

Nyrkkisääntö kuulostaa kyyniseltä, mutta usein se osuu oikeaan: mitä enemmän EU:n ykkösketju ja jäsenmaiden johtajat kehuvat tehtyjen päätösten historiallisuutta, sitä olemattomammaksi niiden käytännön merkitys kutistuu.
Tämä pätee erityisesti ennen joulua valmiiksi taputeltuun uuteen turvapaikka- ja muuttoliikesopimukseen.
Sen työstäminen aloitettiin vuonna 2020. Keskeisenä tavoitteena oli torjua maahanmuuttovastaisten voimien vaalivoitto tulevan kesäkuun EU-vaaleissa.
Tavoitteesta tuli itsetarkoitus. Sopimus haluttiin runnoa kasaan ennen vaaleja hinnalla millä hyvänsä. Hinta oli kallis. Lakipakettia suitsutettiin historialliseksi, mutta sen sisältö kutistui torsoksi.
Ensinnäkin turvapaikan hakijoiden määrä ei vähene. Suurin osa pääsee jatkossakin EU-alueelle odottamaan usein loputtoman kauan kestävää turvapaikkapäätöstä.
Mitä enemmän EU:n ykkösketju kehuu tehtyjen päätösten historiallisuutta, sitä olemattomammaksi niiden käytännön merkitys kutistuu.
Toiseksi kielteisen päätöksen saaneiden palauttaminen ei helpotu, koska lähtömaiden kanssa ei ole pystytty tekemään asiaa koskevia sopimuksia. Eikä jatko näytä paremmalta.
Ja kolmanneksi uudet lait astuvat voimaan joka tapauksessa aikaisintaan parin vuoden päästä.
Käytännössä kehnosta turvapaikkasopimuksesta voi tulla oikeistopopulisteille tehokas ase, joka aiheuttaa ennustettuakin ikävämpiä yllätyksiä sekä kesäkuun EU-vaaleissa että kansallisissa vaaleissa.
Niitä järjestetään Belgiassa, Kroatiassa, Itävallassa, Liettuassa ja Romaniassa.
Eurooppalaisille äänestäjille on helppo tolkuttaa, että EU-koneisto sai taas kerran aikaan vain kädenlämpöisen kompromissin, jolla ei ole mitään käytännön merkitystä, kun maahanmuuttohaasteisiin yritetään vastata.
Esimerkiksi Hollannin marraskuisissa vaaleissa maahanmuuttovastainen kampanjointi tuotti tulosta.
Kolmessa itäisen Saksan osavaltiossa kansallismielistä laitaoikeistoa edustava Vaihtoehto Saksalle -puolue etenee syksyn osavaltiovaaleissa lähes vääjäämättä jopa murskavoittoihin.
Se on kitkerä takaisku demarikansleri Olaf Scholzin johtamalle Berliinin liittohallitukselle.
EU-vaaleissa oikeistopopulistien rintama (ECR ja ID) saattaa nousta parlamentin kolmanneksi suurimmaksi ryhmäksi, joka pystyy torpedoimaan perinteisen EU-myönteisen enemmistön eli keskustaoikeiston (EPP), keskustavasemmiston (S&D) ja liberaalidemokraattien (Renew) kompromissit.
Jäsenmaiden hallitusten on jo ollut pakko vastata kansallisella lainsäädännöllä kärjistyviin maahanmuutto-ongelmiin. Turvapaikanhakijoiden määrä on tänä vuonna noussut pahimpien kriisivuosien lukemiin ja kansalaisten mitta alkaa täyttyä.
Esimerkiksi Ranskassa presidentti Emmanuel Macronin hallituksen uudessa maahanmuuttolaissa näkyy entistä selvemmin Marine Le Penin johtamien oikeistopopulistien kädenjälki.
Kompromissi maahanmuuttovastaisten voimien kanssa repii Macronin hallitusrintaman rivejä. Le Penin leirissä juhlitaan ja uskotaan voittoon kesän EU-vaaleissa.
Saksassa leimahtanut viljelijäkapina saattaa sekin sataa oikeistopopulistien laariin.
Liikennekaaosta aiheuttaneilla traktorimarsseilla on ennen muuta vastustettu maan hallituksen tukileikkauksia. Taustalta löytyy kuitenkin myös EU-vetoiseen ympäristö- ja ilmastopolitiikkaan kohdistuvaa kritiikkiä.
Välttämättä asetelma ei kuitenkaan ole toivoton EU-myönteisten voimien kannalta.
Maataloustuottajat kokevat niin Saksassa kuin muissakin jäsenmaissa olevansa EU:n vihreän siirtymän suuria häviäjiä. Euroopan unioniin ja sen ilmastopolitiikkaan kriittisesti suhtautuva laitaoikeisto voi hyvinkin olla houkutteleva vaihtoehto tulevaisuudenuskonsa menettäneille viljelijöille.

Välttämättä asetelma ei kuitenkaan ole toivoton EU-myönteisten voimien kannalta.
Puolassa kansalliskonservatiivinen Laki ja oikeus -puolue kärsi viime syksynä katkeran vaalitappion Eurooppa-neuvoston entisen puheenjohtajan Donald Tuskin kansalaisfoorumille. Puolan vaalitulos osoitti, että myös EU-myönteisillä iskulauseilla voi menestyä.
Sekään ei vielä ole varmaa, että nimenomaan oikeistopopulistit hyötyvät maataloustuottajien protestiliikkeistä.
Keskustaoikeiston EPP lähti jo viime kesänä ajamaan voimakkaasti EU:n ympäristö- ja ilmastopolitiikkaan pettyneiden viljelijöiden ja myös metsänomistajien asiaa.
Myös tässä Puola toimii esimerkkinä. EPP:hen kuuluva Tuskin kansalaisfoorumi onnistui tarjoamaan EU-kriittiselle maaseutuväestölle paremman vaihtoehdon kuin oikeistopopulistinen hallituspuolue PiS ja voitti vaalit.
Juttua on korjattu 13.1. klo 13.13. Itäisen Saksan kolmessa osavaltiossa pidetään vaalit syksyllä, ei keväällä, kuten alkuperäisessä jutussa virheellisesti kerrottiin.