Merialueella avustettiin aluksia kauden aikana yhteensä 1 583 kertaa. Kuvassa murtaja Otso. Kuva: Kari Salonen
Kolme kertaa maailman ympäri – murtaja-alusten talviurakka sisälsi jäätä ja vaarallisia tilanteita
Jäänmuodostus oli tasaista, mutta maaliskuun tuulet aiheuttivat ongelmia väylien tekijöille.
Operointipäiviä Suomen kymmenelle jäänmurtajille kertyi tällä kaudella kaikkiaan 868. Kuva: Kari SalonenLue artikkelin tiivistelmä- Jäänmurtokausi 2025–26 oli poikkeuksellisen varhainen ja laaja Suomenlahden jääpeitteen osalta. Kymmenen Väyläviraston sopimusalusta avusti 1 583 alusta. Jäätä oli laajimmillaan 181 000 neliökilometrin alueella. Kauden kesto oli 168 vuorokautta, ja murtajat liikkuivat 66 500 merimailia.
- Helena Orädd kertoi, että pienin alus Zeus of Finland aloitti ja lopetti kauden. Maaliskuun kovat tuulet vaikeuttivat jäänmurtoa, ja avustukset keskeytettiin useasti turvallisuussyistä. Yhteistyö Ruotsin kanssa paransi kustannustehokkuutta Perämerellä ja Merenkurkussa.
Poikkeuksellisen varhainen alku ja laaja avustustarve leimasivat juuri päättynyttä jäänmurtokautta.
”Kulunut talvi oli poikkeuksellinen varhaisen alun ja Suomenlahden laajan jääpeitteen vuoksi. Edellisen kerran Suomenlahdella jäätä oli näin paljon jäänmurtokaudella 2017–18”, tiedottaa merenkulun asiantuntija Tuomas Taivi Väylävirastosta.
Kauden aikana oli kymmenen murtajaa käytössä, laivoja avustettiin yli 1 580 kertaa
Jäätalven laajin jäällinen ala saavutettiin 20.2.2026, jäätä oli tuolloin 181 000 neliökilometrin kokoisella alueella. Jääpeitteen laajuuden perustella talvi luokitellaan keskimääräiseksi.
Kulunut jäänmurtokausi alkoi poikkeuksellisen aikaisin, kun polaarialueelta tuli kylmää ilmaa Itämeren alueelle, ja Zeus of Finland lähti 20.11.2025 ensimmäisenä murtajana Perämerelle varmistamaan liikennettä.
Viimeisinä murtajina Perämereltä palasivat Otso Helsinkiin ja Zeus of Finland Turkuun 6.5.2026. Jäänmurtokauden pituudeksi tuli näin yhteensä 168 vuorokautta.
Aluskäyntejä avustusrajoitusten alaisiin satamiin oli yhteensä noin 8 300 kappaletta. Kaikkiaan murtajat liikkuivat kauden aikana noin 66 500 merimailia, joka on noin 123 000 kilometriä eli lähes kolme kertaa maapallon ympäri.
Suomenlahdella tehtiin menneellä kaudella jäänmurtoa ahkerasti. Suomenlahdella oli Perämereen verrattuna paljon liikennettä ja menneenä talvena myös melko kattava jääpeite.
Ensimmäiset avustusrajoitukset Perämerelle tulivat voimaan 24.11.2025. Yhteensä avustusrajoitukset olivat voimassa 162 vuorokautta.
Noin kuukauden ajan (14.2.–15.3.) kaikkiin Suomen talvisatamiin, Ahvenanmaata ja Hankoa myöten, oli voimassa avustusrajoitus vähintään 2 000 tonnia, mikä on painona harvinaisen matala.
Jäänmurtoavustukset jouduttiin keskeyttämään useampaan otteeseen turvallisuussyistä.
Usein leudon talven kovat tuulet aiheuttavat suurempia haasteita kuin laajan jääpeitteen talvet, joiden aikana esiintyy pitkiä pakkasjaksoja. Näin oli myös kuluneena talvena.
Jään kehitys oli alkutalvesta aina maaliskuun puoleen väliin saakka hidasta mutta tasaista, pitkään jatkuneiden tuulettomien pakkasjaksojen ansiosta kaikilla merialueilla. Liikenteen ja jäänmurron kannalta tilanne oli siksi pitkään stabiili.
Maaliskuun puolivälin jälkeiset leudot jaksot toivat mukanaan etelän ja lounaan väliset ja pitkään kestäneet kovat tuulet, jolloin jääpeitteen pinta-ala Perämerellä lähes puolittui muutamassa vuorokaudessa.
Jääkentässä vallitsi usean viikon ajan kova puristus, ja jokainen kauppa-alus oli avustettava satamiin yksi kerrallaan. Jäänmurtoavustukset jouduttiin keskeyttämään useampaan otteeseen turvallisuussyistä.
Kaskisissa lastattiin jääkaudella aluksiin muun muassa turvetta. Kuva: Johannes TervoJäänmurtokalustoa piti sijoittaa Perämeren lisäksi tänä talvena myös Suomenlahdelle, Saaristomerelle ja Selkämerelle. Pitkien ja tuulettomien pakkasjaksojen takia on voitu avustaa aluksia saattueissa, mikä on tehostanut jäänmurtokaluston käyttöä.
Merialueilla oli kauden aikana jäänmurtotehtävissä kaikki kymmenen Väyläviraston kanssa sopimussuhteessa olevaa Alfons Håkansin ja Arctian omistamaa alusta.
Uusien sopimusten ansiosta Väylävirasto on voinut käyttää jäänmurtajakalustoa kustannustehokkaasti ja tarveperusteisesti.
”Aloitimme lähettämällä ensimmäisenä murtajana liikkeelle pienimmän aluksen, joka oli myös viimeinen palaava murtaja. Suuria murtajia operoitiin siellä missä niitä tarvittiin” sanoo yksikönpäällikkö Helena Orädd.
”Yhteistyö Ruotsin kanssa parantaa myös kustannustehokkuutta etenkin Merenkurkussa ja Perämerellä, kun jäänmurtajakalustoa voidaan käyttää ja kustannuksia jakaa maiden välillä”, Orädd jatkaa.
Alustavan laskelman mukaan merialueella avustettiin aluksia kauden aikana yhteensä 1 583 kertaa, joista hinauksia oli 80.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
