Keskon ja S-ryhmän on ryhdistäydyttävä ‒ Kiinan ja Intian tuotannon tuputtaminen asiakkaille on lopetettava

Keskon pääjohtaja Mikko Helander tienasi Verohallinnon tietojen mukaan viime vuonna ansiotuloja 4,26 miljoonaa euroa. Nousua vuodesta 2020 tuli melkein kaksi miljoonaa.

Keskon kakkonen, Jorma Rauhala, ansaitsi yli ja kolmonen, Ari Akseli, melkein kaksi miljoonaa.

Hyvin lyövät leiville myös Citymarketit, joista suurimpien kauppiaat pääsevät vuosittain miljoonatuloihin.

Kauppaketjut kehittävät toimintaansa jatkuvasti ja kuluttajaa palvellaan auliisti. Valikoimat ovat laajoja ja aukioloajat pitkiä.

Toisaalta kauppa on Suomessa niin keskittynyttä, että ketjut ovat yhteiskunnallisesti erittäin tärkeitä vallankäyttäjiä.

S-ryhmä ja Kesko ovat saaneet vakiinnutettua suomalaisten arjessa aseman, jossa moni ostaa supermarketista koko elämänsä. Monelta osin niiden toiminta ei ole kestävää eikä vastuullista.

Tuotteiden alkuperät ja raaka-aineet merkitään esimerkiksi kodin tuotteiden ja elintarvikkeiden osalta huomaamattomasti ja suomalaista tai edes eurooppalaista valmistusta on vaikea suosia.

Toiminnalle on helppo tehdä esimerkiksi ilmastotavoitteita, kun niihin eivät sisälly tuotteiden valmistuksen päästöt. Kestotavaroiden osalta suuri osa niistä on ulkoistettu Kiinaan ja Intiaan.

Tavallisessa suomalaisessa kodissa on 30 000–50 000 tavaraa. Kun joulu kolkuttaa ovella, rysähtää sen mukana erityisesti lapsiperheisiin usein kymmeniä tai satoja uusia esineitä.

Suuri osa näistä ostetaan Citymarketeista ja Prismoista. Kampanjat keskittyvät hintoihin ja kulutuksen ihannointiin.

Ketjut eivät halua lisää sääntelyä alkutuottajan tai ympäristön suojelemiseksi. Ne eivät kuitenkaan ole itse valmiita kantamaan vastuuta toiminnastaan ja niistä valinnoista, joita asiakkaat ohjataan erittäin huolellisella suunnittelulla ja vetoavalla markkinaviestinnällä tekemään.

Luonnon näkökulmasta kapitalismi on kulutustuotteiden osalta täyttä kommunismia: siitä huolehtiminen kuuluu vähän kaikille eli ei kenellekään. Kauppaketjut välttävät vastuunsa vetoamalla kuluttajan haluun ja kuluttajat luottavat kauppaan pitäen sen tarjoamia vaihtoehtoja hyväksyttävinä.

Molemmat kuuntelevat ensisijaisesti rahan ääntä. Kauppa maksimoi katteensa, kuluttaja minimoi hintansa.

Kauppiaiden on aika käyttää valtaansa ja näyttää olevansa aidosti vastuullisia. Alkuperämerkinnät selvästi esiin, tuplabonukset kotimaisista tuotteista ja reilut sopimukset ruuantuottajille.