Virtuaalilasit vanhukselle ja mars ”kävelylle” – Japanissa haetaan tekniikasta hoiva-apua, mutta läheiselle voi antaa lämpöä myös helpolla keinolla vaikka tänään

Japanista puhutaan paitsi nousevan auringon myös vauhdilla vanhenevan väestön maana. Satavuotiaita on jo liki 100 000, Suomessakin 1 100. Asukkaita japanissa on 126 ja Suomessa 5,6 miljoonaa.

Ihmiskäsien lisäksi vanhustenhoitoon onkin kehitetty erilaisia robotteja. Koneet kykenevät pitämään vaikka jumppaa ja seurustelemaan, mutta syöttämiseen, vaipanvaihtoon ja alapesuihin niistä ei ole. Kaikki vanhuksetkaan eivät ole niistä innoissaan.

Myös eräässä kahvilassa asiakkaan ottaa vastaan robotti, joka ohjaa asiakkaan asioimaan kuvaruudun avulla kotonaan asuvan kehitysvammaisen nuoren kanssa. Tämä ottaa tilauksen vastaan, asiakas menee pöytään ja kävelevä robotti tuo kahvit perässä.

Japanin katukuvassa robotteja ei juuri näy, ei edes meillä tuttuja ruokakauppojen kuljetusrobotteja.

Robotti vie tilatun annoksen pöytään. Kuva: Eija Mansikkamäki

Tärkein japanilaisen yhteiskunnan keino selvitä väestön ikääntymisestä on kuitenkin työ: on hyväksyttyä jatkaa työntekoa vielä 80-vuotiaana, sillä työ tuo elämään merkitystä, toimintakykyä ja sosiaalisia suhteita ja yhteiskunta saa työpanoksen ja verotuloja.

Työtä voi toki tehdä osa-aikaisesti ja vapaaehtoispohjalta.

Yksi esimerkkikokeilu oli Väärien annosten ravintola, jossa tarjoilijoina työskentelivät muistisairaat. Eteen saattoi tulla ihan muuta kuin asiakas oli tilannut ja tilattu annos mennä naapuripöytään. Asiakkaista sekoilu oli pelkästään sympaattista.

Tokiossa on vanhuksille myös oma muotikatu eli raitti, jonka varrella olevat vaateliikkeet eivät tarjoa napapaitoja vaan iäkkäille sopivia asuja. Joissakin kaupoissa myydään vanhuksille myös soseutettuna ja annospusseissa tavallista ruokaa kuten riisiä ja kanaa.

Kuva: Eija Mansikkamäki

Tutkijat ovat tarttuneet vanhuuteen kehittämällä erilaisia vempaimia.

Professori Hiroshi Kobayashi Tokion tiedeyliopistosta esittelee MT:lle kehittelemäänsä Muscle suit -apuvälinettä.

”Lihaspuku” puetaan kuin rinkka ja sen reisiä vasten laskeutuvat tuet siirtävät nostorasituksen selästä jalkoihin. Painavien taakkojen, kuten ihmisten, nostaminen kevenee ja hoitajien selkä säästyy.

Patentoitua laitetta on myyty moniin maihin, sillä se sopii myös muun muassa maatilojen nostotöihin kuten vihanneslaatikoiden siirtelyyn.

Kuva: Eija Mansikkamäki

Myös Tokion terveydenhoitoyliopiston professori Kazuya Imaizumi on innoissaan.

Yliopisto on kehittänyt ohjelmistoyritys Silvereyen ja RehaVR-yrityksen kanssa virtuaalitodellisuutta vanhuksille. Hän esitteli keksintöä MT:lle Silvereyen toimitusjohtaja Hiroshi Kumitan kanssa.

Kas näin: istutaan tuoliin, pannaan jalat polkimille ja VR- eli virtual reality eli keinotodellisuuslasit päähän. Kun koehenkilö alkaa polkea, maisema vaihtuu.

Päätä käännellen näkee myös sivuille ja voi vaihtaa kulkusuuntaa. Kas, vasemmalla virtaakin joki, edessä olevia portaita pitää väistää ja nyt taitaa tulla pysähdyksen paikka, sillä oikealla istuskelee puistonpenkillä kiinnostavan näköinen vanhaherra.

Jos haluaa pysähtyä, pitää lopettaa polkeminen.

Hiroshi Kumita ja Kazuya Imaizumi esittelevät kävelyretkeä keinomaailmaan. Kuva: Eija Mansikkamäki

Mieluinen reitti valitaan ennen ”liikkeelle” lähtöä. Maisema- ja reittivaihtoehtoja on useita metsästä Barcelonaan ja muihin maailman turistikohteisiin, joissa on käyty kuvaamassa.

Patentoitu keksintö tuo vanhuksille virkistystä ja samalla liikuntaa. Laite on vielä liian kallis yksityiskäyttöön, mutta sopii hoitokoteihin.

Markkina oletettavasti kasvaa: tutkijat häkeltyvät itsekin omasta tilastokäyrästään, joka näyttää 100-vuotiaiden määrän olevan Japanissa jo puoli miljoonaa vuonna 2050.

Kosketus ja kasvojen ja käsien rasvaus on helppo ja halpa keino kohentaa vanhuksen mielialaa. Kuva: Eija Mansikkamäki

Kosmetiikkayhtiö Shiseido on tehnyt tutkimusta vanhuksilla ja havainnut, että meikkiterapia eli kasvohoito voi parantaa elämänlaatua.

Tokiolaisessa hoitokodissa toteutettiin kahdesti kuukaudessa kolmen kuukauden ajan tunnin pituinen ”meikkaustunti”, jossa vanhuksia ohjattiin muun muassa rasvaamaan ihoaan.

Jakson jälkeen havaittiin, että aivotoiminta vilkastui ja avuntarve väheni. Vanhusten omatoimisuus lisääntyi syömisessä, liikkumisessa, wc-käynneissä ja pukeutumisessa, lihaskunto ja tarttumisvoima kohentuivat, mieliala kohosi, aivojen aktiivisuus lisääntyi ja stressihormonit vähenivät, ja jopa dementia lieveni.

Vaikka vanhus ei kykenisi enää itse voitelemaan kasvojaan, myös hoitajan tai omaisen kosketus parantaa mielialaa ja tuo turvallisuuden tunnetta. Tai ihan vain kädestä pitäminen.