Tekonivelleikkaus on nykypäivänä Kuopion yliopistollisen sairaalan tekonivelkirurgian apulaisylilääkäri Antti Jaroman mukaan rutiinitoimenpide. Tämä johtuu siitä, että tekonivelleikkauksia tekevät kirurgit leikkaavat potilaita päivittäin. Rutinoitumisen kautta leikkauksen vaiheet pyritään toteuttamaan joka kerta mahdollisimman samalla tavalla.
Rutiinitoimenpiteen luonteesta huolimatta tekonivelleikkaus voi joissain tilanteissa olla tavallista monimutkaisempi. Voi esimerkiksi olla niin, että potilaan hoitamiseksi tarvitaan erikoisproteeseja.
Joskus tekonivel joudutaan vaihtamaan. Tällöin operaatio on tavanomaista työläämpi, eikä leikkaus ole niin rutiininomainen kuin silloin, jos tekonivel laitetaan potilaalle ensimmäistä kertaa.
”Siellä täytyy olla aina varautunut suunnitelmaan A, B ja C. Se on kokonaan eri maailma”, Jaroma kuvailee uusintaleikkauksia.
Vaikka tekonivelleikkaukset ovat nykyisen pitkälti rutiinitoimenpiteitä, liittyy niihinkin riskejä. Polven tekoniveloperaatiossa tyypillisin komplikaatio on tekonivelinfektio ja lonkan tekonivelleikkauksen yhteydessä yleisimmät komplikaatiot ovat infektio, sijoiltaanmeno tai murtuma.
Jos jokin komplikaatio tulee, se tulee polveen useimmiten kahden vuoden kuluessa leikkauksesta. Lonkkaan murtumia voi tulla potilaan ikääntymisen ja luuston haurastumisen takia myös myöhemmin. Murtumia voi tulla myös muiden sairauksien takia, jos vaikkapa kaatumisriski on niiden takia lisääntynyt.
Infektioita tulee 1-2 prosentille potilaista, joilla ei ole infektioriskiä kasvattavia riskitekijöitä, kuten runsasta ylipainoa.
Lonkan tekonivelleikkauksessa on noin yhden prosentin riski lonkan sijoiltaanmenoon tai proteesin viereisen luun murtumaan.
Kipu ei aina poistu tekonivelleikkauksesta huolimatta, vaikka potilas näin toivoisikin. Nivel voi myös jäädä jäykäksi. Näin voi käydä, vaikka leikkaus menisikin suunnitelmien mukaan. Osalla potilaista tekonivel rajoittaa selkeästi jokapäiväistä elämää.
Polven tekonivelleikkauksen tulokseen on tyytyväinen noin viisi kuudesta potilaasta. Tyytymättömyys lopputulokseen on yleisintä kaikkein nuorimpien keskuudessa. Jaroma arvioi, että tätä selittää se, että työikäiset ja paljon liikuntaa harrastavat asettavat korkeita odotuksia leikkaukselle.
Vaikkapa juokseminen tai salibandyn pelaaminen ei välttämättä tunnu leikkauksen jälkeen kovin hyvältä. Jaroma kannustaakin harrastamaan näitä lajeja ennen leikkausta niin pitkään kuin pystyy.
”Jos vielä pystyy näitä asioita tekemään, todennäköisesti leikkauskriteerit eivät silloin täyty”, hän huomauttaa.
