Kotiin tullutta siivoojaa tai putkimiestä voidaan pyrkiä välttelemään viimeiseen asti − sosiaalipsykologi kertoo, mistä ilmiö johtuu

Kun vielä joitain vuosikymmeniä sitten oli tavallista, että kotipihaan vaikka kaivuuhommia tekemään tulleelle yrittäjälle tarjottiin lounasta tai ainakin kahvia, nykyisin tuo tapa on lähes tyystin kadonnut. Usein asiakkaat kurkkivat vaivihkaa, mitä yrittäjä touhuaa.

Sosiaalipsykologi ja historiantutkija Eemeli Hakoköngäs kertoo, että eri sukupolvet suhtautuvat kotiin tulleisiin työntekijöihin eri tavoin.

”Vanhemmat sukupolvet pitävät tärkeänä sitä, että kun jotain palvelua ostetaan, pitää olla ainakin kahvit ja ruoka tarjolla. Nuoremmat voivat olla hyvinkin eri mieltä asiasta”, hän sanoo.

Ilmiötä selittävät sosiaalisten normien muuttuminen sekä työelämän ja yhteiskunnan muutokset.

Entisaikaan maaseudulla työvoima oli hyvin liikkuvaa, ja työntekijät usein asuivat talossa, jossa he tekivät töitä. Ruoka oli tavallaan luontaisetu, joka kuului palkkaan. Työntekijät pääsivät usein myös saunaan.

Ruuan ja pesumahdollisuuden tarjoamisen ajateltiin entisaikoina vaikuttavan työn laatuun.

Maaseudulla se, mitä nähtiin kaupungeissa jo noin sata vuotta sitten, on alkanut näkyä vasta viimeisimmän reilun 20 vuoden aikana.

Nykyään ajatellaan, että työstä maksettu rahapalkka itsessään on riittävä korvaus työsuorituksesta, eikä ruuan tai kahvin tarjoamisella saa olla vaikutusta työn laatuun.

”Jos työn jälkeen ei olla tyytyväisiä, siitä reklamoidaan”, Hakoköngäs kuvaa ajattelutavan muutosta.

Muutoksen taustalla vaikuttaa se, että nykyään monet meistä haluavat varjella yksityisyyttään. Lisäksi työn rytmi on muuttunut rajusti menneistä vuosikymmenistä, eikä työpäivän aikana välttämättä jää edes aikaa kahvitteluun tai ruokailuun.

”Ei haluta ehkä jakaa omaa yksityisyyttä vieraalle ihmiselle, vaan ollaan mieluummin kotona oman lähipiirin kesken rauhassa myöhemmin”, Hakoköngäs pohtii.

”Monesti päivät voivat olla aikataulutettu melkein minuutilleen. Siinä ei montaa sanaa ehdi talonväen kanssa vaihtaa, vaikka halua voisi ollakin.”

Nykyisin maaseudulta käydään aiempaa enemmän palkkatyössä. Sen vuoksi vapaa-aika halutaan yhä selkeämmin erottaa kotona tehtävistä töistä, kuten remonteista ja siivoamisesta.

Ennen sotia ja juuri sotien jälkeen syntyneet sukupolvet ovat eläneet nykyiseen verrattuna hyvin erilaisessa Suomessa. 1960-luvulta lähtien ikäluokat ovat syntyneet Suomeen, jossa korostuu aiempaa yksilöllisempi ja yksityisempi kulttuuri.

Nykyisin kahvien tarjoaminen vaikkapa remonttimiehille on Hakokönkään arvion mukaan muuta maata yleisempää Itä- ja Pohjois-Suomessa sekä maaseutumaisilla alueilla. Tätä selittää esimerkiksi se, että näillä alueilla väestö on muuta maata vanhempaa.

Ruuan ja kahvien tarjoamisen vähentymisen myötä menetetään inhimillistä vuorovaikutusta erilaisten ihmisten kanssa, ja ymmärrystä siitä, millaista toisten elämä on. Pidemmälle ajateltuna ilmiön voi nähdä lisäävän yhteiskunnan polarisaatiota.

”Katsomme vain verhojen välistä jonkun tekemää työtä. Kum emme mene vaihtamaan ajatuksia ja kyselemään kuulumisia, emme saa sellaista tietoa ja kontaktia, joka voisi olla hyvinkin kiinnostavaa ja arvokasta siinä, että ymmärtäisimme sitä toista ihmistä.”