Mahdollisuudet harrastaa vammaisliikuntaa ovat muuta maata heikommat pienillä paikkakunnilla − asiantuntija kertoo, mikä nykyistä tilannetta selittää

Vammaisurheilun ja liikunnan mahdollisuudet ovat pienillä paikkakunnilla tyypillisesti suurempia paikkakuntia heikommat.

Suomen paralympiakomitean pääsihteeri Riikka Juntunen huomauttaa, että harrastusmahdollisuuksien tilanne riippuu hyvin paljon paikkakunnasta.

”Joillain paikkakunnilla löytyy harrastamisen mahdollisuuksia, mutta sitten tiedetään, että lähimpään urheiluseuraan voi myös olla kymmeniä kilometrejä matkaa.”

Lapset ja nuoret ovatkin todella eriarvoisessa asemassa keskenään.

Lajeista heikoimmat mahdollisuudet vammaisurheiluun ja -liikuntaan pienemmillä paikkakunnilla ovat joukkuelajeissa. Ongelma tulee siitä, ettei joukkuelajeihin ole riittävästi osallistujia. Vammaisia lapsia voi olla vain yksi tai kaksi.

Käytännössä vammaisurheilijan mahdollisuudet rajoittuvat yksilölajeihin. Toisaalta myös esimerkiksi uinnin harrastusmahdollisuudet ovat pienillä paikkakunnilla rajalliset.

”Välttämättä niitä halleja ei pienemmillä paikkakunnilla ole.”

Tärkeässä roolissa harrastusmahdollisuuksien näkökulmasta etenkin vammaisilla lapsilla ja nuorilla ovat koulut. Jos lapsella on jokin erityisen tuen tarve, ja hänen koulumatkansa on kovin pitkä, on tällöin usein järkevintä keksiä harrastus, jota voi tehdä kouluympäristössä.

”Jos koulumatka on vaikka puolitoista tuntia suuntaansa, sille päivälle tulee tosi paljon pituutta. Sitä varten toivoisi, että myös kouluilla olisi enemmän harrastamisen paikkoja, ja harrastamiselle löytyisi koulupäivän aikana mahdollisuus”, Juntunen pohtii.

Eroja eri paikkakuntien harrastusmahdollisuuksissa selittävät osittain urheiluseurat. Urheiluseurat ovat harrastamisessa tärkeässä roolissa etenkin silloin, jos jollain paikkakunnalla on vähän tai ei lainkaan muita vammaisia ikätovereita. Tällöin on tärkeää, että vammaisetkin saadaan mukaan tekemiseen yhdessä muiden kanssa.

”Myös vammaiselle lapselle ja nuorelle on todella tärkeää, että hän saa kehittyä ja saa onnistumisen kokemuksia.”

Pienten paikkakuntien heikompia mahdollisuuksia selittää myös se, että rakennetuissa liikuntaympäristöissä on valtavia eroja eri paikkakuntien välillä. Yksi esimerkki on uimahallit.

”Meillä on paljon paikkakuntia, joissa lähin uimahalli on tosi kaukana”, Juntunen lisää.

Ongelmia tuottaa myös se, että uimahallit eivät useinkaan ole esteettömiä, sillä monet niistä on rakennettu aikana, jolloin esteettömyyteen ei kiinnitetty nykyiseen tapaan huomiota.

Pääsihteeri Juntunen korostaa, että vaikka isommissa kaupungeissa on paljon mahdollisuuksia monenlaiseen harrastamiseen, voi olla niin, että mahdollisuuksia on jopa liikaa.

”On paljon kysyntää ja paljon tarjontaa, mutta se ei tunnu kohtaavan.”

Toisaalta mahdollisuuksia on myös pienemmillä paikkakunnilla, mutta mielekkään harrastuksen löytämiseksi pitää nähdä vaivaa. Lopputulema voi lopulta olla se, että pienemmällä paikkakunnalla kysyntä ja tarjonta kohtaavat suurempia paikkakuntia paremmin.

Kuvaavaa on, että maakuntia on todella vaikeaa laittaa järjestykseen sen mukaan, missä on parhaat tai huonoimmat mahdollisuudet liikunnan harrastamiseen rajoitteista huolimatta.

”Maakunnan sisällä yhdellä paikkakunnalla voi olla todella paljon mahdollisuuksia ja toisella samankokoisella paikkakunnalla taas todella vähän mahdollisuuksia”, Juntunen sanoo.