

Droonit ovat muuttaneet sodankäyntiä nopeammin kuin mikään keksintö vuosikymmeniin, arvioi entinen puolustusvoimien tutkimusjohtaja Jyri Kosola.
Insinöörieversti-evp Kosolan mukaan teknologia ulottuu pian koko yhteiskuntaan niin sodan kuin rauhan aikana.
“Jossakin vaiheessa drooneista tulee yhtä yleisiä ja jokapäiväisiä kuin sähkön käyttö.”
Syitä on monia, mutta yksi korostuu ylitse muiden: hinta. Vain satojen tai tuhansien eurojen droonit korvaavat viranomaisten ja puolustusvoimien järjestelmiä, jotka maksavat satojatuhansia tai monia miljoonia. Lennokit tarkkailevat ympäristöä, keräävät dataa ja kuljettavat tavaraa halvalla – hyvässä ja pahassa.
Vaikka kauko-ohjattavat lennokit eivät itsessään olleet mitään uutta, Ukrainan sodassa halvat droonit nousivat sodankäynnin tehokkaimmaksi aseeksi. Ne käänsivät vanhat toimintatavat päälaelleen.

Perinteisessä hyökkäyssodassa murretaan puolustajan rintama yhdestä paikasta ja edetään siitä kohtaa sisään. Rintama murtuu, taustalla johto joutuu sekasorron valtaan ja menettää tilanteen hallinnan.
Droonisodassa isketään ensimmäisenä linjojen taakse: johtopaikoille, huoltoon ja yhteyksiin. Kun ne romahtavat, etulinja jää rintamalle ilman tukea.
Kosolan mukaan droonit aiheuttavat jo lähes kaikki Ukrainan sodan tappiot.
“Nyt puhutaan jopa 95 prosentista. Vielä viime kesänä osuus oli 60 prosenttia.”
“Kaikki muut ovat torjumisen suhteen takamatkalla, paitsi Ukraina.”
Kosola vertaa laitteiden käytännöllisyyttä sotilaan rynnäkkökivääriin.
”Rynnäkkökivääri korvasi aiemmin käytössä olleet pulttilukkoiset kiväärit, pistoolit, konepistoolit ja pikakiväärit. Se ei ole jokaiseen käyttötarkoitukseen paras, mutta on riittävän hyvä kaikessa ja aina mukana.”
Droonikaan ei aina ole paras missään ainoassa tehtävässä, mutta korvaa edullisesti monta erillistä järjestelmää.
Panssarivaunun tuhoamiseen riittää usein muutama räjähteillä varustettu drooni, 5–7 kappaletta Ukrainasta Kosolalle kerrotun kokemusten mukaan. Vaikka tarvittaisiin enemmän, on hinta halpa verrattuna kaikkiin muihin vaihtoehtoihin.

Koska yksittäinen laite on halpa, ratkaisevaksi nousee määrä. Se, joka pystyy massana ohjaamaan drooneja oikeaan paikkaan oikeaan aikaan, voittaa.
Viime vuoden lopulla Venäjä lähetti Ukrainaan yhden kuukauden aikana jopa 5 000 droonia. Torjunta on opittu kantapään kautta.
“Kaikki muut ovat torjumisen suhteen takamatkalla, paitsi Ukraina ja Venäjä.”
“Mikään droonistrategia ei auta, jos kukaan ei vastaa sen toteutumisesta.”
Kosolan mukaan Suomen selvin puute on kokonaisuuden hallinnassa. Droonit rikkovat armeijan aselajien ja viranomaisten väliset rajat. Sama laite voi olla yhtä aikaa ase, tiedonkerääjä sekä viestiväline. Silti toiminta on hajautunut eri viranomaisille.
Ukrainassa ongelmaa on ratkaistu perustamalla keskitetty organisaatio. Se kokoaa yhteen droonien kehittämisen, hankinnat ja käytön.
Suomessa vastaavaa mallia ei ole.
“Mikään droonistrategia ei auta, jos kukaan ei vastaa sen toteutumisesta. Tarvitaan selkeä vastuu ja johtaminen.”

Kosola vertaa tilannetta taas sähköön. Kun sähkö saapui Suomeen, jokaisella sähkölaitoksella oli omat ratkaisunsa pistoketta ja verkon jännitettä myöten. Vasta yhteiset pelisäännöt tekivät järjestelmästä toimivan.
Sama koskee drooneja.
“Ei voi olla niin, että jokainen viranomainen operoi omilla ratkaisuillaan, jotka eivät ole yhteensopivia muiden kanssa.”
Hänen mukaansa tarvitaan yhteinen tekninen perusta, yhteensopivat järjestelmät ja jaettu tilannekuva. Ilman niitä droonien tehokas käyttö ja torjunta ei onnistu.
Keskeistä ei ole myöskään pelkkä kaluston määrä. Droonit kehittyvät nopeasti, varastoon niitä ei kannattaisi tehdä liikaa.
“Tärkeintä ei ole varasto, vaan kyky tehdä niitä lisää.”
Valmistamisen nopea käynnistyminen pitäisi onnistua omavaraisesti EU:n sisällä. Komponenttien ja yhtenäisen toimintajärjestelmän olisi oltava valmiina.
“Suomen toiminnanvapaudet ovat edelleen olemassa”, Kosola sanoo.