Azure-uimahalli Pripjatissa Ukrainassa uhkaa hautautua kasvillisuuteen. Kuvattu vuonna 2019. Kuva: Veera OjalaTšernobylin ydintuhosta on jo 40 vuotta – tältä alueella näyttää
Tutkija Veera Ojalan mukaan ydinvoimaan liittyvä visuaalinen kerronta vetää puoleensa.TilaajalleDigikameroiden yleistyminen ja sosiaalisen median alustat ovat vahvistaneet tarinankerrontaa ydintuhoalueista.
Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuudesta tuli huhtikuussa kuluneeksi 40 vuotta ja Fukushiman onnettomuudesta maaliskuussa 15 vuotta.
Turun yliopiston kulttuuriperinnön alan väitöskirjatutkija Veera Ojala tarkasteli tutkimuksessaan ydintuhoalueiden visuaalista kulttuuria ja kulttuuriperinnön rakentumista valokuvien kautta.
Miten kävijöiden valokuvat ja digitaaliset alustat vaikuttavat ydintuhon koettuun merkitykseen? Kuka määrittelee, miten katastrofeja muistetaan?
Autio liikuntahalli Pripjatissa. Kuva: Veera OjalaKenttätutkimustensa ohella Ojala haastatteli 75 henkilöä 22 eri maasta ja analysoi satoja heidän ottamiaan valokuvia. Vanhimmat kuvat ovat vuodelta 2008.
Ojala kertoo, että haastateltujen kuvissa ilmentyy tarina luonnon valtaamasta kaupungista.
”Sehän on hirveän vaikuttavan näköistä, kun niinkin iso kaupunki kuin Pripjat metsän ja luonnon alle.”
”Sehän on hirveän vaikuttavan näköistä, kun niinkin iso kaupunki kuin Pripjat metsän ja luonnon alle.”
Paenneiden ihmisten esineet ja talojen sisätilat luovat toisenlaista tarinaa.
”Sitten on ehkä populaarikulttuurista inspiraatiota saaneita postapokalyptisia kuvia eli maailmasta ydinkatastrofin jälkeen.”
Huvipuiston törmäilyautot ovat jääneet sijoilleen Pripjatissa. Kuva: Veera OjalaTutkimus nostaa kulttuuriperinnön luomisen keskiöön ruohonjuuritason toimijat asiantuntijoiden ja instituutioiden sijaan.
Kuvat ja sanat muovaavat tapaa, jolla maisemat ymmärretään ja muistetaan. Ojala tarkastelee valokuvia aktiivisina merkitysten tuottajina pelkän dokumentaation sijaan.
Hänen mukaansa ydintuhoalueiden vierailijat eivät ole vain passiivisia historian kuluttajia, vaan he määrittelevät merkitystä tulkitsemalla maisemaa valokuvien kautta.
Kopachin kylän lastentarhan sängyt olivat tyhjillään vuonna 2019. Sittemmin lastentarha on tuhoutunut tulipalossa. Kuva: Veera OjalaOjalan mukaan ydinvoimaan liittyvässä asioissa visuaalisuus on merkittävä vetovoima.
”Ydintuhoalueet ilmentävät juuri sitä, mitä tapahtuu pahimmillaan, kun emme hallitse teknologiaa”, hän toteaa.
”Ydintuhoalueet ilmentävät juuri sitä, mitä tapahtuu pahimmillaan, kun emme hallitse teknologiaa.”
Tšernobyl ja Fukushima tuottavat kuitenkin myös erilaisia toivon kuvastoja, Ojala sanoo.
Ydintuhoalueet eivät ainoastaan välitä katastrofien merkitystä, vaan myös käsityksiä siitä, mitä elämän jatkuminen ja toipuminen merkitsevät ihmisen toiminnan seurauksena muuttuneilla alueilla.
”Se, miten yhteisöjen muistikulttuurit visuaalisesti käsittelevät näitä paikkoja, kertoo paljon siitä, miten ne suhtautuvat laajempiin kysymyksiin teknologisesta edistyksestä, ympäristövastuusta sekä muuttuneista ekosysteemeistä”, Ojala summaa.
Ojalan väitöskirja tarkastetaan Turun yliopistossa perjantaina 12.6.
Veera Ojala keräsi väitöstutkimustaan varten kattavan aineiston ydintuhoalueilla vierailleiden digitaalisia valokuvia. Historiallisten tapahtumien tulkinta saa kuvien kautta uuden kehyksen. Kuva: Veera OjalaArtikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
