EU:n päästötavoitteet karkaavat yhä kauemmas: ”Autoilija ja kiinteistön lämmittäjä kiittävät, ilmasto ei”

Nimellisesti tavoite pysyi ennallaan. Jotakuinkin siihen kaikki hyvä, mitä EU:n ympäristöministerit saivat maratonkokouksessaan aikaan, sitten loppuukin.

EU sitoutuu edelleen periaatteessa vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä vuoteen 2040 mennessä 90 prosenttia vuoden 1990 tasosta. Käytännössä tavoite laskettiin 85 prosenttiin. Tai vähän sen alle.

Viisi prosenttia on tarkoitus hankkia EU-maiden ulkopuolelta ns. hiilikrediiteillä, eli kolmansissa maissa tehtävillä päästöleikkauksilla tai nielujen kasvattamisella.

EU-puheenjohtajamaa Tanskan ympäristöministeri Lars Aagaard ja ilmastokomissaari Wopke Hoekstra runnoivat läpi ilmastotavoitteita vesittävän kompromissin. Kuva: FRANCOIS LENOIR

Se, toteutuuko tuo viisi prosenttia mitenkään uskottavalla tavalla, on herrassa. Lisäksi jäsenmailla on vielä mahdollisuus ulkoistaa viisi prosenttia omista kansallisista päästöistään.

Eikä tässä vielä kaikki.

Liikenne ja rakennusten erillislämmitys otetaan EU:n päästökaupan piirin vasta vuonna 2028. Päästökauppa on kasvihuonekaasupäästöjen hinnoittelumekanismi. Kun liikenne ja asuminen saavat lisäaikaa, bensan ja lämmitysöljyn hintojen nousu hidastuu.

Autoilija ja kiinteistön lämmittäjä kiittävät. Ilmasto ei.

Myös metsätaloudelle tehtiin myönnytys, jota on tavoiteltu pitkään. Maankäytön hiilinielutavoitteet arvioidaan uudelleen. Yksityiskohtia hiotaan vielä, mutta käytännössä tavoitetasoa lasketaan niin, että siitä on mahdollisimman vähän haittaa taloudelle.

Suomen ympäristöministeri Sari Multala (kok.) keskusteli ennen EU:n ympäristöministerien maratonkokousta kollegoidensa kanssa Brysselissä. Kuva: Frederic GARRIDO-RAMIREZ

Ylipäätään EU:n ilmastolain henki on nyt se, että tavoitteita säädetään, jos ilmastopolitiikka vaikuttaa haitallisesti talouteen. Todennäköisesti se vaikuttaa, eli tavoitetaso laskee.

Sanomattakin on selvää, että mitä enemmän keinojen kanssa joustetaan, sitä kauemmas asetettu tavoite karkaa.

Nimellisessä 90 prosentin tavoitteessa roikkumista perustellaan sillä, että yrityksillä säilyy kannustin investoida vihreään teknologiaan. Todellisuudessa yritysten investoinnit ja poliitikkojen ilmastoratkaisut eivät enää aikoihin ole kulkeneet käsi kädessä.

Yrityksissä panostuksia vihreään siirtymään jatketaan poliitikoista riippumatta. Päättäjät puolestaan yrittävät epätoivoisesti saada vaalikarjan ymmärtämään, ettei ilmastonmuutosta voi peruuttaa. Päästötavoitteiden vesittäminen kertoo nimenomaan poliitikkojen epätoivosta.

Jäsenmaiden nykyisiä poliittisia päättäjiä on kuitenkin turha syyttää tästä arvottomasta näytelmästä.

Tähän on tultu, koska edellisen EU-komission ja sitä tukeneen EU-parlamentin ilmasto- ja ympäristöpolitiikkaa ei koskaan kunnolla edes yritetty tehdä houkutteleviksi, eikä aina edes siedettäväksi tavallisille eurooppalaisille.

Lähtökohta oli, että vaihtoehtoja asetetuille tavoitteille ei ole ja että Brysselin EU-komission ympäristöjärjestöistä haalitut virkamiehet tietävät kyllä, mitä tekevät.

Nyt korjataan tämän ylimielisen tuputtamisen poliittisia hedelmiä.

Ilmastonmuutoksen ja luontokadon vastaista taistelua ajetaan alas, jotta valta ei luisuisi maltilliselta keskustalta ilmastonmuutoksen kieltävälle laitaoikeistolle.