Outo tilanne: Suomen painimaajoukkue on kahden sisaruksen varassa – toinen tekee pian suomalaista urheiluhistoriaa

Näyssä ei ole mitään erikoista. Päinvastoin, tämä tilanne toistuu Harjun Woima Jyväskylän kotisalilla Woimanpesällä lähes päivittäin. On toistunut tuhansia kertoja.

Sisarukset Sara ja Rita Rantonen vääntävät molskilla, tällä kertaa tosin valokuvaajan pyynnöstä tavallista leikkimielisemmin.

Mutta kun tietää tilanteen taustat, näky muuttuu hämmentäväksi.

Siinä vääntää maanantaina alkaviin painin alle 20-vuotiaiden MM-kisoihin osallistuva Suomen naisten maajoukkue.

Sara, 20, osallistuu Bratislavan MM-kisoissa 55 kilon sarjaan. Rita, 17, kilpailee 50 kilon sarjassa. Muita naispainijoita Suomesta ei MM-kisoihin lähde.

Kysymys on ilmiselvä:

Mistä se kertoo, että te olette Suomen maajoukkue?

”Sanoisin jopa, että kun kaksikin lähtee, se on jo aika hyvä saavutus. Viime vuonna samoissa kisoissa oli yksi suomalainen naispainija, ja sitä edellisenä ei yhtään”, Sara vastaa.

”Ja heinäkuun EM-kisoissa oli viisi painijaa. Se on tosi iso joukkue Suomesta”, Rita kertoo.

Rita on sisaruksista nuorempi ja pienempi, mutta isosisko Sara nousee kevyesti ilmaan. Kummankin tavoite ensimmäisissä MM-kisoissa on pystyä omaan parhaaseen suoritukseensa. Kuva: Petteri Kivimäki

Silti totuus on, että Petra Ollin esimerkki ei ole kantanut Suomen naispainia menestykseen, ei edes räjäyttänyt harrastajamääriä. Aloittelevia tyttöpainijoita saleilla näkyy mukavasti, mutta valitettavan harva jatkaa edes täysi-ikäiseksi asti.

Sen jälkeen kun Olli lopetti uransa, Suomen naiset eivät ole saavuttaneet arvokisamitalia. Ollin mitalien jälkeen nuorten sarjoista ainoa naispainimitali on Roberta Luostarisen alle 20-vuotiaiden EM-pronssi vuodelta 2024.

”Loppujen lopuksi naispainijoita on Suomessa edelleen aika vähän. Ja mitä vanhempiin ikäluokkiin mennään, sitä vähemmän on porukkaa”, Sara tietää.

Rita tapailee ajatusta, että usein elämä tulee väliin – erityisesti tytöillä.

”Tässä ikäluokassa on 17–20-vuotiaita. Moni on aloittanut toisen asteen koulutuksen, ja pitää päättää, haluaako panostaa urheiluun vai kouluun. Ne, ketkä panostavat kouluun, eivät pysty treenaamaan niin, että pääsisivät arvokisoihin”, Rita huomauttaa.

Ja kun Suomessa on niin vähän kirittäjiä, haaste kasvaa.

”Jos tässä iässä haluaa kehittyä kohti maailman huippua, on pakko reissata paljon ulkomailla kisoissa ja leireillä”, Sara sanoo.

Se taas maksaa.

Paininuket ovat Rantosen sisaruksille yhtä tuttuja harjoituskavereita kuin oma sisko. Rita seuraa Saran oikeaoppista jalkoihinmenoa. Kuva: Petteri Kivimäki

Ulkomailla Rantoset ovatkin reissanneet ahkerasti. Tämän on osittain mahdollistanut Jyväskylään viime vuonna perustettu naispainin tehoryhmä Women’s Wrestling Team Jyväskylä. Yhteistyökumppanuuksien ansiosta reissaaminen on ollut mahdollista.

Tammikuussa voittamansa naisten SM-kullan jälkeen Sara oli toinen kovatasoisessa turnauksessa Unkarissa, voitti Euroopan suurimman junioriturnauksen Tallinna Openin ja oli ykkönen myös Romaniassa.

Rita on kärsinyt selkävaivoista ja kilpaillut tänä vuonna vain kahdesti. Romaniasta tuli turnausvoitto. Viime kaudella myös hän voitti useita kansainvälisiä turnauksia. Suomen mestaruuksia kummallakin on niin monta, etteivät sisarukset tahdo pysyä laskuissa.

Usein painijat jäävät kisojen jälkeen leireilemään kisamaahan. Tammikuussa Sara Rantonen vietti viikon Unkarissa, missä hän paini paljon esimerkiksi viime vuoden alle 20-vuotiaiden MM-pronssimitalistin Gerda Terekin kanssa. Nämä ovat uran kannalta kullanarvoisia kokemuksia.

”Leirin lopussa matsit olivat tosi tasaisia”, valmentajaisä Mika Rantonen kertoo.

Heinäkuussa sisarukset osallistuivat EM-kilpailuihin, mutta kummankin kisat päättyivät tappioon avauskierroksella. Se oli valtava pettymys.

”Painin oman matsini tosi huonosti. Se oli tosi iso alisuoriutuminen minulta. Olen paininut useasti samaa vastustajaa vastaan, ja voitin hänet kaksi kuukautta aiemmin. Nyt hän otti EM-pronssia”, Sara kertoo.

Rita puolestaan oli voittanut aiemmin kaksi niistä neljästä painijasta, jotka saivat EM-kisoista mitalin.

”Mutta kun kaikki voi olla kiinni yhdestä tappiosta, nyt meni näin. Ei voi jossitella. Matsit ovat niin tiukkoja. Usein erot ovat yksi tai kaksi pistettä”, hän huomauttaa.

Rita ja Sara Rantonen kuuluvat myös Jyväskylässä perustettuun naispainin tehoryhmään Women’s Wrestling Team Jyväskylään. Sen tarkoituksena on mahdollistaa parhaille nuorille naispainijoille laadukas arki sekä tarvittavat ulkomaanleiritykset. Kuva: Petteri Kivimäki

Heti MM-kisojen jälkeen Saralla on edessään vähän pidempi ulkomaanreissu. Keväällä huippuarvosanoilla (4 laudaturia, 1 eximia) Jyväskylän Schildtin lukiosta ylioppilaaksi kirjoittanut Sara lähtee opiskelemaan biokemiaa Yhdysvaltoihin Gannonin yliopistoon.

Samalla Sara Rantosesta tulee ensimmäinen suomalainen naispainija tarunhohtoisessa NCAA-yliopistourheilusarjassa. Ei ole liioiteltua sanoa, että hän toimii suomalaisen naisurheilun tienraivaajana.

”Kaipa se niin on. Ja ihan kovatasoista vastustajaa pitäisi löytyä. Viime vuonna yhden koulun joukkueessa oli Pariisin olympiahopeamitalisti, ja muista kouluista löytyy nuorten maailmanmestareita ja MM-mitalisteja”, hän tietää.

Rantonen kertoo, ettei ole vielä ehtinyt edes jännittää lähtöä Amerikan ihmemaahan.

”Mielessä ovat olleet nämä MM-kisat. Päällimmäinen tunne on innostus siitä, millaista uusi arki on, ja että pääsee harjoittelemaan erilaisiin olosuhteisiin uusien treenikaverien kanssa.”

Myös Ritalle Saran lähtö on iso elämänmuutos. Koko elämän ajan vierellä kulkenut isosisko ja eräänlainen esikuva ei yhtäkkiä olekaan lähellä.

”Kova ikävä tulee”, Rita myöntää.