Liitännäisjäsenyyttä ei EU:ssa ole eikä komission puheenjohtajan pidä sellaista luvata – ei Kanadalle eikä edes Ukrainalle

Kanada on EU:lle erinomainen kumppani. Yhteistyötä on syytä lisätä ja syventää mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti. EU-komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen tiivisti Strasbourgin EU-parlamentissa hyvin, missä ja miksi.

Keskeisin ja akuutein on puolustusteollinen yhteistyö, joka palvelee nykyisessä myllerryksessä molempia osapuolia. Arktisella alueella, joka kiinnostaa erityisesti Suomea, Kanada on paras mahdollinen liittolainen. Lisäksi maa pystyy toimittamaan Eurooppaan maakaasua ja kriittisiä mineraaleja sekä toimimaan partnerina, kun taloudellista turvallisuutta vahvistetaan.

Komission puheenjohtaja pilasi kuitenkin hyvän asian väärällä keinolla. Von der Leyen tekisi Kanadasta EU:n liitännäisjäsenen.

Euroopassa on huutava pula rohkeista aloitteista, mutta lunastamatta jäävien lupausten ylitarjonta on suurempi ongelma. Juuri sellaiseen saksalaispoliitikko sortui.

Ursula von der Leyenin ehdotus Kanadan liitännäisjäsenyydestä EU:ssa ammuttiin nopeasti alas. Kuva: Mathieu CUGNOT

EU:n perussopimukset eivät tunne liitännäisjäsenyyttä eikä oikeastaan kukaan tiedä, mitä sellainen käytännössä tarkoittaisi.

Jäsenmaiden enemmistö torjuu ”kevytjäsenyyden” monista eri syistä. Yksi kysymys on, mitä uusi liitännäisyys tarkoittaisi Norjan tai Sveitsin kaltaisille nykyisille kumppanimaille. Ja toinen vielä polttavampi liittyy ehdokasmaihin, joiden kanssa neuvotellaan varsinaisesta jäsenyydestä.

Saksan liittokansleri Friedrich Merz ehti jo ehdottaa liitännäisjäsenyyttä Venäjän hyökkäystä torjuvalle Ukrainalle. Ilmeisesti aloitteesta oli sovittu von der Leyenin kanssa, mutta se ammuttiin heti alas kaikilta mahdollisilta tahoilta.

Siksi on syytä ihmetellä, miksi komission puheenjohtaja haluaa nyt repiä jäsenmaiden rivejä ehdottomalla Kanadalle samaa.

On myös hyvä muistaa, että monet jäsenmaat ovat kaikkea muuta kuin tyytyväisiä EU:n ja Kanadan Ceta-vapaakauppasopimukseen. Se allekirjoitettiin kymmenen vuotta sitten ja soveltaminen alkoi 2017 syksyllä, mutta se on edelleen vahvistamatta kymmenessä jäsenmaassa.

Eurooppalaiset arvostelevat muiden muassa kanadalaisille maataloustuotteille myönnettyjä matalia tuontitulleja. Kanada taas kiukuttelee EU:n ympäristömääräyksistä, jotka hankaloittavat sahatavaran vientiä Eurooppaan.

Mark Carneyn johtamaa Kanadaa pidetään monissa EU-maissa hankalana kauppakumppanina. Kuva: Alexis HAULOT

Kaiken tämän päälle tulee vielä USA:n presidentti Donald Trumpin uhkaus määrätä EU:lle lisätulleja tai katkaista kauppa joiltain osin kokonaan, jos Yhdysvaltain kanssa kauppasotaan ajautuneen Kanadan liitännäisjäsenyys toteutuu.

Sinänsä on hyvä, ettei ainakaan EU-komissiossa enää tanssita yksinomaan Trumpin pillin mukaan. Toisaalta aloitteellaan von der Leyen kaatoi vettä myllyyn EU:n laitaoikeistolle. Trumpiin mieltyneet ja Vladimir Putinia liehittelevät ryhmät voivat aiheuttaa vielä paljon ongelmia, kun EU pyrkii tukemaan Ukrainaa ja painostamaan Venäjää.

Von der Leyen olisi edistänyt hyvää asiaa ja vahvistanut unionia paljon tehokkaammin, jos hän olisi esitellyt parlamentille yhdessä jäsenmaiden kanssa laaditun tiekartan siitä, miten Kanada-yhteistyötä lähdetään konkreettisesti tiivistetään.

Mark Carney (vas.) oli vieraana Roberta Metsolan (kesk.) johtaman EU-parlamentin täysistunnossa, missä komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen teki esityksensä Kanadan liitännäisjäsenyydestä. Kuva: Daina LE LARDIC

Nyt liitännäisjäsenyys herää kummittelemaan aina, kun suhteiden lämmittämisessä mennään kriitikoiden mielestä liian pitkälle.

Asetelmaa ei helpota se, että Kanadan pääministeri Mark Carney otti von der Leyenin aloitteen jo omakseen puhuessaan EU-parlamentissa.