Pelkät vaivaavat nivelet eivät ole vapaalippu tekonivelleikkaukseen – kokenut kirurgi kertoo, millä ehdoilla leikkaukseen pääsee ja mitkä asiat sen estävät

Kun pohditaan, onko potilaalle järkevää tehdä tekonivelleikkausta, olennaista on käydä läpi, ovatko potilaalle tulevat hyödyt suurempia kuin operaatiosta aiheutuvat riskit.

Yleisimmin tekonivelleikkaukseen tulevilla potilailla on niin sanottu tavallinen nivelrikko. Kuopion yliopistollisen sairaalan tekonivelkirurgian apulaisylilääkäri Antti Jaroma huomauttaa, että jos potilaalla ei ole merkittävää nivelrikkoa, ei hänelle pidä laittaa tekoniveltä.

Pelkkä nivelrikko ei vielä riitä siihen, että päädyttäisiin tekonivelleikkaukseen, vaan nivelrikon pitää aiheuttaa oireita. Lisäksi nivelrikon pitää näkyä myös kuvantamistutkimuksessa eli käytännössä röntgenkuvassa.

Tyypillisimmin nivelrikko heikentää liikuntakykyä. Voi vaikkapa olla niin, että ettei potilas pysty kävelemään yhtäjaksoisesti noin kilometrin matkaa ilman niveleen tulevaa voimakasta kipua.

Liikuntakyvyn heikkenemisen lisäksi tekonivelleikkausta harkitaan silloin, jos niveliä särkee levossa voimakkaasti. Voimakkaasta leposärystä voi kertoa esimerkiksi se, jos kivun takia ei pysty kunnolla nukkumaan.

Hoitamaton diabetes estää tekonivelleikkauksen. Antti Jaroma huomauttaa, että myös muiden pitkäaikaissairauksien tulisi olla hoitotasapainossa. Kuva: Timo Villanen

Ennen kuin leikkaukseen päädytään, pitää muut hoitokeinot olla kokeiltu. Jaroma huomauttaa, että suuri osa nivelrikkokivuista saadaan hoidettua ilman leikkausta. Ennen leikkausta pitää kokeilla esimerkiksi liikuntaa ja fysioterapiaa. Jos potilaalla on merkittävästi ylipainoa, pitää painoa yrittää pudottaa ennen leikkausta.

Lisäksi myös kipulääkitys pitää olla kokeiltu. Tavallisimmin nivelrikkokipuihin käytetään parasetamolia, mutta sitä on syrjäyttämässä erilaiset paikallisesti käytettävät kipuvoiteet. Myös tulehduskipulääkkeitä on syytä kokeilla, jos se vain on mahdollista.

Jos perinteiset lääkkeet eivät auta, vaan potilas joutuu turvautumaan vaikkapa hermokipulääkkeisiin tai muihin opiaattipohjaisiin vahvoihin kipulääkkeisiin, on Jaroman mukaan syytä harkita tekonivelleikkausta.

”Jatkuvaa opiaattipohjaisten lääkkeiden käyttöä ei voi suositella pitkäaikaisen kivun hoidossa”, Jaroma painottaa.

Ennen leikkausta niveliin kokeillaan usein myös erilaisia pistoksia, joista yleisin ovat kortisonipistos. Pistos voi auttaa silloin, jos nivel on voimakkaasti turvoksissa. Jaroma huomauttaa, ettei pistoskaan paranna nivelrikkoa, vaan helpottaa oireita.

Tietyissä tilanteissa tekonivelleikkausta ei tehdä, vaikka potilaalla olisikin rajut oireet. Leikkaus jää Jaroman mukaan aina tekemättä silloin, jos potilaalla on jokin aktiivinen tulehdus, kuten bakteeritulehdus, koska tulehdus kasvattaa rajusti tekonivelinfektioriskiä.

Leikkauksesta pidättäydytään myös silloin, jos potilaalla on hyvin runsaasti ylipainoa. Jos potilaan painoindeksi on yli 40, ei leikkausta yleensä tehdä. Ylipaino kasvattaa sekä veritulppa- että infektioriskiä. Myös tupakointi lisää leikkausinfektioita sekä tukosriskiä.

Myös matala hemoglobiini kasvattaa infektioriskiä, ja tästä syystä potilaan verenkuva tutkitaan ennen leikkausta. Vaikkapa anemia pyritään hoitamaan kuntoon ennen leikkausta.

Hoitamaton diabetes estää tekonivelleikkauksen. Jaroma huomauttaa, että myös muiden pitkäaikaissairauksien tulisi olla hoitotasapainossa. Jos sairaudet ovat hoitamattomia, ei leikkaus ole turvallinen. Myös aliravitsemus on riskitekijä, johon voidaan joutua puuttumaan tehostamalla potilaan valkuaisaineiden saantia ennen leikkausta.

Yleisimmin tekonivelleikkaukseen tulevilla potilailla on niin sanottu tavallinen nivelrikko. Kuopion yliopistollisen sairaalan tekonivelkirurgian apulaisylilääkäri Antti Jaroma huomauttaa, että jos potilaalla ei ole merkittävää nivelrikkoa, ei hänelle pidä laittaa tekoniveltä. Kuva: Timo Villanen