

Nykyinen pääministeripuolue kokoomus on jo pitkään puhunut alkoholipolitiikan liberalisoinnin puolesta. Puolue on muun muassa halunnut saada viinit myyntiin ruokakauppoihin. Aikeita on perusteltu sillä, että suomalaista juomakulttuuria haluttaisiin muuttaa eurooppalaisemmaksi.
Sosiologi Antti Maunu kertoo, että juomatapojen muuttamisessa eurooppalaiseksi on kyse kielikuvasta, joka on ollut suomalaisessa kulttuurissa voimassa jo toistasataa vuotta, kieltolakiajoista lähtien.
Kyse ei siis ole uudesta jutusta, vaikka moni saattaa niin ajatella.
”Siellä niin sanotussa Euroopassa ei ehkä ole sellaista käsitystä tai tämmöisestä eurooppalaisesta juomakulttuurista lainkaan”, Maunu huomauttaa.
Myös muualla Euroopassa juodaan alkoholia humaltumistarkoituksessa vaikkapa juhlatilanteissa, eivätkä suomalaiset juomatavat siis kategorisesti ole toisesta maailmasta kuin muualla Euroopassa.
Kielikuvalla pyritään nostamaan esiin suomalaisen alkoholikulttuurin ja muun kulttuurin oletettua keskeneräisyyttä, sivistymättömyyttä ja ongelmallisuutta.
”Vuosikymmenen ja sukupolvi toisensa jälkeen on väitetty, että jollain tavalla alkoholin käyttötapoja ja alkoholin saatavuutta peukaloimalla kansakunta jotenkin kummallisesti pääsisi sivistymään.”

Nykyaikainen alkoholipoliittinen keskustelu sementoitui 1970-luvun mittaan. Silloin mukaan tuli kansanterveysajattelu ja 1980-luvulta alkaen vapaus-argumentti.
Toivottu eurooppalainen juomatapa tarkoittaa Maunun mukaan suomalaisessa kontekstissa sitä, että alkoholia nautitaan osana arkea ilman, että alkoholi siivittää käyttäytymistä arjen ulkopuolelle, eikä alkoholista aiheudu haittoja.
”Mielikuva eurooppalaisesta juomisesta on se, että alkoholi on elintarvike, niin kuin Suomessa maitokannu tai piimäpurkki”, Maunu sanoo.
Mielikuva sivistymättömästä suomalaisesta juomisesta sen sijaan sisältää ajatuksen siitä, että alkoholilla rikotaan arjen rajoja ja käyttäytymisen normeja.
Puhe eurooppalaisesta juomakulttuurista kätkee sisäänsä monia erilaisia tavoitteita ja näkemyksiä. Tämä selittää myös sitä, miksi kielikuva on ollut jo vuosikymmeniä niin elinvoimainen.
Maunu sanoo kuitenkin yllättyneensä siitä, että keskustelu eurooppalaisesta juomakulttuurista on jälleen noussut niin vahvasti esille.
”Onhan se nyt hienompi tapa sanoa, että haluamme sivistää suomalaisia juomatapoja kuin sanoa, että haluamme siirtää rahat Alkolta yksityisille viinafirmoille”, Maunu arvioi syytä siihen, miksi kielikuva on jälleen noussut esille.