Kuinka tiukkaan Kiina-linjaan Venäjä-virheiden repimällä Euroopalla on varaa, ja miksi Saksa on taas avainasemassa?

EU:lle elintärkeä Saksan ja Ranskan yhteistyöakseli on historiallisen huonossa kunnossa – ainakin Ranskan presidentin Emmanuel Macronin mielestä.

Viime viikon EU-huippukokouksen kynnyksellä Macron varoitti, että EU:n kannalta on huolestuttavaa, jos Saksa eristäytyy.

Macron viittasi ennen muuta siihen, että liittokansleri Olaf Scholz on vastustanut EU:n yhteistä kaasun hintakattoa ja polkaissut muita kuulematta 200 miljardin euron tukipaketin korkeista energian hinnoista kärsiville kotitalouksille ja yrityksille.

Paljon mittavampi kiista muhii kuitenkin Kiina-suhteissa. Niissä Scholz näyttää tekevän täsmälleen saman virheen, mitä hänen kristillisdemokraattinen edeltäjänsä Angela Merkel teki Venäjän kanssa.

Merkel jatkoi Nord Stream 2 –kaasuputken rakentamista, vaikka useimmat EU-maat, EU:n komissio ja Yhdysvallat varoittivat putkeen liittyvistä riskeistä.

Nyt kanslerina Scholz rakentaa ja pitää yllä hyviä kauppasuhteita Kiinaan EU-maiden enemmistön vastustuksesta huolimatta.

Kiistan yksi ydinkysymys on Kiinan valtiollisen Cosco-varustamon hanke ostaa 35 prosenttia Hampurin sataman yhdestä keskeisestä rahtiterminaalista.

EU:n komissio varoitti jo keväällä Scholzin hallitusta, ettei se saisi sallia kiinalaisen valtionyhtiön pääsyä Euroopan kolmanneksi suurimman ja strategisesti tärkeän sataman osakkaaksi.

Brysselissä pelätään, että satamista tulee Kiinalle samanlainen painostuskeino kuin mitä kaasuputket ovat olleet Ukrainaan hyökänneelle Venäjälle ja presidentti Vladimir Putinille.

Saksan hallituksen avainministerit vastustavat kauppaa, mutta Scholz itse puoltaa myymistä. Coscolla on jo osuus Rotterdamin ja Antwerpenin satamista. Hampurissa pelätään, että kiinalaisen osakkaan torjuminen heikentäisi sataman kilpailukykyä.

Scholzin kantaa satamakysymykseen voi hyvällä syyllä ihmetellä. Cosco-kaupan taloudellinen merkitys ei voi olla Saksalle niin merkittävä, etteikö siitä voisi EU:n geopoliittisista syistä luopua.

Nyt näyttää siltä, että kiinalaisjätin kanssa päädytään kompromissiin. Coscon osuus kutistuu vajaaseen neljännekseen. Saksalaisten asiantuntijoiden mielestä tällä ”myönnytyksellä” ei kuitenkaan ole suurta merkitystä. Kiinalaisten vaikutusvalta eurooppalaisessa merirahtiliikenteessä kasvaa vääjäämättä.

EU:n viimeisessä huippukokouksessa Scholz jäi käytännössä yksin korostamaan, että nimenomaan EU:n pitäisi tehdä kaikkensa globaalien kauppavirtojen vaihvistamiseksi. Kiina-riippuvuuden purkamista korostava jäsenmaiden rintama perusteli kantaansa ennen muuta poliittisilla tekijöillä.

Kiinan johtaja Xi Jinping teki itsestään maan kommunistisen puolueen juuri päättyneissä puoluekokouksessa elinikäisen diktaattorin. Maailman toiseksi suurin kansantalous uhkaa miehittää Taiwanin ja kasvattaa kyseenalaisin keinoin vaikutuspiiriään niin Afrikassa kuin Euroopassakin.

Kysymys kuitenkin kuuluu, onko Euroopalla juuri nyt, kun Ukrainan sodan aiheuttama energiakriisi kärjistyy, varaa ajaa alas taloussuhteita Kiinaan?

Kiinan merkitys Saksan tärkeille teollisuudenaloille, erityisesti autoteollisuudelle ja kemian teollisuudelle, on elintärkeä. Markkinoita, jotka voisivat nopeasti korvata merkittävän osan Kiinan kysynnän tyrehtymisestä, ei yksinkertaisesti ole.

Jos energiakriisin ravistelema Saksan teollisuus romahtaa Kiinan kaupan tyrehtymisen vuoksi, kaikki Euroopassa kärsivät.

Kiinalla on myös monien strategisten metallien tärkein tuottaja maailmassa. Ilman niitä esimerkiksi liikenteen nopea sähköistäminen olisi erittäin vaikeaa.

Vaikka Kiina-linjan tiukentaminen olisi juuri nyt poliittisesti perusteltua, taloudellisesti yhtälö on vaikea.

Järkevän ratkaisun avaimet ovat Saksalla ja liittokansleri Scholzilla, jonka pitäisi matkustaa suuren talousdelegaation kanssa Kiinaan jo ensi viikolla.

Scholzia on EU-pääkaupungeissa arvostelu kitkerästi myös tästä matkasta. Liittokansleri itse korostaa keskustelleensa vierailusta sekä presidentti Macronin että Yhdysvaltin presidentti Joe Bidenin kanssa.

Nimenomaan Saksa voisi Scholzin johdolla tehdä Kiinan Xi Jinpingille selväksi, että tiivis taloudellinen yhteistyö voi jatkua vain, jos Pekingin vallanpitäjät suostuvat geopolitiikassa ja monissa muissa kysymyksissä ottamaan lusikan kauniiseen käteen.

Eurooppa on Yhdysvaltin ohella Kiinalle tärkeä talouskumppani. Jos suhteet ajautuvat pahasti karille, Kiinan muutenkin yskivä talous taantuu entisestään. Siihen Xi Jinpingillä ei välttämättä ole varaa.