USA:n ja Kanadan kauppasota sotkee sahatavaramarkkinaa – eurooppalaisille vähän sekä riskejä että voitettavaa

Yhdysvaltain ja Kanadan kauppaneuvottelujen kariutuminen ja pitkään jatkuneen nokittelun kärjistyminen kauppasodaksi tuntuu myös sahateollisuudessa, joka on tärkeä toimiala Kanadalle.

Vuonna 2024 pitkälti yli 50 prosenttia Kanadan havusahatavaran tuotannosta vietiin Yhdysvaltoihin, jonka tuonnista Kanada kattaa lähes puolet. British Columbia on erityisen riippuvainen sahoista ja koko metsäteollisuudesta.

Kauppaneuvotteluissa haettiin ratkaisua, joka olisi laskenut USA:han vietävän havusahatavaran 35 prosentin tullit ja puutuotteiden 50 prosentin tullit 10 prosenttiin. Nyt kaikelle saha- ja puutavaralle on määrätty puolin ja toisin 50 prosentin tullit.

Kanadan sahateollisuuteen on kohdistunut kova paine jo pitkään. Pelkästään British Columbiassa on viimeksi kuluneiden kolmen vuodenaikana kaatunut 20 sahayritystä.

Välittömiä hintavaikutuksia tulli-ilmoituksilla ei ole ollut. Markkinoilla kauppasotaa osattiin odottaa ja se oli sisällä hinnoissa. Toisaalta muutos huonompaan oli myös selvästi pienempi kuin se parannus, johon kauppaneuvotteluilla pyrittiin.

Keskeisin sahatavaran hintoihin vaikuttava tekijä on jo jonkin aikaa ollut rakennusalan heikko kysyntä Yhdysvalloissa.

”USA:n ja Kanadan välisen kauppasodan ja puutuotteille määrättyjen tullien markkinavaikutuksia ja vaikutuksia eurooppalaiselle teollisuudelle on vaikea arvioida, koska Yhdysvalloissa kysyntää on nyt poikkeuksellisen vähän. Siksi hinnat siellä ovat tulleista huolimatta laskeneet”, Sahateollisuuden toimitusjohtaja Tino Aalto korostaa.

Kehno kustannuskilpailukyky jarruttaa eurooppalaisen sahateollisuuden yrityksiä valloittaa USA:sta markkinaosuuksia. Kuva on haapamäkeläisen Ha-Sa:n sahaushallista. Kuva: Timo Heikkala

Erityisesti omakotirakentaminen, jossa sahatavaraa eniten käytetään, on amerikkalaisittain korkean korkotason vuoksi jäissä.

Kanadan tuonnin tyrehtyminen tullien vuoksi olisi periaatteessa voinut tarkoittaa uusien vientimahdollisuuksien avautumista eurooppalaisille sahayrityksille. Kysyntää on kuitenkin vähän ja heikon kysynnän laskemat hinnat lisäävät vaikeuskerrointa entisestään.

”Eurooppalaisilla yrityksillä, ei vähiten suomalaisilla, on koko ajan haasteena kustannuskilpailukyky, kun puhutaan viennistä Yhdysvaltoihin”, Aalto huomauttaa.

Hänen mukaansa Pohjois-Amerikan kauppasota tuskin on myöskään nakertamassa eurooppalaisten osuutta koti- tai keskeisillä vientimarkkinoilla.

”Periaatteessa voisi ajatella, että Kanadasta virtaisi sahatavaraa nyt Eurooppaan USA:n määräämien tullien vuoksi ja että Kanada lisäisi vientiään suomalaisille yrityksille tärkeisiin Kiinaan ja Japaniin. Kysyntä on kuitenkin heikkoa myös Euroopassa ja Aasiassa.”

Eikä kyse ole pelkästään kehnoista suhdanteista, kun puhutaan Kanadan Eurooppaan suuntautuvasta viennistä. Markkina-asiantuntijoiden mukaan kanadalaisten yritysten pitäisi tehdä huomattavia investointeja laadun parantamiseksi, jos ne haluaisivat pärjätä Euroopan premium-markkinoilla. Kiina on niille tässä suhteessa selvästi potentiaalisempi vientikohde.

USA ja Kanada ovat kiistelleet sahatavaran hinnoista jo paljon ennen Donlad Trumpin valtakausia. Kuvassa Trump keskustelee Kanadan pääministeri Mark Carneyn kanssa kesän G7-kokouksessa Ranskassa. Kuva: Christopher Katsarov

Puu- ja sahatavara on ollut USA:n ja Kanadan välisessä kaupassa kiistakapula 1980-luvulta lähtien.

Amerikkalaisten mielestä kanadalaiset saavat pääsääntöisesti julkisessa omistuksessa olevista metsistä raaka-ainetta markkinahintoja halvemmalla ja pystyvät siksi tarjoamaan sahatavaraa edullisemmin kuin kilpailijat rajan eteläpuolella. Kanadan valtion väitetään myös tukevan maalle tärkeää sahateollisuutta voimakkaasti, mikä osaltaan vääristää kilpailua.