Suomessa tavoitteena on, että vanhukset asuisivat kotona mahdollisimman pitkään. Kuva: Suvi Elo
MT-kysely: Valtaosa suomalaisista pelkää, ettei saa ihmisarvoista vanhustenhoitoa – tutkija: Huoli on aiheellinen
Naisista 80 ja miehistä 62 prosenttia kertoo pelkäävänsä, ettei saa ihmisarvoista vanhustenhoitoa.Tilaajalle
Maaseutumaisissa kunnissa 66 prosenttia kertoi pelkäävänsä, ettei saa ihmisarvoista vanhustenhoitoa. Kuva: Sanne Katainen71 prosenttia suomalaisista pelkää, että ei saa itselleen tai omaiselleen ihmisarvoista vanhustenhoitoa Suomessa. MT teetti asiasta kyselytutkimuksen syyskuussa.
Naisista 80 ja miehistä 62 prosenttia kertoo pelkäävänsä, ettei saa ihmisarvoista vanhustenhoitoa.
Maaseudulla asia huoletti vähiten. Maaseutumaisissa kunnissa 66 prosenttia kertoi pelkäävänsä, ettei saa ihmisarvoista vanhustenhoitoa. Pääkaupunkiseudulla samoin vastasi 68 prosenttia, taajaan asutuissa kunnissa 70 prosenttia ja kaupunkimaisissa kunnissa 73 prosenttia.
Pääkaupunkiseudulla ja Etelä-Suomessa pelkääviä oli vähiten, Uudellamaalla ja Länsi-Suomessa eniten.
Eniten ilman ihmisarvoista vanhustenhoitoa jäämistä pelkäävät vasemmistoliiton, muiden puolueiden ja SDP:n kannattajat. Kristillisdemokraattien, RKP:n ja kokoomuksen kannattajat puolestaan ovat asiasta vähiten huolissaan.
Vähiten asia huoletti yrittäjiä ja opiskelijoita, joista 58 ja 64 prosenttia oli huolissaan vanhustenhoidon tilanteesta. Eniten asia huoletti työntekijöitä ja työttömiä, joista 77 ja 76 prosenttia vastasi pelkäävänsä, ettei saa ihmisarvoista vanhustenhoitoa.
Kyselyyn vastasi 20.–25. syyskuuta 1 029 ihmistä. Tulokset on painotettu edustamaan äänestysikäisiä suomalaisia. Kyselyn toteutti Kantar Agri Maaseudun Tulevaisuuden tilauksesta.
Tulosten virhemarginaali on koko väestön otoksessa kolme prosenttiyksikköä suuntaansa. Osaotosten tulokset ovat suuntaa-antavia.
Onko aiheellinen pelko, että Suomessa ei saisi itselle tai omaiselle ihmisarvoista vanhustenhoitoa?
”Kyllä se tietysti on aiheellinen huoli. On tosiasia, että ihmisten on vaikea saada esimerkiksi ympärivuorokautista hoitoa”, sanoo sosiaalipolitiikan yliopistonlehtori Lina Van Aerschot Tampereen yliopistosta.
Pelko voi liittyä siihen, että palveluihin ei luoteta. Se voi syntyä myös omasta tai lähipiirin kokemuksista, että palveluja ei ole helppo saada.
Tiukat hoitoon pääsyn kriteerit ovat Van Aerschotin mukaan vanhustenhoidon suurin ongelma.
Suomessa vanhuspolitiikan tavoitteena on, että ihmiset asuvat kodeissaan mahdollisimman pitkään.
”Omasta kodista hoivakotiin pääsee vasta todella huonokuntoisena. Yleensä muistisairaus on jo pitkällä, jolloin avuntarpeet ovat oikeasti suuria.”
Hoitoon pääsyn kriteerit täyttyvät useimmiten vasta keskivaikeassa tai vaikeassa muistisairauden vaiheessa.
”Se on tosi kuormittavaa myös omaisille”, sanoo Van Aerschot.
Nykyinen hallitus on leikannut palveluista, joita on supistettu muutenkin jo pitkään. Päätösten seurauksena entistä huonokuntoisemmat ihmiset asuvat kotona.
”Palvelujen piiriin pääsy on jo nyt tiukkaa. Jos se vielä tästä tiukentuu, olen tosi huolissani, että tilanteet ovat kohtuuttomia.”
Vanhusten ympärivuorokautinen hoito maksaa Van Aerschotin mukaan noin 5000–6000 euroa kuukaudessa. Hoivakotipaikka täytyy siis saada julkisen sektorin tukemana.
Myös kotihoidon palveluiden piiriin pääsee tutkijan mukaan vasta, kun sille on selkeitä lääketieteellisiä perusteita.
”Kotihoitoa saa esimerkiksi muistisairas, joka ei pysty huolehtimaan omasta lääkityksestään.”
Esimerkiksi turvattomille tai yksinäisille vanhuksille julkisen sektorin rahoittamia kotipalveluja ei Van Aerschotin mukaan ole.
Jos hoivapalveluja ei enää tarjota kaikille, vaihtoehtona on jättää ihmiset heitteille tai omaisten hoiviin.
Van Aerschotin mukaan ratkaisu kansalaisten huoliin olisi hyväksyä, että vanhustenhoito maksaa, ja satsata siihen.
Vanhustenhoidosta karsiminen on alkanut Suomessa jo 1990-luvulla.
Jos hoivapalveluja ei enää tarjota kaikille, vaihtoehtona on jättää ihmiset heitteille tai omaisten hoiviin.
”Haluammeko takaisin sellaiseen yhteiskuntaan, jossa naiset jäävät kotiin hoivaamaan läheisiään? Samaan aikaan meillä on työvoimapula ja hallitus yrittää keksiä keinoja, joilla ihmiset saadaan töihin ja työuria pidennettyä.”
Maaseudulla asuvien vanhusten jälkipolvet asuvat usein muualla. Kuva: Sanne KatainenSuomessa jo noin joka kolmas työikäinen tukee jotakuta läheistään.
Omaisten vastuulle jääminen on kuitenkin ollut ikäihmisille vieras ajatus.
Paljon apua tarvitsevat ihmiset haluavat kyselytutkimusten mukaan saada apua palveluista, Van Aerschot kertoo.
Vanhustenhoidossa näkyy eriarvoisuus. Osalla vanhuksista on varallisuutta ja jälkipolvi asuu lähellä, osalla ei. ”Esimerkiksi maaseudulla jälkipolvet asuvat monesti muualla. Lähellä ei ole omaisia, jotka voisivat auttaa. Eikä kaikilla ole perhettä tai muita omaisia.”
”Hoivapalveluja tarvitaan, jotta ihmisten ei tarvitsisi pelätä vanhenemista, kun ei ole mitään tahoa, joka huolehtisi. Pelko, ettei saa tarvitsemaansa hoivaa, on minusta aika kauheaa.”
”Minulla on usko, että suurimmaksi osaksi ihmisistä huolehditaan hyvin.” Lina Van Aerschot
Hoiva on Suomessa Van Aerschotin mukaan ihmisarvoista, kun palvelujen piiriin pääsee.
”Minulla on usko, että suurimmaksi osaksi ihmisistä huolehditaan hyvin.”
”Toki meillä varmasti on palveluja, joissa hoitajilla on kiire tai painetta, jolloin he eivät pysty tuottamaan niin hyvää hoivaa kuin haluaisivat ja mitkä standardit ovat. Epäkohtia on, mutta yleisesti ottaen hoito on varmasti ihmisarvoista.”
Maaseudun pienillä paikkakunnilla vanhustenhoidon tilanne voi Van Aerschotin mukaan olla parempi kuin isoissa kaupungeissa - jos palveluita ei ole karsittu.
”Esimerkiksi pienillä paikkakunnilla on edelleen lähipalveluja, joissa jopa tunnetaan ihmiset, ja hoiva on hyvinkin laadukasta ja ihmisläheistä.”
Van Aerschot toivoo, että maaseudulle tulee hoiva-alan yrittäjiä ja palvelutarjontaa, joka hyödyntää maaseudun vahvuuksia.
”Voisiko meillä olla erilaisia tapoja tuottaa hoivaa, esimerkiksi enemmän liikkuvia palveluja?”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
