Euroopassa on varauduttava kaikkeen – Trumpin valtakaudella Yhdysvaltain tukeen ei voisi luottaa

Suomen ja koko Euroopan turvallisuuspoliittinen tilanne kääntyi painajaismaiseen asentoon Venäjän aloitettua rikollisen hyökkäyssotansa Ukrainassa helmikuussa 2022.

EU:n ja Venäjän vielä 2000-luvun alkuvuosina sangen hyvä suhde on hyytynyt vihollisuudeksi. Ratkaisevia käänteitä huonompaan ovat olleet Krimin valtaus ja Itä-Ukrainan sodan alku 2014, Venäjän sotatoimet Syyriassa 2010-luvulla sekä viimeisenä naulana arkkuun täysimittainen sota Ukrainassa 2022. Toki Venäjän laajentumishaluisen ja rujon voimapolitiikan paluu oli nähtävissä jo Georgiassa 2008.

Yhteisten kaasuputkien rakentelusta on siirrytty putkien sabotointiin. EU:n ja Venäjän välinen talousyhteistyö on kääntynyt epätoivotuiksi energiariippuvuuksiksi, ja edelleen itään päin tihkuvan rahan kanavoimiseksi Venäjän sotateollisen kompleksin rattaisiin.

Vaikka tuntuu, että kaikki dystopiat Venäjän kohdalla olisivat toteutuneet, saattaa pahin olla vielä edessä. Donald Trumpin (republikaanit) paluu Yhdysvaltain presidentiksi 2025 olisi katastrofi niin Ukrainalle, Euroopalle kuin Natolle.

Yhdysvaltain tähän asti massiivinen sotilaallinen tuki Ukrainalle tyssäisi lähes varmasti. Trump on ylläpitänyt lämpimiä suhteita diktaattori Vladimir Putiniin ja horjuttanut läntisiä yhteistyörakenteita.

Eurooppa ei voisi enää luottaa Yhdysvaltain tukeen. Tätä taustaa vasten eurooppalaisten oman sotilaallisen suorituskyvyn vahvistaminen etenee hämmentävän hitaasti. Tarpeellisia päätöksiä esimerkiksi ase- ja ammustuotannon vauhdittamiseksi on monissa maissa tehty, mutta vuosi 2025 on niin lähellä, että kiirettä pitää.

Jos Yhdysvallat hylkää Ukrainan ja Trump tarjoaa sitä kultalautasella Putinille, on Euroopan tuen Ukrainalle kasvettava merkittävästi. Putinin puheet ja läntiset tiedustelutiedot kertovat, että Venäjä valmistautuu pitkään sotaan, jonka tavoitteena on laajojen alueiden valtaaminen. Unkarin hangoitteluun tuki Ukrainalle ei saa kaatua. EU:ssa täytyy siirtyä järjestelyyn, jossa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskevia päätöksiä voidaan tehdä määräenemmistöllä.

Kaikki sodat päättyvät joskus ja myös rauhanneuvotteluihin on oltava lännessä valmiutta, sitten kun niiden aika on. Valitettavasti mikään ei nyt viittaa siihen, että Venäjä haluaisi lopettaa sodan. Kestävä rauha tuskin voi syntyä, jos Venäjä kokee lännen heikoksi ja hajanaiseksi.

Venäjä on jumissa Ukrainan mudassa ja sen armeija on kulunut, mutta se voisi muodostaa suoran uhan jopa joillekin Nato-maille jo vuosikymmenen loppupuolella.

Eurooppalaisten on myönnettävä virheensä ja tehtävä ryhtiliike. Armeijoiden alasajo ja energiariippuvuus Venäjästä on tehnyt maanosastamme haavoittuvan. Muutos on välttämätön. Euroopassa on nyt varauduttava kaikkeen.

Suomi tekee omaa varautumistaan EU:n ja Naton sisällä, mutta myös kahdenvälisellä DCA-puolustusyhteistyösopimuksella Yhdysvaltojen kanssa sekä toimimalla Britannian ympärille rakentuvassa JEF-verkostossa. Nämä voivat nousta arvoon arvaamattomaan, jos Naton toimintakyky alkaa yskiä.