Anderssonin mukaan Venäjän demokratiakehitystä pitäisi pyrkiä edistämään, vaikka keinot ovatkin siihen nyt vähäiset. Kuva: Sanne Katainen
Li Andersson luotsaisi presidenttinä Nato-Suomea norjalaiseen suuntaan
Anderssonin mukaan hänen johtamansa puolueen omatunto on Venäjä-suhteiden osalta puhdas.
Li Andersson (vas.) on ilmoittanut, ettei hae jatkokautta puoluejohdossa enää vuonna 2025. Nyt hän keskittyy presidentinvaaleihin, eikä seuraavaa siirota ole hänen mukaansa vielä mietitty. Kuva: Sanne KatainenJos vasemmistoliiton presidenttiehdokas Li Andersson saa päättää, Nato-Suomi ottaa mallia Norjasta.
Norja ei ole esimerkiksi hyväksynyt ydinaseita tai muiden valtioiden pysyviä tukikohtia alueelleen.
Andersson korostaa Pohjoismaiden yhteistyön tärkeyttä yhteisten arvopohjan ja jaettujen turvallisuushuolien vuoksi.
”Suomi kuuluu poliittisesti ja arvopohjaisesti pohjoismaiseen viitekehykseen. Siitä ei saa olla mitään epäselvyyttä.”
Norja kelpaisi Anderssonille myös ulkopolitiikan malliksi.
”Se on ollut pitkään Naton jäsen, ja samaan aikaan onnistunut profiloitumaan sellaisissa kysymyksissä, jotka ovat norjalaisille tärkeitä”, hän sanoo mainiten esimerkkinä kehitysyhteistyön ja rauhanrakentamisen.
”Suomi kuuluu poliittisesti ja arvopohjaisesti pohjoismaiseen viitekehykseen. Siitä ei saa olla mitään epäselvyyttä.”
Samanlaista aktiivisuutta itse valituissa ulkopolitiikan kärkihankkeissa hän toivoisi myös Suomelle. Se edellyttäisi hänen mukaansa määrätietoista työtä ja myös yhteisymmärrystä siitä, mitkä Suomen kärkiteemat olisivat.
”Niihin pitää olla valmis myös panostamaan riittävästi taloudellisesti.”
Rauhanvälitys on Anderssonin mukaan jo nyt Suomelle tällainen teema. Sellaiseksi sopisivat hänet mielestään myös ilmastotoimet, joissa Suomella on vahvoja kansallisia tavoitteita ja osaamista sekä yritys- että tiedepuolella.
Aiemmissa presidenttikisoissa Venäjän tuntemusta ja henkilökohtaisia suhteita Venäjälle on pidetty arvossa. Nyt poliittisia yhteyksiä itänaapuriin ei Suomesta käytännössä ole.
Niiden jälleenrakennus saattaa hyvinkin nousta seuraavan presidentin pöydälle.
”Venäjä-suhteiden osalta on kaksi olennaista tekijää”, Andersson muotoilee.
Käytännönläheinen yhteistyö esimerkiksi virkamiestasolla riippuu siitä, miten ja milloin Ukrainassa käytävä sota loppuu, ja millaista politiikkaa Venäjän sen jälkeen harjoittaa.
”Laajempi kysymys on venäjän kansalaisyhteiskunnan tilanne. Nyt se on mennyt vielä hankalampaan ja autoritäärisempään suuntaan”, Andersson arvioi.
”Tämä on Suomen kannalta suurin kysymys. Me emme pääse siitä millään, että me olemme ja pysymme tässä Venäjän vieressä. Venäjän sisäinen kehitys vaikuttaa meihin, halusimme sitä tai emme.”
Anderssonin mielestä olisikin tärkeää pyrkiä tukemaan Venäjän demokratiakehitystä, vaikka keinot siihen ovatkin tällä hetkellä hyvin vähäiset. Tärkeää on esimerkiksi tukea Suomessa ja muualla Euroopassa toimivia venäläisiä vapaita journalisteja.
”Jos katsotaan nimenomaan Venäjää, niin ne ovat kyllä keskusta, kokoomus ja SDP, jotka Venäjä-yhteyksiä ovat harjoittaneet.”
Vasemmistoliitto rakennettiin 1990-luvun alussa Suomen Kansan Demokraattisen Liiton (SKDL) ja Suomen kommunistisen puolueen (SKP) pohjalle.
Anderssonin mukaan hänen puolueensa omatunto on nyky-Venäjän suhteen puhdas.
”Jos katsotaan nimenomaan Venäjää, niin ne ovat kyllä keskusta, kokoomus ja SDP, jotka Venäjä-yhteyksiä ovat harjoittaneet”, Andersson sanoo.
”Esimerkiksi Putinin Yhtenäisen Venäjän kanssa nimenomaan nämä isot puolueet ovat pitäneet yhteyttä ja vierailleet, ei vasemmistoliitto.”
Venäjän jälkeen huolestuneet katseet ovat kääntyneet vielä idemmäs Kiinaan, joka edellisen tavoin uhittelee pienemmille naapureilleen, ja vaikuttaa halveksuvan kansainvälistä järjestelmää.
Liiallista riippuvuutta Kiinasta olisikin hyvä vähentää, Andersson sanoo. Hänen mukaansa Kiinasta irtaantuminen on kuitenkin hankalampaa kuin Venäjästä.
”En pidä realistisena sitä, että me voitaisiin irrottautua Kiinasta täysin, se on siihen liian suuri”, hän sanoo.
Li Andersson on johtanut Vasemmistoliittoa vuodesta 2016. Kuva on samalta vuodelta tilavierailulta Nousiaisista. Kuva: PAsi LeinoPresidentin tehtävistä kaikkein tärkein on Anderssonin mukaan rauhan ja vakauden säilyttäminen Suomessa.
Istuvan presidentin Sauli Niinistön suoritukselle ulko- ja turvallisuuspolitiikan kysymyksissä hän antaa tunnustusta. Itse hän haluaisi nostaa vielä ilmastokriisin koko ulko- ja turvallisuuspolitiikan keskiöön.
Arvokeskustelijan roolissa Andersson tahtoisi nostaa esille yhteiskunnallisia ongelmia ja epäkohtia, kuten suomalaisen köyhyyden tai lasten ja nuorten aseman ongelmat.
Toisaalta hän tahtoisi korostaa hyvinvointivaltion luomaa kansan yhtenäisyyttä.
”On monissa tutkimuksissa havaittu, että sellaiset yhteiskunnat, joissa on pienet tuloerot ja hyvin toimivat julkiset palvelut ja turvaverkot, ovat myös maita, jotka ovat turvallisempia yhteiskunnan kaikille jäsenille”, Andersson sanoo.
”Presidentti voi myös tuoda ulkomailla esiin tällaisia sosiaalisia innovaatioita.”
Juttu on osa sarjaa, jossa MT haastattelee kaikki presidentinvaalien pääehdokkaat.
- Osaston luetuimmat
