Pikkukaupungin musiikkiluokalla olimme yhdessä vanhempien tuloihin ja koulutukseen katsomatta

Helsinkiläisillä on nyt suuri moraalinen ongelma. Saavatko vanhemmat valita lapsilleen parhaan mahdollisen koulun vai eivät? Pikkukaupungeissa tai maaseutukunnissa tätä kysymystä ei tarvitse edes pohtia, kun tarjolla on vain se yksi koulu.

Vastaushan on joka tapauksessa yksinkertainen, jos vanhemmilta kysytään. Jokainen äiti ja isä haluaa tarjota lapselleen niin hyvät kasvuolosuhteet kuin rahkeet riittävät. Tai siis rahat riittävät.

Helsingin virkamiehet ovat kuitenkin eri mieltä. Parhaillaan kaupungissa suunnitellaan uudistusta, jonka myötä painotetun opetuksen ryhmiä ei enää eriytetä muusta opetuksesta. Eliittiluokat halutaan purkaa.

Kun on käynyt koulunsa pikkukaupungissa, jossa tällainen koulushoppailu ei ole ollut mahdollista, tuntuu helsinkiläisten aiheesta käymä moraalinen keskustelu pinnalliselta.

Aikoinaan Jämsän peruskoulussa kaikki oppilaat olivat taustasta riippumatta samoilla luokilla. Luokkien eroja selittivät lähinnä bussikuljetusten suunnat eri kyliltä.

Mutta musiikkiluokka oli. Sinne päädyin minäkin.

Kun katselin ympärilleni, olimme melko sekalaista sakkia. Oli ydinperheiden ja eroperheiden lapsia, keskiluokkaisten ja duunareiden jälkeläisiä. Joillain oli ikiomat soittimet, osalle taas pasuuna tai käyrätorvi järjestyivät pankin tai vastaavan stipendillä.

Paperitehdaspaikkakunnalla ei mitään eliittiä ollut.

Yhteistä musiikkiluokan oppilailla oli se, että kaikki osasivat laulaa. Musiikin tekeminen oli mahtavaa!

Kieltämättä sellaiseen joukkoon kuuluminen yhdistää. Yhdistäjänä ei kuitenkaan toiminut vanhempien aktiivisuus, vaan ennemminkin lahjakkaan opettajan into järjestää oppilaille enemmän kuin mitä peruskoulun perustaso olisi edellyttänyt. Sellainen innostaa lapsia ja synnyttää halua osallistua ja järjestää itsekin uusia asioita.

Helsingin halua poistaa musiikkiluokat pitäisi katsella toisenlaiselta kantilta. Musiikkiluokat, tai muutkaan painotetut luokat, eivät ole se ongelma. Ne ovat osa ratkaisua. Virkamiehet saattavat olla siis oikeassa. Mutta suurin ongelma on se, että kouluilta puuttuu rahaa.

Kun kouluilla on riittävät resurssit, erilaisten lasten oppimistarpeet voidaan huomioida. Kaikkia lapsia ei voi laittaa samaan luokkaan. Nyt samaan luokkaan laitetaan liikaa ja liian eritasoisia lapsia. Se pitäisi voida sanoa ääneen. Pisa-tutkimusten tuloksista päätellen tasapäistämisestä pitäisi luopua.

Pikkukaupunkien ja maaseutukylien edut kasvuympäristöinä pitäisi tunnustaa. Kun kaikki tuntevat kaikki, ei synny meitä ja heitä. Lahjakkuuksille pitää järjestää mahdollisuuksia kehittyä vanhempien koulutukseen tai kukkaroon katsomatta.

Kirjoittaja on MT:n toimituspäällikkö.