Puolustusvoimat ei kuoki suolla itärajalla – se neuvoo, missä ennallistettu luonto pysäyttää vihollisen

Talven tullen on aloitettu selvitys siitä, missä itäsuomalaisen luonnon ennallistaminen voisi tukea maanpuolustusta.

Hanketta vetää ympäristö- ja puolustusministeriön yhteinen työryhmä.

Puolustusvoimat on mukana suunnitteluvaiheen asiantuntijana, mutta suo-ojien tukkiminen tai metsien kasvatus pysyy siviiliviranomaisten vastuulla ja perustuu maanomistajien vapaaehtoisuuteen.

Maavoimien esikunnan pioneerisuunnittelija, majuri Ville Mannonen korostaa, että Puolustusvoimat ei tällä hetkellä rahoita eikä toteuta ennallistamistöitä – ei ainakaan rauhan aikana.

“Puolustusvoimien määrärahat on kohdennettu kalustohankintoihin ja puolustuskyvyn ylläpitoon”, Mannonen kertoi Vihreän eduskuntaryhmän järjestämässä tiedotustilaisuudessa joulukuussa.

Puolustusvoimilla ei ole rahoitusta ennallistamiseen. Rahat käytetään kalustohankintoihin ja puolustuskyvyn ylläpitoon. Kuva: Puolustusvoimat/Juuso Kenttälä

Maavoimat tuo työryhmään asiantuntijanäkemyksen siitä, millaisilla alueilla ennallistamisesta voisi olla puolustuksellista hyötyä. Mannosen mukaan merkityksellisiä ympäristöjä voivat soiden lisäksi olla esimerkiksi kaivosalueet, metsätuhot ja myrskyn kaatamat metsät.

Tuulen kaatama puusto muodostaa luonnollisen murroksen, joka hidastaa liikkumista. Tiheä pystymetsä puolestaan vaikeuttaisi maa-ajoneuvojen ja ilma-alusten käyttöä. Droonin on myös vaikea erottaa maastoutunutta varusväkeä tiheän kasvuston läpi.

Ministeriöiden työryhmä ei käsittele sotilaallisia maastotöitä, kuten linnoittamista, murrosten rakentamista, sulutusta tai teiden ja siltojen nopeaa katkaisemista. Näihin toimiin Puolustusvoimat yksin ryhtyy silloin kun katsoo sen tarpeelliseksi – ja aivan omien suunnitelmiensa mukaisesti, Mannonen kertoo.

Rauhanajan ennallistamistyössä on kuitenkin suurelta osin kyse luonnon palauttamisesta, ei täysimittaisesta sotilaallisesta valmistelusta. Ennallistettu suo tai lahometsä voi tukea puolustusta, mutta se ei ole sotilaallinen este samalla tavalla kuin sulute tai joen yltä räjäytetty silta.

Puolustusvoimilla on oma puolustussuunnitelmansa ja Suomen maastoa koskevat aineistonsa, mutta salassa pidettävänä materiaalina ne eivät ole ministeriöiden työryhmän käytössä.

Onko kenenkään muun pöytälaatikossa karttaa, jossa luonnon ennallistaminen ja maanpuolustus olisi yhdistetty koko itärajan mittakaavassa?

Itä-Suomen yliopiston yliopistotutkija Jan Kunnas vastaa lyhyesti: ei ole.

Kunnaksen mukaan yliopistot tutkivat sitä, mitä niiltä tilataan ja mille saadaan rahoitus. Näin laajaa, koko itärajan kattavaa ennallistamista ja maanpuolustusta yhdistävää kartoitusta ei ole aiemmin tilattu.

Siksi Kunnas peräänkuuluttaa ministeriöiltä maakuntakaavan tasoista valmistelua, jossa ennallistaminen ja puolustuksen tarpeet sovitetaan yhteen laajalla alueella. Hänen mukaansa yksittäiset, pistemäiset ennallistamiskohteet eivät vielä muodosta puolustuksellisesti merkittävää kokonaisuutta.

Kunnas yhdistää maavoimien sanastoa luontotyöhön: metsästä voidaan samaan aikaan tehdä hiili- ja panssarinielu.

Ennallistamisen rinnalla Kunnas nostaa esiin tieverkon tarkastelun. Pieniä mutta kantavia teitä on rakennettu laajasti metsätalouden tarpeisiin, eikä kaikkien merkitys ole huollon kannalta kriittinen.

”On selvitettävä, mitkä tiet ovat tosiasiassa tarpeen ja mitkä eivät, jos tavoitteena on lisätä maaston vaikeakulkuisuutta hyökkääjän kannalta. Että omat joukot pääsevät perille, mutta eivät viholliset", Kunnas sanoo.

Työryhmän valmistelu on toistaiseksi edennyt ministeriöiden tiloissa Helsingissä. Tämä on herättänyt huolta siitä, että itärajan tulevaisuutta koskevia linjauksia tehdään etäällä alueen asukkaista.

Työryhmän tiedotustilaisuudessa kerrotun mukaan suunnittelu on tarkoitus tuoda maakuntien tasolle myöhemmin. Tavoitteena on ensin laatia yleistasoinen malli. Varsinainen alueellinen valmistelu ja keskustelu on tarkoitus käynnistää maakunnissa sitten, kun ensi kesään mennessä sopivat kohteet löytyvät.

Puolustusvoimat jatkaa työssä asiantuntijana, mutta rauhanajan ennallistaminen pysyy toistaiseksi siviiliviranomaisten käsissä.