Rio Rajala pakkaa isopurjetta Hangossa rantautumisen jälkeen. Hänen Sail First -purjehduskoulunsa kotisatama on Helsingin Lauttasaaressa. Kuva: Eija Mansikkamäki
Jokainen voi oppia purjehtimaan ja matkanteko on hyvällä tuulella ihan ilmaista − purjehduksenopettajalla on yksi vinkki harrastuksen aloitukseen
Purjehdus on harrastus siinä missä joku muukin, ja siihen riittää pienikin budjetti, sanoo itse sisävesillä purjehduksen aloittanut opettaja Rio Rajala.Tilaajalle
Rio Rajala opastaa vantaalaista Vesa Mäkeläistä purjeiden säätämisessä. Mäkeläinen on entinen moottoriveneilijä, joka käy purjehduskursseja päästäkseen vuokraamaan venettä Välimerellä. Kuva: Eija MansikkamäkiPurjehduksessa on se hieno piirre, että vene kulkee ikiaikaisen energialähteen eli tuulen voimalla. Hyvin suunniteltu purjehdusloma luonnonsatamissa voi olla todella edullinen vaikkapa moottoriveneilyyn verrattuna.
Nykyveneillä pääsee myötätuulen sijasta liki vastatuuleen, ja merivirtojen, pasaatituulien ja taivaankappaleiden sijasta käytetään kehittyneitä karttoja ja teknologiaa.
Moni mieltää purjehduksen edelleen vain harvojen huviksi, etenkin vauraiden rantaruotsalaisten, jotka lienevät imeneet erikoissanaston jo äidinmaidossa.
”Purjehdus on harrastus siinä missä joku muukin, ja siihen riittää pienikin budjetti”, oikoo kirkkonummelainen purjehduksenopettaja Rio Rajala.
”Muiden kyytiin voi päästä edullisesti ja jakamistalouden yhteisomistus on tullut veneilyynkin.”
Pienen peruspurkkarin saa alle kymppitonnilla, ja tilavat sisätilat ja muut mukavuudet nostavat paatin hintaa. Timo Soinin vinoilemat huvikuunarit ovat sitten asia erikseen.
”Kenellekään en suosittele samanlaista aloitusta, vaan edes peruskurssia.” Rio Rajala
Skuutti, fokka, falli, köli. Vantti, mantooki, paapuuri ja styyrpuuri. Purjehduksen sanastokin on opittavissa ja hyvä osata porukassa seilatessa.
Rajala itse on sisävesien kasvatti Hollolasta. Hän pääsi ensi kertaa purjeveneen kyytiin Lahdessa Vesijärvellä, kun nosteli lukioikäisenä kesäapulaisena liikuntavammaisia nuoria veneeseen.
”Tunsin heti, että tämä on mun juttuni!”
Jatkoa seurasi ystävän perheen purjeveneellä Päijänteellä ja pian ensimmäisellä omalla veneellä, joka oli vanerinen Tema6 eli kuusimetrinen Tekniikan Maailman tee-se-itse-vene.
”Hurahdin ostamaan sen niukalla kokemuksella ja lähdimme sompailemaan vesille. Kavereita tuli kyytiin ja sääkarttaa katsoimme Etelä-Suomen Sanomien kulmasta”, Rajala muistelee.
”Kenellekään en suosittele samanlaista aloitusta, vaan edes peruskurssia. Kaikkea ei vähällä kokemuksella osannut ennakoida. Olen miettinyt myös, että silloin en oppinut purjehtimaan, vaan toimimaan päällikkönä. Oli kivaa, mutta ei rentoa purjehduksesta nauttimista.”
Nykyinen vesiliikennelaki velvoittaakin päälliköltä osaamista ja vastuuta, Rajala huomauttaa. Kaikessa muussakin veneilyssä tulee osata väistämissäännöt, tulkita säätiedot, suunnitella reitit ja lukea karttaa ja kompassia eli navigoida.
Järvipurjehduksessa sää voi vaihdella nopeastikin, sillä aina ei taivasta näe saarten takaa.
Järvipurjehduksessa sää voi vaihdella nopeastikin, sillä aina ei taivasta näe saarten takaa ja vaihtelevat pinnanmuodot vaikuttavat tuuliin.
Muutaman päivän purjehduksen peruskurssi maksaa muutaman sata euroa ja opettaa veneen ja purjeiden perustoimintaa, sääntöjä ja käytännön harjoittelua.
Kurssitarjonta kasvoi koronan myötä, mutta ainakin Purjehduksenopettajat Pory ry:n kouluttajat ovat käyneet selkeän kouluttajapolun. Myös pursiseurat järjestävät koulutusta.
Naisille on omia kursseja, ja mainio ajatus on aloittaa harrastus yhdessä pariskuntana.
Rajala kävi sittemmin kursseja Suomessa ja ulkomailla, pääsi apukouluttajaksi, kouluttautui purjehduksenopettajaksi ja omistaa purjehduskoulun sekä osuuden Beneteau First 36.7 -veneestä.
”Aiemmat kokemukset opettivat minut seuraamaan, mitä veneessä tapahtuu, ja kursseilla opin paljon muilta kouluttajilta.”
”Merkityksellisin oivallus on ollut niinkin yksinkertainen asia kuin selkeä työnjako. Silloin saa keskittyä omaan tekemiseen ja sähläys jää pois. Miehistön luonteva yhteistyö on purjehduksen helmiä.”
Yhteistyön sujuessa lähdöt ja rantautumiset voivat käydä täysin äänettömästi ilman huutelua.
”Olen alkanut pitää tätä käsityöläisammattina: tässä korjataan patjoja, käsitellään puuta ja lasikuitua, ommellaan purjeita ja ruoria.”
Rajalan mielestä jokainen voi purjehtia, toimintarajoitteisetkin.
”Hyvä motivaatio ja tilannetaju helpottavat yhteistyötä veneessä.”
Tärkeää on tähystää ja antaa päällikölle tietoja, seurata reittiä ja säätää purjeita tuulien ja suuntien mukaan. Purjehdus on siis muutakin kuin bikineissä paistattelua.
Vinssit ja taljat vähentävät fyysisen voiman tarvetta.
”Purjehdus tarjoaa samalla käsityöharrastuksen: korjataan patjoja, huolletaan puuosia ja lasikuitua, ommellaan purjeita ja ruoria”, Rajala listaa.
”Yhtenä talvena irrotin ruorinahkat, koska ompeleet olivat ratkenneet, mutta nahkat ehjät. Pesin, rasvasin, venytin ja ompelin nahkat takaisin, ja ohjeet katsoin Youtubesta.”
Kevät- ja syystöihin kuuluu huoltoa ja siivousta, kuten muissakin veneissä, lisänä tulevat mastotyöt.
Rajala on talviammatiltaan erityisopettaja.
Tarjoutuminen huoltohommiin takaa usein reissun vesille.
Kuinka vesille sitten pääsee?
Kaverin veneellä, purjehduskoulujen kursseilla sekä päivä- ja iltapurjehduksilla, facebookin gastien eli kansiapulaisten ryhmien kautta tai liittymällä veneilyseuroihin. Kisaveneisiin kaivataan usein miehistöä, ja tarjoutuminen huoltohommiin takaa usein reissun vesille.
”Hyvä tavoite on oppia veneilemään turvallisesti”, Rajala sanoo. Osa käy kursseja saadakseen kansainvälisen huvivenekortin ja päästäkseen vuokraamaan veneen Välimerellä.
Mainiota vene- tai laiturilukemista ovat vaikkapa Göran Schildtin matkakertomukset Suomesta Välimerelle Daphnella. Vene on esillä Forum Marinum -merenkulkumuseon ravintolassa Turussa.
- Osaston luetuimmat
