

Kangasalan torille parkkeeranneen kenkienmyyntiauton vieressä tekee kauppaa tamperelainen kenkäkauppias Mikko Savikko, 51.
Hän on kiertänyt uudella autolla kauppapaikkoja vasta muutaman viikon. Ajoneuvo on kuitenkin erikoisuus, sillä kyseessä on Suomen ainoa suurikokoinen kenkien myymäläauto.
Idea kypsyi ”Kenkä-Mikkona” tunnetun Savikon mielessä vähitellen.
”Olen kiertänyt myymässä kenkiä vajaat kymmenen vuotta suunnittelemallani auton perässä vedettävällä myyntikärryllä. Aloin miettiä järeämpää ratkaisua ja päädyin myymäläautoon. Hankinnan iso pluspuoli on, että se puolitti polttoainekulut raskaaseen kärryyn verrattuna.”
”Kenkä-Mikon” tuliterä myymäläauto on Renault Bringo. Kyseessä on matalalattiainen auto, joka on suunniteltu kenkien myyntiin.
”Olen suunnitellut sen yhdessä Renault Trucksin Arto Matinlassin sekä autojen koreja tekevän NEK Oy:n kanssa. Hintaa autolle tuli kaikkiaan reilut 90 000 euroa.”
Myymäläautoon on tehty monia säätöjä kenkien kuljetuksen ja kaupanteon mahdollistamiseksi.
Erittäin tärkeä osa ovat metalliset hyllyt kenkiä varten. Hyllyihin kuuluu jämäkkä suojakangas, joka estää kenkiä putoamasta matkan aikana.
”Myymäläautoon asennettiin myös kaksi ovea, jotka mahdollistavat asiakkaiden helpon kierron autossa. Ovet toimivat lisäksi hyllyinä sekä tuulensuojana.”
”Kokonaisuuteen kuuluu valoisuutta tuova ikkuna sekä markiisi. Auto on myös teipattu asianmukaisesti.”
”Torikauppiaan työ vaatii toki sitoutumista ja asennetta, sillä päiville kertyy mittaa ja sääolosuhteet vaihtelevat.” Mikko Savikko
Mukana kulkee reilut 800 paria kenkiä. Kyydissä olevien jalkineiden euromääräinen arvo on parhaimmillaan kuusinumeroinen.
”On tärkeää pitää laaja valikoima, sillä kierrän paljon alueilla, joilla ei ole kenkäkauppaa.”
Savikolla riittää kenkävarastoa muutoinkin, sillä hänen omistuksessaan ovat kivijalkamyymälät Tampereella, Orivedellä ja Pirkkalassa.
”Niistä saadaan autoon täydennystä. Kaikkiaan varaston arvo on satojatuhansia euroja.”
Muistellessaan samaan yhteyteen kauppiasuransa alkua Savikko puhkeaa nauruun. Lapsuudessa sivulliset epäilivät hänen isänsä, ”Kenkä-Matin”, käyttävän kenkäkaupassaan lapsityövoimaa.
”Eräs pariskunta ihmetteli, miten myymälässä voi olla lapsi töissä ja uhkasivat tehdä asiasta ilmoituksen. Äitini kertoi heille, että kyseessä on oma poika, mikä rauhoitti tilanteen.”
Asiakkaita jutustelun lomassa palveleva Savikko uskoo vahvasti torikaupan säilymiseen.
”Asiakas saa toreilla aina henkilökohtaista palvelua, samalla vaihdetaan myös kuulumiset iloineen ja suruineen.”
”Tämä sen vuoksi, että syrjäisemmillä kylillä on paljon ihmisiä, joiden on vaikea päästä isompiin keskuksiin.”
Hän näkee myös parannettavaa.
”Torikauppaa täytyisi kehittää kalustollisesti koko perheen huomioonottavaksi, mikä toisi paikalle enemmän lapsiperheitä.”
Savikko sanoo torikaupan olevan iso mahdollisuus ansaita leipä pöytään.
”Alkuun pääsee kohtuullisilla investoinneilla eli varastoon täytyy hankkia riittävä määrä tavaraa ja myynnin mahdollistava kulkuväline. Itse myyntipaikat ovat monilla toreilla täysin ilmaisia”, hän kertoo.
”Torikauppiaan työ vaatii toki sitoutumista ja asennetta, sillä päiville kertyy mittaa ja sääolosuhteet vaihtelevat. Tässä työssä ei saa pelätä pakkasta, räntäsadetta tai hellettä.”
Savikko toivoo myös liikenteeseen vielä laajemman valikoiman myymäläautoja.
”Uskon, että vanhan ajan myymäläautoille olisi edelleen kysyntää, jos tarjontaa laajennetaan. Tämä sen vuoksi, että syrjäisemmillä kylillä on paljon ihmisiä, joiden on vaikea päästä isompiin keskuksiin.”