
Keskelle Jyväskylää on syntynyt kuohuva koski, joka houkuttelee paikalle kalojen lisäksi virkistäytymistä hakevia ihmisiä.
Erikoista tässä koskessa on kuitenkin se, että jokaisen kiven on asetellut paikalleen ihminen. Jyväskylän Tourujokea on ennallistettu, jotta esimerkiksi järvitaimen pääsisi nousemaan aiemmin padottua koskea ensimmäistä kertaa yli 100 vuoteen.
”Tavoitteenahan tässä on, että joki palautetaan mahdollisimman luonnonmukaiseen kuntoon, ja että vaelluskalat pääsevät nousemaan koskea pitkin”, Jyväskylän kaupungin viherrakennuttaja Jarmo Toikkanen toteaa.
”Koskikaroja nähtiin jo talvella aiemmin valmistuneilla koskiosuuksilla. Virtavästäräkki ja saukkopariskuntakin on nähty. Luonto ottaa tämän omakseen yllättävän nopeasti, vaikka työmaa on vielä kesken.”
Kosken jyrkin osuus muotoutuu holvikaareen asetetuista kivistä ja lepoaltaista. Jokainen kivi on aseteltu muotoon yksitellen, ja askelmien välillä korkeuseroa on 25 senttimetriä. Kivisten askelmien välissä kalat voivat levähtää.

Tällä hetkellä uomassa virtaa vettä noin puolitoista kuutiometriä sekunnissa. Keskimäärin vettä kulkee kaksinkertainen määrä.
Kevättulvien aikaan veden määrä on moninkertainen. Tuolloin käyttöön pääsee vanha tulvakanava, jota on levennetty aikaisemmasta.
Nurmikoiden sijaan alueelle on kylvetty erilaisia niittyjä. Ne keräävät hyönteisiä, jotka puolestaan ovat ravintoa vaelluskaloille.
Varsinaista jokiuomaa varten maata poistettiin valtavia määriä.
”Tuostakin on leikattu noin seitsemän metriä maata pois, että tähän on saatu uusi jokiuoma”, Toikkanen sanoo, ja osoittaa kohti vanhaa patoa.
Sitä ennen alueelta siirrettiin pois kunnallistekniikkaa.
”Vedet, viemärit, kaukolämmöt, kaapelit, muuntamot – kaikki piti siirtää pois. Pelkästään kunnallistekniikan siirto maksoi noin puolitoista miljoonaa euroa”, Toikkanen toteaa.

Rakennustyötä seurataan poikkeuksellisen tarkasti. Yläpuolisilla järvillä mittarit mittaavat vedenkorkeuksia, joessa seurataan virtaamia ja vedenlaatua, vesinäytteitä analysoidaan viikoittain ja pohjaveden korkeutta tarkkaillaan useista mittauspisteistä.
Koska maata kaivettiin niin paljon, valvotaan myös ympäröiviä rinteitä.
”Tuolla on automaattiset kallistuskulma-anturit noin 20 metrin syvyydessä. Ne mittaavat koko ajan, liikkuvatko rinteet”, Toikkanen sanoo.
Kiviä Kankaan alueelle on tuotu valtavia määriä. Niitä on otettu talteen kunnallistekniikan työmailta kymmenen vuoden ajan.
Urakka aloitettiin vuonna 2024 joen loivemmalta yläjuoksulta koskimaisen pohjapadon rakentamisella. Yläpuolisten järvien vedenpinta piti säilyttää, joten ensimmäiseksi yläjuoksulle rakennettiin työpadot, jonka molemmilla puolilla oli pienet ohivirtausaukot.

”Tämä piti tehdä ensimmäisenä, ennen vanhan voimalaitoksen pato- ja kanavarakenteiden purkamista. Samalla tämä auttoi pitämään veden puhtaampana, kun työt voitiin tehdä ylävirralta alaspäin, eikä lietettä kulkeutunut valmiille osuuksille”, Toikkanen kertoo.
Vielä ei ole päätetty, autetaanko taimenta istutuksilla vai annetaanko luonnon hoitaa loput.
Työmaa on edennyt ylävirralta alavirran suuntaan, ja nyt ollaan loppusuoralla. Vielä rakennetaan rantaraitteja, valaistusta asennetaan ja vanhan padon purkutöitä sekä tulvakanavaa viimeistellään. Valmista pitäisi olla tämän vuoden marraskuussa.
Vaikka työ on vielä kesken, on luonto ottanut alueesta jo vallan.
”Koskikaroja nähtiin jo talvella aiemmin valmistuneilla koskiosuuksilla. Virtavästäräkki ja saukkopariskuntakin on nähty. Luonto ottaa tämän omakseen yllättävän nopeasti, vaikka työmaa on vielä kesken”, Toikkanen sanoo.

Nurmikoiden sijaan alueelle on kylvetty erilaisia niittyjä. Ne keräävät hyönteisiä, jotka puolestaan ovat ravintoa vaelluskaloille.
Kosken tärkeintä vierasta odotellaan vielä.
”Tavoitteena on erittäin uhanalainen järvitaimen. Sille veden pitää olla oikean syvyistä ja virran sopivan voimakasta. Koko koski ja sen lisääntymisalueet on mitoitettu sen mukaan”, Toikkanen sanoo.
Vielä ei ole päätetty, autetaanko taimenta istutuksilla vai annetaanko luonnon hoitaa loput.
”Jouduimme jättämään pois muun muassa oleskelualueita, rantaraitteja, valaistusta ja melojien laitureita. Ne on mahdollista tehdä myöhemmin, jos rahoitus järjestyy.”
Tourujoen virtaosuudet ovat kalastuskieltoaluetta ja osittain työmaa-aluetta. Joku on kuitenkin ehtinyt jättää jo siimansa kiinni keskelle koskea.
Vaikeuksittakaan ei hankkeesta olla selvitty. Hanketta suunniteltiin vuosia, vesilain mukainen lupa ja siitä tehtyjen valitusten käsittely vei yli kolme vuotta. Lisäksi Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan nosti rakennuskustannuksia niin paljon, että suunnitelmia jouduttiin karsimaan.
”Jouduimme jättämään pois muun muassa oleskelualueita, rantaraitteja, valaistusta ja melojien laitureita. Ne on mahdollista tehdä myöhemmin, jos rahoitus järjestyy”, Toikkanen toteaa.
Kun hanke valmistuu marraskuussa, on takana esiselvitysvaiheesta alkaen noin 15 vuoden työ. Tourujoki virtaa jälleen vapaana ensimmäistä kertaa yli sataan vuoteen.