Ketä RKP:läiset äänestävät presidentinvaaleissa? Nimekkäitä puolueaktiiveja Rehnin takana, kysely näyttää kannatuksen hajaantuvan

Presidenttipeli sähköistyi jälleen, kun valitsijayhdistyksen ehdokkaaksi ilmoittautunut Olli Rehn (kesk.) kertoi ensimmäisenä saaneensa ehdokkuuteen vaadittavat 20 000 kannattajakorttia täyteen.

Rehnin kampanjasivuilla julkaistiin myös joidenkin tunnettujen Rehniä kannattavien henkilöiden nimiä. Yksi heistä on ministeri ja entinen RKP:n puheenjohtaja Ole Norrback.

Pohjalainen Norrback kertoo lähteneensä mukaan Rehnin kampanjaan heti RKP:n päätettyä, ettei se aseta omaa ehdokasta.

”Entisenä puheenjohtajana en olisi tietenkään voinut kannattaa muuta kuin puolueen ehdokasta, vaikka olenkin jo pitkään katsonut, että Ollista tulisi hyvä presidentti Suomelle”, Norrback sanoo.

RKP ei aio asettua minkään yksittäisen ehdokkaan taakse. Jonnekin heidän äänipottinsa kuitenkin jakautuu, ja sillä voi olla suuriakin vaikutuksia tasaiseksi ennakoitujen vaalien tulokseen.

Keskustaoikeiston äänistä ja toisen kierroksen paikasta kamppailevat pääosin Rehn, Alexander Stubb (kok.), Mika Aaltola ja jossain määrin Jussi Halla-aho (ps.), joka voi olla ruotsinkielisille äänestäjille mahdoton vaihtoehto.

Suomenruotsalaiset Stubb ja myös Hjallis Harkimo (liik.) voivat ainakin teoriassa houkuttaa perinteisiä RKP:n äänestäjiä. Monet liberaaleimmista äänestäjistä kannattanevat myös Pekka Haavistoa (vihr.).

Norrbackin mielestä spekulointi äänestyspäätöksistä on vielä ennenaikaista, sillä valtaosa ihmisistä ei ole vielä ehtinyt miettimään presidentinvaaleja.

”Ne ihmiset, jotka ovat vastanneet kyselyihin, ovat suoralta kädeltä joutuneet vastaamaan jotakin”, Norrback arvioi.

Elisabeth Rehn on suorien presidentivaalien aikana ainoa puoluettaan suositumpi RKP:n presidenttiehdokas. Kuva: Markku Vuorikari

Osviittaa äänetyskäyttäytymiseen voidaan kuitenkin hakea historiasta.

RKP:n kannatus on ollut eduskuntavaaleissa tasaisesti 4–6 prosenttiyksikön välillä jo 1960-luvulta saakka. Presidentinvaaleissa äänestäjät eivät kuitenkaan ole olleet yhtä uskollisia.

Suorien presidentinvaalien aikana ainoastaan Elisabeth Rehn on saanut vuosina 1994 ja 2000 puolueensa kannatusta vastaavan tai sitä suuremman äänimäärän.

Elisabeth Rehn ylsi vuonna 1994 jopa toiselle kierrokselle, jolla hävisi Martti Ahtisaarelle (sd.) vajaalla 250 000 äänellä.

Sen jälkeen RKP:n omat ehdokkaat ovat menestyneet huomattavasti puolueensa kannatusta heikommin. Vuonna 2006 Henrik Lax sai 1,6 prosenttia äänistä, vuonna 2012 Eva Biaudet 2,7 prosentin kannatuksen.

Viimeksi vuonna 2018 Nils Torvalds 1,5 prosentin tuloksen.

Ensimmäisellä kierroksella ratkenneissa vaaleissa enemmistö RKP:n kannattajista äänesti ilmeisesti Sauli Niinistöä (kok.), Torvaldsin saadessa vajaan viidenneksen tämän joukon äänistä. Lähes samaan osuuteen ylsi myös Pekka Haavisto (vihr.).

Sattumalta myös Torvalds on kertonut tukevansa Olli Rehniä.

Europarlamentaarikko Nils Torvalds (r.) keräsi vuonna 2018 1,5 prosentin kannatuksen. Hän on ilmoittanut tukevansa Olli Rehniä. Kuva: Jarkko Sirkiä

Tilannekuvaa RKP:n kannattajien tunnoista voidaan hakea myös kyselyistä.

MT:n elokuisen presidenttikyselyssä suosituin ehdokas myös RKP:n kannattajien keskuudessa oli Pekka Haavisto, jota sanoi äänestävänsä joka kolmas.

Tämän jälkeen kisassa mukana olevista ehdokkaista suosituimpia olivat Aaltola ja Stubb, joita kannatti noin 15 prosenttia RKP:n äänestäjistä. Olli Rehniä kertoi kannattavansa vain kolmisen prosenttia, Harkimoa tai Halla-ahoa ei kukaan.

RKP:n kannattajiksi ilmoittautuneiden vastaajien määrä oli pieni ja kysely toteutettu ennen puoluehallituksen päätöstä olla asettamatta omaa ehdokasta. Tästä syystä puolueen puheenjohtaja Anna-Maja Henrikssonkin sai puolueensa äänestäjiltä runsaan 17 prosentin kannatuksen.

Tuloksia voidaankin pitää korkeintaankin suuntaa antavina.

Norrback toivookin medialta kyselyitä enemmän uutisointia ehdokkaista itsestään.

”Ei ole yhdentekevä kenestä tulee seuraava presidentti. Toivon että media kiinnittää enemmän huomiota ehdokkaiden mielipiteisiin, toimintatapoihin, arvoihin ja henkilökohtaisiin omnaisuuksiin. Sillä tavalla voidaan helpottaa äänestäjiä tekemään harkittu ratkaisu äänestyskopissa. Herra Gallup ei valitse Suomen presidenttiä”