Rauno Asikainen (vas.), Heikki Anttonen ja Erkki Hämäläinen istuvat usein Simpeleen Teboilin pöytään vaihtamaan kuulumisia. Kuva: Mikko Nikkinen
”Raja saa olla kiinni, vaikka asiakkaita toisikin” – näin huoltoaseman yrittäjät ja asiakkaat kommentoivat Rautjärvellä
Itärajan pikkukunnassa maailman politiikkaa seurataan aktiivisesti, mutta Venäjän raja on vain yksi osa tavallista arkea.TilaajalleRautjärvi
Huoltoasemayrittäjä Milja Hartikainen on nähnyt Kuutostien varrella monenlaisia vuosia. Viime vuodet ovat olleet hiljaisimpia. Kuva: Mikko NikkinenKahvijono ulottuu lähes linjaston päähän maaliskuisena arkiaamuna rautjärveläisellä huoltoasemalla itärajan tuntumassa Etelä-Karjalassa. Yrittäjä Milja Hartikainen palvelee asiakkaita rempseällä otteella.
”Pittää jaksaa soittaa suuta, asiakaskohtaamisilla on iso merkitys”, Hartikainen arvioi.
Viime vuosien tilanne ei ole ollut yrittäjille helppo, eikä sitä ole helpottanut se, että huoltoasema kuuluu Teboil-ketjuun.
”Mustamaalaamista on somessa edelleen. Tietysti sitä toivoisi, että asiakkaat muistaisivat meidän olevan pääsääntöisesti yksityisiä yrittäjiä. Kaikkemme täällä tehdään, että saataisiin asiat sujumaan ja työllistettyä ihmisiä”, yrityksen nuorempi omistaja Kimmo Hartikainen sanoo.
Vakioasiakkaiden aamuinen juttutuokio kahvipöydässä on päättymässä, mutta kolme miestä jää vielä juttelemaan toimittajan ja kuvaajan kanssa.
Kysymme mietteitä maailman politiikasta ja rajasta. Miehet seuraavat uutisia aktiivisesti, mutta varsin rauhallisena.
”En näe rajalla olevan mitään vaikutusta normaaliin oloon täällä. Muualla kysyvät aina, miten siellä voi olla, mutta siihen on kaikki tottuneet, jotka täällä on”, toteaa sähköalalla ja sivutoimisena viljelijänä työuransa tehnyt Rauno Asikainen.
”Alueen yrittäjiin tällä tietysti on vaikutusta. Ennen liikenteessä riitti pitkäkilpisiä autoja, mutta nyt niitä ei ole yhtään. Ja puualan työllisyyteenkin tilanne vaikuttaa”, hän lisää.
Jotain hyvääkin on, nimittäin se, että puusta saa nyt hyvää hintaa, pohtii kartonkitehtaalta eläkkeelle jäänyt Heikki Anttonen.
”Muualla kysyvät aina, miten siellä voi olla, mutta siihen on kaikki tottuneet, jotka täällä on.”
Puhelimen soittoääni pirahtaa. Kolmas miehistä kaivaa taskusta monille vuosien takaa tutun esineen. Nokian 5110 -mallin puhelin toimii Erkki Hämäläisen mukaan hienosti edelleen. ”Varaosiakin on saatavilla, ja tehoakku”, hän kertoo.
”Kotkassa kun joskus vastasin puhelimeen, nuoriso vieressä karahti nauramaan”, erikoispuuseppä sanailee. Pöytäseura kertoo hänen pystyvän vaikka mihin, on tehnyt muun muassa Metsämuseo Lustoa ja Hjalliksellekin portaat.
Venäjällä Hämäläinen ei ole käynyt koskaan, vaikka on ikänsä asunut rajan pinnassa Simpeleellä.
”Rajalla ei ole koskaan ollut miulle suurta merkitystä. Siinä se on ollut lapsuudesta asti, mutta isäukko sanoi, ettei sieltä tule muuta hyvää kuin nouseva aurinko.”
Erkki Hämäläläisen puhelin, Nokian 5110, on herättänyt usein hämmennystä. Kuva: Mikko NikkinenAnttonen tapasi ennen käydä Venäjällä ahkerasti, etenkin tankkaamassa.
”Nythän sitä polttoainetta otetaan täältä. Odotellaan, jos sinne vielä joskus pääsee, jos ikä riittää”, hän toteaa.
”Mutta olkoot nyt kiinni. Venäläisiä vastaan miulla ei oo mitään. Eihän kansa ole syyllinen, mutta päättäjät. Yöunet menee, jos näitä suurvaltojen touhuja ryhtyy liikaa miettimään.”
”Jotenkin olen luottavainen, että kyllä tämä tästä vielä iloisemmaksikin muuttuu. Se oli onni, että ei ehditty tehdä huoltoasemaa Parikkalan rajanylityspaikan läheisyyteen, niin kuin suunnitteilla oli.”
Joitakin asiakkaita tilanne pelottaa, kertoo Milja Hartikainen. ”On huoli siitä, että miten tässä käypi.”
Huoltamoyrittäjän näkökulmasta ero venäläisturismin huippuvuosiin on Kuutostien varrella kuin yöllä ja päivällä.
”Venäläisiä kävi paljon, ja rekkaliikennettäkin oli enemmän. Ihmiset myös ostivat huoltoasemilta kaikenlaista. Nyt on monella tiukkaa, sen näkee.”
Paikallisten tankkaaminen asemalla on lisääntynyt, kun raja meni kiinni. ”Itsekin kävin siellä välillä”, Hartikainen kertoo.
Simpeleen Teboilin nuorempi omistaja Kimmo Hartikainen on huojentunut, että yritys ei ehtinyt rakentaa uutta huoltoasemaa Parikkalan rajanylityspaikan läheisyyteen. Hän luottaa siihen, että ajat muuttuvat vielä nykyistä paremmiksi Etelä-Karjalassakin. Kuva: Mikko NikkinenIson liikekiinteistön omistaminen rajakunnassa ei ole tällä hetkellä helppoa.
”Selkään sitä ei voi ottaa ja lähteä, eikä vuokralaista varmaan tässä tilanteessa löytyisi”, Milja Hartikainen arvioi.
Ahkera työ ja kehittäminen ovat kuitenkin tuoneet tulosta. Kaksi ja puoli vuotta sitten huoltamon johtoon vuokralaisen jälkeen palanneet yrittäjät ovat saaneet aikaan kasvua etenkin ruokapuolella, missä tarjotaan lounaan lisäksi muun muassa hampurilaisia ja pizzaa. Myös korjaamolla riittää asiakkaita ja tankkaajatkin ovat lisääntyneet.
”Jotenkin olen luottavainen, että kyllä tämä tästä vielä iloisemmaksikin muuttuu. Se oli onni, että ei ehditty tehdä huoltoasemaa Parikkalan rajanylityspaikan läheisyyteen, niin kuin suunnitteilla oli”, Kimmo Hartikainen huokaa.
Rajanylityspaikan kansainvälistämisen suunnitelmat olivat pitkällä ja uusi tie sinne valmistui loppuun vasta, kun Venäjä oli jo hyökännyt Ukrainaan. Rajan avaussuunnitelmat pysähtyivät tietysti kuin seinään.
Ratkaisu on yrittäjien mielestä kuitenkin tässä hetkessä oikea.
”Saa se olla kiinni, vaikka asiakkaita toisikin. Toinen puoli asiassa painaa niin paljon”, Milja Hartikainen sanoo.
- Osaston luetuimmat
