

EU komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen ja ulkopolitiikan korkea edustaja Kaja Kallas esittelivät alkuviikosta Brysselissä esityksen EU:n 18. pakotepaketista.
Venäläisen raakaöljyn hintakattoa ollaan laskemassa 60 dollarista 45 dollariin tynnyriltä. Esimerkiksi varustamot saisivat osallistua vain alle 45 eurolla myytävän Venäjän raakaöljyn kuljettamiseen.
77:ltä hintakattoa kiertävältä varjotankkerilta halutaan kieltää pääsy EU-satamiin ja venäläisestä raakaöljystä jalostettujen tuotteiden tuonti EU-alueelle kiellettäisiin. 22 venäläistä pankkia ollaan sulkemassa pois kansainvälisen maksuliikenteen Swift-järjestelmästä.
Von der Leyenin mukaan paketti on ”järeä”. Hän muistutti Brysselissä, että ennen helmikuun 2022 hyökkäystä Venäjä ansaitsi 12 miljardia euroa kuukaudessa energiaviennillä. Nyt tulot ovat romahtaneet alle kahteen miljardiin.

Mutta onko pakotteilla heikennetty ratkaisevasti presidentti Vladimir Putinin sotakonetta ja onko taloudellisella eristämisellä pystytty painostamaan Venäjää neuvottelupöytään?
Esimerkiksi johtava saksalainen turvallisuuspolitiikan asiantuntija Claudia Major kyseenalaisti pakotteiden tehon MT:n haastattelussa (MT 20.5.). Vain harvat EU-johtajat suostuvat sanomaan tämän karun totuuden ääneen.
Syy on ymmärrettävä. Kukaan ei halua myöntää Putinille, että torjuntataistelussa on epäonnistuttu. Uusin pakotepaketti ei muuta tilannetta ratkaisevasti. Liian paljon jää edelleen tekemättä.
Venäjältä jäädytettyjä varoja ei vieläkään lähdetä kanavoimaan suuressa mittakaavassa Ukrainan tukemiseen. Putinin öljytulot saattavat supistua huomattavasti, mutta vain saattavat, eivätkä hanat vielä pitkään aikaan mene kokonaan kiinni. Venäjä liittolaisineen on osoittanut kykenevänsä murtamaan paksunkin pakotemuurin.
Venäläisen LNG-kaasun tuontikieltoa EU-alueelle odotetaan yhä. Viime vuonna Ranska, Belgia, Espanja ja Hollanti ostivat Venäjältä lähes 17 miljoonaa tonnia LNG:tä ja maksoivat siitä yli kuusi miljardia euroa. Se on puolet Venäjän koko globaalista LNG-viennistä.
Ranska ja Belgia suhtautuvat kaasun tuontikieltoon torjuvasti. Vaihtoehtoisia toimittajia ja kiellon laillisuusongelmia ei niiden mukaan ole perattu riittävästi.

EU:n 18. pakotepaketin erikoisin yksityiskohta on Nord Stream -kaasuputkien jatkokäytön kieltäminen. Se ei vaikuta Venäjän vientituloihin eikä Euroopan kaasuhuoltoon. Uusimmassa Nord Stream 2 -putkessa ei ole koskaan kulkenut pisaraakaan kaasua ja molemmissa putkissa on 2022 syyskuun räjähdysten seurauksena vaurioita. Siitä huolimatta komissio ajaa tätä uutta pakotetta.
Taustalla on spekulaatio Ukrainan sodan rauhanratkaisuun kytkettävästä Valkoisen talon ja Kremlin diilistä, jolla Venäjän kaasuvienti Nord Stream -putkien kautta käynnistettäisiin uudelleen. Tämän EU pyrkii estämään.
Kokonaan oma kysymyksensä on, mitä Yhdysvaltain presidentti Donald Trump tästä ajattelee ja mihin vastatoimiin hän mahdollisesti ryhtyy.
Yhdysvaltain kongressissa on valmiutta asettaa massiivisia tulleja maille, jotka ostavat fossiilisia polttoaineita Venäjältä. Trump ei ole niitä vielä puoltanut. Hän ei myöskään ole puhunut venäläisen öljyn alemman hintakaton puolesta. Siitä päätetään G7-maiden ensi viikon alun huippukokouksessa Kanadassa. Myös tältä osin EU:n ”järeä” paketti saattaa tuottaa pettymyksen.
Lisäksi on hyvä muistaa, että jäsenmaiden pitäisi hyväksyä pakotteet yksimielisesti kesäkuun loppuun mennessä, eli Unkari voi vielä heittää kapuloita rattaisiin.