
Aikuiset tarvitsevat unta 6-9 tuntia, mutta unentarve on yksilöllistä. Jos oma unentarve mietityttää, on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessori Timo Partosella asian selvittämiseen helppo keino.
Unentarpeen testaamiseen tarvitaan hieman pidempi, noin viikon mittainen lomajakso. Tuona aikana kaksi ensimmäistä yötä kuluu mahdollisesti kertyneiden univelkojen kuittaamiseen. Sen jälkeen viikosta myös loput yöt nukutaan niin, ettei ole velvoitetta herätä aamulla tiettyyn aikaan. Lopputuloksena oma unentarve alkaa hahmottua ja samalla selviää myös se, kuinka aamu- tai iltavirkku on.
Partonen ei liputa erilaisten unta seuraavien aktiivisuusmittareiden puolesta. Hänen mukaansa mittareiden antama kuva unesta ei ole kovin tarkka.
"Ne eivät anna täsmällisen luotettavaa tietoa unen eri vaiheista. Tietysti sen ne kertovat, ovatko asiat menossa parempaan vai huonompaan suuntaan nukkumisen osalta, jos niitä käyttää pitkään ja säännöllisesti", hän sanoo.
Partonen huomauttaa, etteivät aktiivisuusmittarit suoraan kerro mitään univaiheista, sillä ne eivät sisällä mittalaitteita, jotka tarvitaan univaiheiden määrittämiseen.
"Niitä on verrattu unirekisteröintiin, ja ne antavat karkean arvion", hän kommentoi aktiivisuusmittareita ja älysormuksia.
Erilaisten mittareiden ongelma on se, että ne liioittelevat sitä aikaa, joka on oltu unessa. Toisin sanoen ne antavat liian hyviä tuloksia.
"Ne eivät pysty erottamaan sitä, oletko unessa vai valveilla, jos olet aivan paikallaan", Partonen sanoo.
Mittareilla saa kuitenkin arvioitua unen katkonaisuutta nukahtamisen jälkeen. Mitä katkonaisempaa uni on, sitä huonompaa sen laatu on.
"Saman tiedon kertoo oikeastaan se, miten virkeänä herää aamulla ja onko seuraavana päivänä väsynyt", Partonen sanoo.