua dynaamisemmaksi, jos ottaisi opiksi Viron mallista.”
Pisa-tuloksissa pikkuveljemme on jo ohittanut Suomen, ja maa sikiää Skypen peruja ”yksisarvisia” eli miljardin euron liikevaihdon it-firmoja. Tallinnassa vauraus näkyy jo, mutta Heleniuksen näkymässä koko Viro kasvaa Euroopan ykköseksi ja porhaltaa Suomen ohi.
”Suomesta on tullut niin rikas, että rahaa käytetään Viroa tehottomammin ja tarkoituksiin, joihin ei tarvitsisi.”
Suomessa valtion velan suhde kansantuotteeseen on yli 70 prosenttia. Virossa se on noussut 21 prosenttiin, ja siitä ollaan huolissaan.
”Budjetin alijäämä on neljä prosenttia ja sen nollaaminen vaatii korkeampia veroja ja valtion kulujen leikkaamista. Mutta yritykset ja elintärkeä vienti eivät saa kärsiä. Virossa vienti vastaa melkein 90 prosenttia bruttokansantuotteesta.”
Suomea pienemmistä julkisista menoista huolimatta Vironkin kansa saa eläkettä, terveydenhoitoa ja koulutusta.
”Suomesta on tullut niin rikas, että rahaa käytetään Viroa tehottomammin ja tarkoituksiin, joihin ei tarvitsisi. Poliitikot eivät enää mieti vaan löytävät aina uusia ideoita valtion rahankäyttöön. Kun veroja ei ole nostettu samalla aggressiivisesti, kulut on katettu lainoilla.”
”Indeksikorotukset vievät päättäjiltä mahdollisuuden ohjata taloutta ja budjettia, ja niistä pitäisi päästä eroon.”
Pyydän vinkkejä Suomen hallitusohjelmaan, ja pienen empimisen jälkeen niitä alkaa myös tulla.
”Ei ole valintoja, jotka eivät olisi kivuliaita. Suomen on pakko saada budjetin alijäämä nollattua nopeasti ja lainanoton kasvu loppumaan. Nykyistenkin lainojen hinta nousee nopeasti.”
Helenius tekisi ”hyvinkin syviä” menoleikkauksia eikä suinkaan juustohöylällä.
”Unohtaisin entiset budjetit ja katsoisin läpi kaikki kulut: mitkä ovat tarpeellisia, mitkä voidaan puolittaa ja mitä ilman pärjättäisiin. Yrityksetkin leikkaavat tarvittaessa menojaan”, Helenius huomauttaa.
”Suomen valtion budjetin kenties suurin ongelma on sosiaalitukien ja muiden pehmeiden menojen indeksointi. Jäädyttäisin esimerkiksi eläkkeet ainakin vuodeksi tai pariksi. Indeksikorotukset vievät päättäjiltä mahdollisuuden ohjata taloutta ja budjettia, ja niistä pitäisi päästä eroon.”
Helenius nostaisi eläkeikää, kannustaisi eläkeläisiä työntekoon ja perkaisi myös aluetuet.
”Ei pidä kysyä, mihin ihmiset voisivat suostua, sillä he suostuvat siihen, mihin on pakko. Ennemmin pitäisi kysyä, mihin Suomen valtiolla on varaa.”