Porvarileiri voitti pääministerivaalin − Marin kasvatti omaa suosiotaan, mutta näivetti hallituskumppanit

Kansa on puhunut. Suomalaiset haluavat sosiaalidemokraattien johtaman uuden kansanrintaman tilalle porvarihallituksen. Sen kokoonpano ratkeaa vasta lähiviikkoina ja -kuukausina, mutta suunta näyttää kohtuullisen selvältä.

Kokoomus ja perussuomalaiset ovat vaalien suuria voittajia. Pääministerin salkku on menossa Petteri Orpolle (kok.).

Sanna Marinin (sd.) poikkeuksellinen karisma tuotti näissä vaaleissa tulosta molempiin suuntiin.

Pääministeripuolueen kannatus kasvoi, mikä on suhteellisen harvinaista. Keskeisin syy siihen oli kiistatta pääministerin henkilökohtainen kansansuosio, ei niinkään puolueen harjoittama politiikka.

Marinin itse käynnistämän vihervasemmiston ja keskustaoikeiston leiritaistelun suuria häviäjiä ovat vasemmistoliitto ja vihreät eli selvästi vasemmalle kallellaan olevan pääministerin tärkeimmät hallituskumppanit. Puheenjohtajat Li Andersson (vas.) ja Maria Ohisalo (vihr.) olivat vaali-iltana ymmärrettävästi katkeria.

Myös Annika Saarikon johtama keskusta oli leiritaistelun häviäjä. Iso osa niistä, jotka halusivat päästä eroon Sanna Marinista, äänestivät mitä ilmeisimmin joko kokoomusta tai Riikka Purran johtamia perussuomalaisia.

Toki pääministerivaalissa oli kysymys myös politiikan sisällöstä. Suurimmaksi tai ainakin näkyvimmäksi erottavaksi tekijäksi nousi se, miten julkista taloutta hoidetaan.

Petteri Orpon johtama kokoomus keskittyi korostamaan, ettei maan asioita voida ajaa velkavetoisesti eikä verotusta kiristämällä. Sosiaalidemokraatit lähtivät Sanna Marinin johdolla siitä, että oikeiden asioiden ajamiseen voidaan tarvittaessa ottaa myös lisää velkaa.

Maaseudun asiat eivät olleet missään vaiheessa kiihkeän vaalikamppailun keskiössä. Television ja suurten lehtien vaalikeskusteluissa maa- ja metsätaloutta korkeintaan sivuttiin. Myös maa- ja metsätalouteen vaikuttavaa EU-politiikkaa ruodittiin suorastaan pelottavan vähän. Maakuntien tapahtumissa elintarvikeketjun tulevaisuudesta, huoltovarmuudesta ja metsien hakkuumääristä sitävastoin riitti puhetta.

Maaseudun kannalta leiritaisteluksi kärjistyneiden vaalien tulos ei ole paras, mutta ei myöskään pahin mahdollinen. Se voidaan joka tapauksessa hyvällä omallatunnolla tulkita vastalauseeksi vihervasemmiston harjoittamalle ilmasto- ja ympäristöpolitiikalle.

Ilmastonmuutoksen jarruttamisessa ja luontokadon pysäyttämisessä on erityisesti maa- ja metsätalouden harjoittajien mielestä unohdettu kansallinen etu. Tämä on näkynyt erityisesti, kun Suomi on linjannut kantaansa EU:n keskeisiin lakihankkeisiin.

Vaalivoittajista ennen muuta perussuomalaiset olivat voittopuolisesti tätä mieltä. Myös todennäköisen pääministeripuolue kokoomuksen riveistä löytyy nykyistä hallitusrintamaan enemmän ymmärräystä kansalliselle maa- ja metsätaloudelle.

Maaseudun perinteinen puolustaja keskusta jää todennäköisesti oppositioon nuolemaan haavojaan. Näin käynee siinäkin tapauksessa, että kutsun hallitukseen esittävät kokoomus ja perussuomalaiset.

Marinin hallituksen sisällä taistelua maa- ja metsätalouden tulevaisuudesta sekä ilmasto- ja ympäristöpolitiikasta on käyty keskustan ja vihreiden välillä. Myös vihreät siirtynevät joka tapauksessa oppositioon, mitä moni maa- ja metsätalouden harjoittaja pitää varmasti helpotuksena.

Todennäköisesti kokoomuksen Orpo lähtee rakentamaan hallitusta yhdessä perussuomalaisten kanssa. Turvallinen enemmistö saadaan aikaiseksi, jos ruotsalainen kansanpuolue ja kristillisdemokraatit lähtevät mukaan.

Jos porvarihallitusta ei saada kasaan, vaihtoehtona on kokoomuksen ja sosiaalidemokraattien sinipuna. Siihen voi kuitenkin olla vaikeampi löytää sopivia ja halukkaita apupuolueita.

Vaalitulos johtanee merkittäviin henkilövaihdoksiin ainakin vihreiden ja keskustan riveissä. Ohisalo ja Saarikko tuskin voivat jatkaa puheenjohtajina.

Sanna Marinin tappio pääministerivaalissa saattaa tarkoittaa sitä, että suomalaisen politiikan kaikkien aikojen suurin kansainvälinen supertähti siirtyy kansainvälisiin tehtäviin. Marinia on jo houkuteltu EU-parlamentin demariryhmän kärkiehdokkaaksi ensi vuoden EU-vaaleihin. Hänellä olisi nostetta myös jäsenmaiden muodostaman neuvoston puheenjohtajaksi belgialaisen Charles Michelin tilalle.