Suomessa voidaan 2030-luvulla tehdä vedestä ja ilmasta ammoniakkia – ilman hiilipäästöjä

Green North Energyn vihreän ammoniakin tuotantolaitos Naantaliin edistyy, vaikkakin hitaasti. Kyseessä on tällä hetkellä ainoa ammoniakin tuotantolaitos, joka on suunnitteilla Suomeen.

Hanke odottaa investointipäätöstä, mutta on muuten hyvässä vaiheessa. Tonttisopimus on allekirjoitettu ja laitoksen tarvitsemia lupia hankittu. Myös urakoitsijoista on tehty valintoja.

Seuraava askel on tekninen kehittäminen. Se tarkoittaa urakoitsijan kanssa tehtävää suunnitelmaa. Sillä varmistetaan, että urakoitsijat pystyvä sitoutumaan laitoksen rakentamiseen ja kantamaan siitä seuraavan riskin.

Teknisen kehittämisen jälkeen on mahdollista tehdä investointipäätös.

Laitoksen tekniseen kehittämiseen, rakentamiseen ja käyttöönottoon kuluisi viisi vuotta, ja aikaisintaan se olisi käytössä 2030-luvun alussa. Naantalin laitoksen kapasiteetti olisi 200 000 tonnia ammoniakkia vuodessa. Määrä on suunnilleen saman verran kuin mitä Venäjältä tuodaan Suomeen.

”Suomen osuus eurooppalaisesta Venäjän tuonnista Tullin lehdistötiedotteen mukaan on yksi kolmasosa, eli Suomen osuus eurooppalaisesta tuonnista on aika iso. Sitä pystyttäisiin meidän hankkeella kertaheitolla leikkaamaan aika paljon”, Green North Energyn toimitusjohtaja Jussi Ylinen kertoo.

Vihreän ammoniakin investoinnille ainoana rajoitteena onkin ollut tuotteen hinta. Elektrolyysiprosessi on ollut jo kauan olemassa, mutta ammoniakin tuottaminen maakaasulla on huomattavasti halvempaa.

Ylisen mukaan kustannuserolle pitäisi löytyä alkuvaiheessa tukea ja avustuksia. Hän vertaa tilannetta tuulivoiman yleistymiseen ottamatta itse mekanismeihin kantaa.

”Aluksi tuulivoima oli avustettua toimintaa, ja kymmenen vuotta myöhemmin se on täysin markkinaehtoista ja jopa halvin tapa tuottaa sähköä Suomessa.”

Naantalin vihreän ammoniakin laitos olisi merkittävästi eurooppalaista vihreän ammoniakin tuotantoa halvempi, mutta huomattavasti fossiilista tuotantoa kalliimpi. Euroopan sisämarkkinoilla laitoksen tuottama vihreä vety olisi hyvin kilpailukykyistä.

Vihreän ammoniakin vedyn raaka-aine olisi maakaasun sijaan vesi. Silloin ammoniakin valmistusprosessissa ei synny myöskään hiilidioksidia. Kuva: Lari Lievonen

Naantalin tuotantolaitoshanke on edennyt tähän pisteeseen Business Finlandilta saadun tuotekehityslainan avulla. Julkinen rahoitus vihreän siirtymän hankkeille ei kuitenkaan huomioi huoltovarmuuden parantamista, vaikka sen merkitys on nykyisessä maailmantilanteessa korostunut entisestään.

Vihreän ammoniakin tuotannossa vety ammoniakkiin saataisiin vedestä perinteisen maakaasun sijaan. Prosessista ei synny hiilipäästöjä ilmakehään. Ammoniakin valmistus aiheuttaa tällä hetkellä 2 prosenttia globaaleista päästöistä.

”Eli periaatteessa miten me teemme ammoniakkia, niin me tarvitsemme vettä, uusiutuvaa sähköä ja ilmaa”, Ylinen selittää.

Tuotannossa käytettäisiin elektrolyysiprosessia, jossa vedestä pilkotaan happi ja vety erikseen. Vety otetaan talteen ja happea voidaan pyrkiä hyödyntämään erilaisissa teollisissa kohteissa. Laitos käyttäisi paljon sähköä, mutta käyttäisi sitä myös joustavasti. Tuotantoa olisi eniten silloin, kun tuulisi tai aurinko paistaisi.

”Regulaatio käytännössä pakottaa ja kannustaa meidät toimimaan joustavasti sähkömarkkinoilla. Siinä mielessä me ollaan hyvin erityyppinen kuin esimerkiksi nyt julkisuudessa paljon parjatut datakeskukset”, Ylinen kertoo.

Yara Uudenkaupungin tehtaanjohtaja Lauri Heimalan mukaan yhtiö on käynyt aktiivista keskustelua Green North Energyn kanssa. Investointihankkeessa he eivät ole mukana.

”Jos ajatellaan isossa kuvassa, niin se olisi tietenkin hienoa, että Suomessa olisi ammoniakkitehdas. Ja sitten siinä vaiheessa, kun tehdas on käynnissä ja heiltä ammoniakkia syntyy, niin Yara varmasti olisi valmis neuvottelemaan ilman muuta ammoniakin ostamisesta”, Heimala toteaa.

MTK:n vilja-asiamies Max Schulmanin mukaan maanviljelijöiden näkökulmasta vihreän ammoniakin tekee haastavaksi sen korkea hinta. Hän kertoo, että laskelmien mukaan vihreästä ammoniakista valmistettu typpilannoite voi olla monta kertaa kalliimpaa.

”Se on mielenkiintoista, että miten siitä saadaan kilpailukykyistä. Tietysti toivotaan, että joku tämmöinen iso laitos saataisiin pystyyn,” Schulman sanoo.