
Luontopaneeli lähettää painavat terveiset päättäjille ennen huhtikuun puoliväliriihtä.
Suomalaisten hyvinvoinnin ja talouden turvaamiseksi luontokato on pysäytettävä, kuten hallitusohjelmaan on kirjattu. Tavoitteet uhkaavat jäädä saavuttamatta, jos luonnon tilaa parantavia toimia ei nopeuteta ja tehosteta.
Suomen Luontopaneelin mukaan Suomi tarvitsee kansallisen luonnon monimuotoisuusstrategian ohjaamaan luontotoimia. Sellaisen laatimista edellyttää paitsi luonnonsuojelulaki, myös YK:n monimuotoisuussopimus. Strategiassa on nimettävä toimenpiteet ja vastuutahot luontokadon pysäyttämiseksi.
Luontopaneeli painottaa, että ennallistamis- ja suojelutoimenpiteet eivät riitä pysäyttämään luontokatoa, jos jatkuvaan luonnon heikentämiseen ei puututa.
Toinen tarvittava askel on ennallistamisasetuksen toteutus. EU-maana Suomella on elokuuhun 2026 asti aikaa valmistella kansallinen ennallistamissuunnitelma.
Luontopaneeli painottaa, että ennallistamis- ja suojelutoimenpiteet eivät riitä pysäyttämään luontokatoa, jos jatkuvaan luonnon heikentämiseen ei puututa.
Yksi keino olisi velvoittaa luontohaittoja aiheuttavat tahot kompensoimaan aiheuttamiaan tuhoja. Saastuttaja maksaa -periaatetta voisi kokeilla hetimmiten julkisissa infrastruktuurihankkeissa ja vihreän siirtymän hankkeissa.
Luontopaneeli vaatii suojelemaan luontoarvoiltaan arvokkaimmat valtion metsät. Paneelin asiantuntijoiden mukaan valtion rajaus kaikkein vanhimpien metsien suojelemiseksi ei ole riittävä, sillä suojelupäätöksen ulkopuolelle jää paljon arvoalueita.
Pahimmillaan vanhojen metsien hakkuut jatkuvat metsäkatoasetuksen vastaisesti.
”Tiukan suojelun piiriin tulisi kuulua jo tunnistetut noin 100 000 hehtaaria luonnoltaan arvokkaita vanhoja metsiä Saamenmaan eteläpuolella. Metsähallituksen Metsätalous oy:n alue-ekologinen verkosto tulisi kokonaisuudessaan asettaa tiukkaan suojeluun”, Luontopaneelin kannanotossa lukee.
Yksityismaiden metsäluonnon turvaaminen jatkuu vapaaehtoisen suojelun mahdollistavalla Metso-ohjelmalla. Luontopaneelin mielestä Metso-ohjelman jatkokauden valmistelussa kannattaisi selvittää vapaaehtoisen osamaksumallin käyttöönottoa.
Osamaksu mahdollistaisi suojelupinta-alan kasvattamisen nopealla aikataululla, kun kulut jakautuisivat pidemmälle aikavälille helpottaen valtion taloutta.
Luontotoimiin kaivataan myös yksityistä rahaa. Sen saamiseksi liikkeelle on edistettävä luonnonarvomarkkinoita ja ekologisen kompensaation hyödyntämistä.