Kun ostat kierrätettyä tavaraa netistä, on syytä tarkistaa yksi seikka ‒ se ratkaisee, pitääkö oikeusapu maksaa riitatilanteessa itse

Moni meistä saattaa tehdä parhaillaan viime hetken jouluostoksia. Nykyään monet lahjat ostetaan käytettynä, ja tällöin ne saatetaan hankkia toiselta ihmiseltä netin vertaiskauppa-alustojen kautta. Niiden toiminnasta on syytä muistaa muutama asia.

Kilpailu- ja kuluttajaviraston erityisasiantuntija Siiri Laaksonen vinkkaa, että ennen kaupan tekemistä kannattaa kiinnittää huomiota alustalla annettuihin tietoihin ja sopimusehtoihin.

”Alustan tarjoajan pitää kertoa käyttäjälle selkeästi, ollaanko siellä tekemässä ostoksia toiselta yksityishenkilöltä vai yritykseltä.”

Kahden yksityishenkilön välinen kauppa ei kuulu kuluttajansuojalain piiriin. Kuluttaja-asiamiehellä ei ole asiassa toimivaltaa, eikä ostaja voi turvautua kilpailu- ja kuluttajaviraston kuluttajaneuvontaan.

Valittaminen kuluttajariitalautakuntaankaan ei onnistu.

Netissä omistajaa vaihtavat ahkerasti esimerkiksi lastenvaatteet.  Kuva: Päivi Karjalainen

Alustan pitää muistuttaa kuluttajaa siitä, että tällä ei ole kuluttajansuojalainsäädäntöön perustuvia oikeuksia.

Apua ongelmiin voi saada yksityiseltä juristilta tai oikeusaputoimistoista. Lähtökohta on, että asianosainen kustantaa itse tarvitsemansa oikeudellisen avun.

Jos kyse on rikosasiasta, tulee tehdä rikosilmoitus. Varsinaista viranomaistahoa vertaiskaupankäyntiin ei ole.

Monet verkkokaupat myyvät käytettyä tavaraa, joka on peräisin yksityisiltä ihmisiltä. Laaksonen huomauttaa, että myös silloin, jos verkkokauppa toimii alustana, jolla myydään yksityisiltä ihmisiltä peräisin olevaa käytettyä tavaraa, sen pitää kertoa omasta roolistaan selkeästi.

”Kuluttajalle pitää olla selvää, kenen puoleen hän voi ongelmatilanteissa kääntyä, ja kuka vastaa, jos tavarassa on joku virhe.”

Myös asusteet ovat suosittuja kohteita nettikirpputoreilla ja vastaavilla alustoilla.  Kuva: Jaana Kankaanpää

Laaksonen vinkkaa, että kuluttajansuojalaissa on erityissäännös, joka pätee silloin, kun elinkeinonharjoittaja välittää kulutushyödykkeitä.

”Silloin välittäjä on suoraan vastuussa sopimusrikkomuksesta kuluttajaan nähden.”

Välittäjä voi kuitenkin vapautua vastuusta, jos se kertoo kuluttajalle, että toimii vain välittäjänä. Lisäksi vastuusta vapautumiseen vaaditaan, että välittäjä kertoo, kuka tai mikä varsinainen sopimuskumppani on.

Lisäksi välittäjän pitää kertoa, että vastuu sopimuksen täyttämisestä on vain sillä elinkeinonharjoittajalla, jonka nimissä sopimus on tehty.

Ostoksia tehdessä Laaksonen kannustaa malttiin.

”Vaikka kaupankäynti on järjestetty niin, että ostaminen olisi helppoa ja nopeaa, kannattaa pysähtyä miettimään toiminnan luotettavuutta ja eri toimijoiden rooleja.”