
Tampereen yliopiston Jean Monnet -professori Pami Aallon arvion mukaan kovin hyvää käsitystä siitä, mitä EU voi tehdä vastatakseen Venäjän aiheuttamaan turvallisuusuhkaan, ei ole kovin monella henkilöllä. Näin ollen on ymmärrettävää, että monien ihmisten kyky arvioida EU:n kykyjä on rajoittunut. Aallon mukaan ei voi vaatiakaan, että tavallinen ihminen tietää, miten EU voi turvallisuusuhkiin vastata.
”Tämä on kohtuullisen vaikea setti hanskata.”
EU:lla on käytössään oikeastaan viisi keinoa, jotka ovat sisämarkkinat, yhteinen valuutta, solidaarisuuslauseke sekä monikansalliset taisteluosastot.
Keskeisimmät uhat, joihin EU:n pitäisi pystyä vastaamaan, ovat Aallon mukaan osittain päällekkäisiä Naton tehtävien kanssa. Aalto huomauttaa, että vaikkapa disinformaation ehkäisy on EU:n lisäksi Naton sekä hallitustenvälisen yhteistyön varassa.
EU:n vastuulla on myös reagoida sanktioiden kiertämiseen ja tehdä muita kauppapoliittisia toimia.
”Euroopan talousalueeseen ja talouselämään pyritään vaikuttamaan venäläisellä rahalla jatkuvasti”, Aalto muistuttaa.

Myös rajakysymykset ovat EU:n vastuulla, vaikka myös jäsenmailla on asiaan liittyen osaamista. Aalto nostaa esiin Frontexin, jolla on virastona jopa yllättävän paljon painoarvoa.
”Ei voi olla sellaista rajaongelmaa, johon EU:lta ei voisi kysyä mitään apua”, Aalto painottaa.
Toisaalta Europolilla on oma roolinsa esimerkiksi järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa.
EU:lta voi odottaa vastuunottoa myös energiainfrastruktuurin suunnitteluun liittyviin kysymyksiin. Yhteisesti on syytä suunnitella vaikkapa, millaisia sähköverkkoja tai satamia rakennetaan.
”Näissä on oikeastaan aika isokin rooli EU-instituutioilla”, Aalto sanoo.

Mitä EU:n sitten pitäisi tehdä, jotta Venäjän aiheuttamiin turvallisuusuhkiin pystytään vastaamaan? Aallon mielestä keskeinen kysymys on se, että ulko- ja turvallisuuspolitiikan budjettia saataisiin ainakin maltillisesti kasvatettua. Rahoituksen kasvattaminen on tärkeää siksi, että monien jäsenmaiden mahdollisuudet panostaa vaikkapa omaan puolustukseensa ovat rajalliset, joten yhteistyö on suotavaa. Samaan aikaan myös tutkimus- ja kehitysyhteistyö etenkin puhtaan energian ja digitalisaation alalla on tärkeää, koska monet unionin kansantaloudet ovat melko pieniä.
”Siihen kilpailuun kannattaa vastata yhdessä, että pystyy olemaan myös omaa teollista potentiaalia kriittisen infran ja it:n piirissä myös jatkossa.”