Viranomaisyhteistyössä on yksi sokea piste, joka voi aiheuttaa haasteita yllättävissä häiriötilanteissa − tästä on kyse

Lainsäädännön näkökulmasta on selkeää, mitä tehtäviä eri turvallisuusviranomaisille kuuluu, mutta siitä huolimatta yllättävissä häiriötilanteissa haasteeksi saattaa muodostua kysymys siitä, minkä viranomaisen kuuluu tilannetta johtaa.

Viranomaisten toimivaltaa häiriötilanteiden hallinnan ja johtamisen näkökulmasta Maanpuolustuskorkeakoulun väitöstutkimuksessaan selvittänyt Itä-Suomen poliisilaitoksen esikuntapäällikkö, ylikomisario Pekka Koistinen kertoo, että haasteena on nimenomaan johtovastuun kohdentaminen.

Vielä läänien aikaan tilanne oli Koistisen mukaan nykyistä selkeämpi. Lääninhallituksella oli valta yleistoimintaviranomaisena ottaa johtovastuu silloin, kun tehtävässä on mukana useita toimivaltaisia viranomaisia. Nykyään aluehallintovirastoilla on viranomaistoiminnan johtovastuun yhteensovittamisvelvoite, mutta ne eivät kuitenkaan johda toimintaa.

Suomessa ollaan Koistisen mukaan hyvin tarkkoja siitä, minkä viranomaisen vastuulle mikäkin asia kuuluu.

Kaikki esitutkintaviranomaiset saavat ottaa kiinni rikoksesta epäiltyjä, kun ne tutkivat ovat toimialueensa rikoksia. Kuva: Jaana Kankaanpää

Ajatusmallin haasteet johtovastuun näkökulmasta tulevat esiin silloin, kun jossain tehtävässä on useita toimivaltaisia viranomaisia. Haasteet liittyvät Koistisen mukaan siihen, kuka on tilanteessa päävastuussa ja kuka sitä johtaa. Ongelma on, että lainsäädännössä tai muutoin ei ole määritelty johtamisvastuuta tarkasti.

Pelastuslain mukaan pelastustoimintaan liittyvissä tehtävissä yleisjohtovastuu on pelastustoimella.

”Mutta eiväthän lähellekään kaikki tehtävät ole pelastustoimintaa”, Koistinen muistuttaa.

Käytännössä nykyään siitä, miten toimitaan, sovitaan monesti viranomaisten kesken.

Tulipalo voi olla pelastuslaitoksen näkökulmasta sammutustehtävä, mutta siihen voi liittyä myös rikollista toimintaa, ja tekijän kiinni ottaminen kuuluu tällöin poliisille.

Kaikki esitutkintaviranomaiset saavat ottaa kiinni rikoksesta epäiltyjä, kun ne tutkivat ovat toimialueensa rikoksia.

Koistinen vakuuttaa, etteivät viranomaistehtävät jää hoitamatta siksi, että johtamisvastuu on joissain tilanteissa epäselvä.

”Se ei arjessa välttämättä näy mitenkään”, Koistinen sanoo.

Tulipalo voi olla pelastuslaitoksen näkökulmasta sammutustehtävä, mutta siihen voi liittyä myös rikollista toimintaa. Kuva: Timo Heikkala

Viranomaisyhteistyön ja työnjaon kannalta haastava tilanne on myös esimerkiksi se, että itänaapurimme kohdistaa Suomeen hybridisodankäynnin keinoja. Koistinen huomauttaa, ettei sotaa enää nykyään välttämättä käydä niin, että sota varsinaisesti julistettaisiin. Selkeästi vieraan valtion sotilaiksi tunnistettavien henkilöiden tekemän iskun sijaan kyse voi nykyään olla jostain muusta.

”Siihen liittyy se, miten osoitamme, mikä on sotilaallista toimintaa ja mikä vaikkapa terrorismia tai muuta rikollista toimintaa, kun se ei ole enää selväpiirteistä.”

Selkeää rajaa sille, mikä on poliisin ja mikä Puolustusvoimien vastuulla, on Koistisen mukaan vaikea vetää erityisesti silloin, jos kyse on pitkään kestävästä toiminnasta.

Lainsäädännön tarkentaminenkaan ei Koistisen mukaan ratkaisisi kaikkia ongelmia, koska jo erilaisia hybridivaikuttamisen keinoja on niin monia.

”Tilanteet ovat niin vaihtelevia ja muuttuvia, että lainsäädännöllä kaikkeen vastaaminen on haasteellista”, Koistinen sanoo.

Sen lisäksi, että lainsäädäntöä viilataan, olennaista on tutkijan ja ylikomisarion mukaan se, että viranomaiset tunnistavat mahdolliset riskitilanteet ja varautuvat niihin.

Sotaa enää nykyään välttämättä käydä niin, että sota varsinaisesti julistettaisiin. Selkeästi vieraan valtion sotilaiksi tunnistettavien henkilöiden tekemän iskun sijaan kyse voi nykyään olla jostain muusta. Kuva: Sanne Katainen