Olaf Scholzia pidetään yhtä aikaa sekä Ukrainan päättäväisenä tukijana, rauhankanslerina että pelkurina – mitä näistä hän on kaikkein eniten?

Weimar on Saksan Thüringenissä sijaitseva historiallinen pikkukaupunki. Monet yhdistävät sen Weimarin tasavaltaan, Hitlerin natsivaltaa edeltäneeseen Saksan demokratiakokeiluun, jonka perustuslaki hyväksyttiin Berliinin silloisten levottomuuksien vuoksi Weimarissa.

Weimarin kolmio taas on 1991 perustettu Saksan, Ranskan ja Puolan löyhä turvallisuuspoliittinen yhteistyöelin. Perjantaina liittokansleri Olaf Scholzin, presidentti Emmanuel Macronin ja pääministeri Donald Tuskin muodostama trio kokoontuu Berliinissä. Weimarin kolmiolta toivotaan selkeää viestiä siitä, että Venäjän hyökkäystä torjuva Ukraina saa pian lisää tehokkaita aseita ja ammuksia.

Toivo on todennäköisesti turha. Nimenomaan Ukrainan sotilaallinen tukeminen on hiertänyt Macronin ja Scholzin välit vereslihalle.

Riidasta voi syyttää molempia. Macron näyttäisi kuitenkin keräävän sekä Suomessa että muualla enemmän sympatiaa kuin Scholz.

Saksan liittokansleria on moitittu jopa pelkuriksi, joka ei suostu toimittamaan ukrainalaisille pitkän kantaman Taurus-risteilyohjuksia. Niillä Ukraina pystyisi muiden muassa tuhoamaan Krimille vievän Kertšinsalmen sillan, joka on Venäjän armeijan tärkeä huoltoreitti.

Moni ihmettelee, mihin Scholzin jääräpäisyys perustuu. Vastaus ei ole vaikea ja toisin kuin sekä Saksassa että muualla väitetään, linja on myös johdonmukainen.

Scholz ei halua, että Saksasta tulee sodan osapuoli ja ettei se leviä Naton ja Venäjän väliseksi. Liittokanslerin tulkinnan mukaan nämä rajat ylittyisivät, jos Ukraina saisi Taurukset ja saksalaiset sotilaat, kuten Scholz haluaa, kontrolloisivat, mitä ja missä ohjuksilla tuhotaan.

Ohjuksia Ukrainalle toimittaneet Ranskan ja Britannian hallitukset tulkitsevat osapuolikysymystä toisin, mutta se ei Scholzia horjuta.

Taurukset ovat pitkän kantaman risteilyohjuksia, jotka laukaistaan hävittäjälentokoneista. Kuva: Wikipedia, Public Domain

Äänestäjien selvä enemmistö tukee Saksan johtajaa. You Gov -tutkmuslaitoksen maaliskuun alussa tekemän kyselyn mukaan 28 prosenttia saksalaisista puoltaa Taurusten toimittamista Ukrainaan ja 58 prosenttia vastustaa.

Saksan sosiaalidemokraattisen puolueen (SPD) kansanedustajat seisovat kanslerinsa takana. Muiden hallituspuolueiden eli vihreiden ja liberaalien (FDP) edustajat lähettäisivät ohjukset Ukrainaan.

Suurin oppositioryhmä, kristillisdemokraattisen CDU:n ja sen sisarpuolue CSU:n muodostama oikeistounioni, on myös lähettämisen kannalla, kun taas oikeistopopulistinen ja Venäjä-myönteinen Vaihtoehto Saksalle (AfD) tukee demarikansleria.

SPD markkinoi Scholzia jo ”rauhankanslerina”, koska sen uskotaan torjuvan uhkaavan tappion kesäkuun EU-vaaleissa ja Itä-Saksassa syksyllä pidettävissä osavaltiovaaleissa. Perusteet tähän uskoon löytyvät lähihistoriasta. Vuonna 2002 liittokansleri Gerhard Schröder päätti, ettei Saksa lähde mukaan USA-vetoiseen Irakin sotaan ja johdatti näin SPD:n torjuntavoittoon liittopäivävaaleissa.

Scholzin mainetta rauhankanslerina vahvistaa se, että hän torjui yksiselitteisesti Ranskan Macronin pohdinnat Nato-sotilaiden lähettämisestä Ukrainaan.

Liittokansleri itse haluaa kuitenkin profiloitua Ukrainan päättäväisenä sotilaallisena tukijana, ei rauhankanslerina. Saksa on IfW-taloustutkimuslaitoksen mukaan toimittanut Ukrainalle sotilasapua 28 miljardin arvosta eli toiseksi eniten USA:n jälkeen. Ranskan panos on tähän verrattuna ollut häviävän pieni.

Siitä huolimatta Suomessa ja myös muualla ruoskitaan Scholzia Taurus-päätöksestä, mutta ei moitita Macronia yhtä paljon Ranskan vaatimattomasta euromääräisestä panoksesta.

Ukrainaa tukevassa EU-rintamassa vallitsee kohtuullinen yksimielisyys siitä, että kaikki voitava tehdään niin pitkään kuin on tarpeen, jotta Venäjä ei voita sotaa. Nähtäväksi jää, taipuuko Scholz lähettämään Taurus-ohjuksia, jos Venäjän vyörytys kiihtyy. Jos ei taivu, häntä pelkuriksi moittivat saavat lisää vettä myllyynsä.

Joka tapauksessa Weimarin kolmion ja muiden viestit siitä, että aseita ja ammuksia on tulossa lisää, ovat Ukrainalle tärkeitä. Maa yrittää rekrytoida lisää taistelijoita rintamalle. Tarve on jopa puoli miljoonaa miestä. Halukkaita lähtijöitä on yhä vähemmän, koska usko lännen tukeen hiipuu.