Betoninkäytön päästöt voidaan puolittaa, jos tahtoa löytyy – vähähiiliseen sementtiin mahdollista kierrättää jopa tuulivoimaloiden lavat

Viime vuosina ilmastolle ystävällisempiä betonituotteita on tullut myyntiin useilta valmistajilta. Niiden osuus rakentamisessa ei ole Betoniteollisuus ry:n tiedossa, mutta esimerkiksi rakennusliike Skanskasta kerrotaan, että vähäpäästöisten betonien käyttö on yhä pientä.

Jaospäällikkö Tiina Kaskiaro Betoniteollisuus ry:stä arvioi niiden kysynnän kasvavan, sillä isot rakennusliikkeet ja kaupungit ovat julkisesti ilmoittaneet siirtyvänsä vähähiilisiin tuotteisiin.

Betoniteollisuuden tavoitteena on puolittaa ilmastopäästönsä. Betoniteollisuus ry:n toimitusjohtajan, rakenteiden elinkaaritekniikan dosentin Jussi Mattilan mukaan tavoite voisi toteutua vuosikymmenen loppuun mennessä riippuen asiakkaiden tilauksista.

Rakennettu ympäristö aiheuttaa kolmasosan Suomen kasvihuonekaasupäästöistä. Rakennettavista taloista puolet on betonirunkoisia, kolmasosa puisia ja loput teräsrunkoisia.

Betonin käytön päästöt ovat Suomessa noin 1,4 miljoonaa tonnia vuodessa. Se on noin kolme prosenttia maamme kokonaispäästöistä. Koko maailman ilmastopäästöistä sementinvalmistuksen osuus on noin 5–7 prosenttia.

Suuren osan Suomessa käytettävästä sementistä valmistava Finnsementti toi viime vuonna myyntiin Kolmossementin, jolla betonin hiilidioksidipäästöjä pystytään pudottamaan 40 prosenttia entisestä. Vähähiilisten sementtien osuus on yli puolet Finnsementin tuotannosta. Niiden hinta on korkeampi kuin perinteisen sementin.

Mattilan mukaan käyttämällä vähähiilistä sementtiä, betonisen kerrostalon hiilijalanjälki voidaan saada samalle tasolle kuin rankarunkoisen puukerrostalon.

Sementin hiilijalanjälkeä voidaan pienentää Mattilan mukaan jopa 70 prosenttia sekoittamalla joukkoon masuunikuonaa, lentotuhkaa ja silikaa, joka on piin ja hapen yhdiste.

Finnsementti on valmistautunut tuomaan masuunikuonaa ulkomailta. Lisäksi Finnsementin tehtailla on lisätty kierrätyspolttoaineiden, pääasiassa pakkausjätteen, osuutta noin 40–60 prosenttiin.

Mattila huomauttaa, että sementtiuuni nielee jopa lasikuitua, tuulivoimaloiden lapoja ja muuta hankalasti kierrätettävää jätettä. Materiaalien kuidut jäävät osaksi sementin koostumusta.

Rakennusten hiilijalanjälkeen vaikuttaa myös arkkitehtuuri. Esimerkiksi Kalasatamaan vuonna 2020 valmistuneeseen Helsingin kaupunkiympäristön toimialan taloon on muurattu yli miljoona tiilenpäätä.  Kuva: Jarkko Sirkiä

Rakentamisesta uutisoitaessa voi unohtua, ettei vähähiilisyys ole ainoa tärkeä asia. Mattilan mukaan on huomioitava myös pitkäikäisyys, kustannukset, turvallisuus ja muunneltavuus.

Hän kertoo esimerkin päästöjenhallinnan kustannuksista Helsingin Kuninkaantammessa, johon rakennettu puinen kerrostalo päästi neliötä kohden noin 95 kiloa vähemmän hiilidioksida kuin vastaava perinteisestä betonista tehty.

Asumisen rahoitus ja kehittämiskeskus ARAn mukaan Kuninkaantammen puutalojen rakentaminen maksoi noin 250 euroa neliöltä enemmän kuin betonisten. Siten säästetyn hiilidioksiditonnin hinnaksi tuli noin 2 500 euroa. Päästökaupassa hiilidioksiditonni maksaa nyt noin 100 euroa ja erilaisissa kompensaatioissa puhutaan muutamien kymppien tonnihinnoista.

Rakennusten hiilijalanjälkeen vaikuttaa myös arkkitehtuuri. Esimerkiksi Kalasatamaan vuonna 2020 valmistuneeseen Helsingin kaupunkiympäristön toimialan taloon on muurattu yli miljoona tiilenpäätä.

”Rakenteet ovat paljon tavanomaista järeämmät johtuen muun muassa näyttävästä arkkitehtuurista, muuntojoustavuudesta ja pitkästä käyttöikätavoitteesta. Jos hiilipäästöraja ylipäätään ohjaa rakentamista, kaupunkiympäristötalo ylittäisi sen”, Mattila arvioi.

Betoniteollisuuden pyrkimyksenä on lisätä kokonaisten osien uusiokäyttöä. Esimerkiksi Helsingin Kaisa-kirjastossa talon betonirunko säästettiin ja vain julkisivu uusittiin.

Vanhoissa betonitaloissa ongelmia aiheuttaa karbonatisoituminen, jonka seurauksena raudoitteet alkavat ruostua ja julkisivut rapautua. Nykyään rapautumista hillitään ruostumattomalla teräksellä.

Karbonatisoitumisessa hiilidioksidia sitoutuu takaisin betoniin. Maanrakennukseen kierrätetyssä betonimurskassa sitoutumispintaa on paljon, joten ilmiöllä voi olla merkitystä ilmastonmuutoksen hillinnässä. Kivituotteista noin 80 prosenttia kierrätetään maanrakennukseen.

Vuosittain noin kymmenes sementtiteollisuuden päästöistä sitoutuu rakennuskantaamme. Kaikkiaan betonirakennuksiin on sitoutunut hiilidioksidia 5,2 miljoonaa tonnia. Laskennassa ei ole huomioitu kierrätysbetonin osuutta.

Betoniteollisuuden mukaan kiviaineksen riittävyys ei muodostu Suomessa ongelmaksi, sillä varannot ovat suuret. Sen sijaan kuljetusmatkat etenkin pääkaupunkiseudulle kasvavat.

Suomen ympäristökeskus (Syke) ylläpitää Rakentamisen ja infrarakentamisen päästötietokantaa, CO2data.fi, johon on lisätty betonien hiilipäästöjen referenssiarvot sekä vähähiilisemmät betonilaadut. Betoniala on itse kehittänyt valmisbetonille BY-vähähiilisyysluokituksen, jonka avulla pyritään saamaan tuotteet vertailukelpoisiksi.

”Ainakin tämän vähähiilisyysluokituksen mukaan betoniteollisuudessa on halu päästöjen vähentämiseen”, Syken erityisasiantuntija Sirje Vares toteaa.

Kehitteillä on uusia betoninkaltaisia tuotteita, jotka ovat hiilineutraaleja tai jopa hiiltä sitovia. VTT:n Carbonaide-hankkeessa betonituotteisiin sitoutetaan paineellisesti hiilidioksidia noin 150–200 kilogrammaa kuutiometrille. Tuotteen valmistus pilottitehtaalla Hollolassa on juuri alkamassa.

”Carbonaide-menetelmällä betoninvalmistuksen hiilijalanjälki on negatiivinen: –60 kiloa hiilidioksidia betonikuutiota kohden. Tavanomaisen betonin hiilijalanjälki on noin 250–300 kiloa hiilidioksidia kuutiota kohti”, kertoo VTT:n erikoistutkija Tapio Vehmas hankkeen netisivuilla.

Rakentamisen hiilijalanjäljen laskennasta tulee pakollista vuoden 2025 alusta. Ympäristöministeriö on ohjeistanut kuntia ja rakennusliikkeitä laskennassa, jotta hiilijalanjäljet ovat vertailukelpoisia.