Saksa saattaa vaalien jälkeen ryhdistäytyä Ukraina-politiikassa − käänne parempaan on kiinni yhdestä miehestä

Saksan liittopäivävaaleista tulevana sunnuntaina on turha odottaa jymy-yllätystä.

Kristillisdemokraattien (CDU) ja Baijerin sisarpuolueen (CSU) muodostama oikeistounioni on voittamassa, mutta vain korkeintaan tyydyttävällä tuloksella (+/− 30%). CDU-konkari Friedrich Merz nousee silloin seuraavaksi liittokansleriksi.

Nykyisen liittokansleri Olaf Scholzin sosiaalidemokraatit (SPD) joutunevat tyytymään 10 prosenttiyksikköä huonompaan tulokseen (+/− 15%) kuin vuonna 2021. Vihreiden kannatus pysyy ennallaan.

Suurin voittaja on Alice Weidelin johtama laitaoikeiston Vaihtoehto Saksalle (AfD). Se on kiilaamassa selväksi kakkoseksi (+/− 20%). Pienpuolueet taistelevat kivutakseen yli viiden prosentin äänikynnyksen.

Se, minkälainen hallitus Saksaan vaalien jälkeen syntyy, on Euroopalle nyt tärkeämpi asia kuin ehkä koskaan aikaisemmin. Vaihtoehtoja on käytännössä kaksi. Oikeistounioni muodostaa joko mustapunaisen koalition SPD:n tai mustavihreän vihreiden kanssa.

Liittolaiset odottavat kuumeisesti, minkälaista politiikkaa Saksa harjoittaa suhteessa Ukrainaan ja Venäjän hyökkäyssotaan jatkossa, kun USA näyttää räätälöivän kyseenalaista rauhanratkaisua eurooppalaisia kuulematta. Lisäksi EU:ssa kysytään, miten uusi hallitus aikoo piristää taantumataloutta ja rajoittaa maahanmuuttoa.

Oikeistounioni on koko sodan ajan puoltanut tuen lisäämistä Venäjän hyökkäystä torjuvalle Ukrainalle. Venäjän eristämisessä Merz on vetänyt kovaa linjaa, mutta ollut tehokkaampien aseiden toimittamisen kanssa varovainen.

Joka tapauksessa hyvästä USA-verkostosta tunnettu CDU-johtaja voi kanslerina täyttää EU:n johtajuusvajetta Ukraina-politiikassa, rakentaa siedettävämpää vaihtoehtoa Trumpin rauhansuunnitelmille ja pitää silti yllä toimivia suhteita Washingtoniin.

Periaatteessa tämä olisi helpompaa vahvoina Ukrainan tukijoina ja Venäjän eristäjinä esiintyneiden vihreiden kanssa, vaikka puolueen ydinkannattajissa on paljon vakaumuksellisia pasifisteja. SPD:llä on jarruna puolueen vasemman laidan ”rauhanoppositio”, joka mieluusti normalisoisi suhteita Moskovaan.

MT:n oikeistounionia lähellä olevat lähteet Berliinissä arvioivat silti, että Merzin ensisijainen vaihtoehto on SPD, koska Scholzin tiedetään vaalitappion jälkeen siirtyvän sivuun. Puolueen ykkösnyrkiksi on nousemassa nykyinen puolustusministeri Boris Pistorius.

Hän on ajanut väkevästi Saksan puolustuskyvyn vahvistamista ja Ukrainan tukemista SPD:n Venäjä-liehittelijöistä piittaamatta. Voi jopa sanoa, että Merzin johdolla tapahtuva Saksan turvallisuuspoliittinen ryhdistäytyminen on kiinni Pistoriuksesta.

Demareilla on hallitusneuvotteluissa myös toinen vahvuus. Merz on ajamassa Saksaan EU-lainsäädännön ja kansainvälisten sopimusten rajoja koettelevaa ulkomaalaispolitiikkaa. Se onnistuu helpommin SPD:n kuin vihreiden kanssa.

Tiukka suhtautuminen turvapaikanhakijoihin on Merzille kynnyskysymys. Sen avulla hän uskoo pysäyttävänsä laitaoikeiston kasvun. Jos kiristykset epäonnistuvat, taas kerran oppositioon sysättävän AfD:n kasvu vain kiihtyy.

Taloudessa oikeistounionille on tarjolla vain huonoja vaihtoehtoja.

SPD:lle Merzin lupaukset leikata julkisia menoja, purkaa sääntelyä ja keventää verotusta ovat vaikeita. Talouselämän edustajat muistuttavat, että Angela Merkelin mustapunaiset koalitiot nakersivat Saksan kilpailukykyä ja kantavat siksi osavastuun taantumasta.

Vihreiden kanssa sukset menevät ristiin energiapolitiikassa, ilmasto- ja ympäristökysymyksissä sekä maataloudessa. CDU/CSU on osana EU-parlamentin EPP-ryhmää profiloitunut vihreään siirtymään kyllästyneiden viljelijöiden puolestapuhujana.