Vapaaehtoinen metsiensuojelu kaipaa rahaa ja volyymia – parissakymmenessä vuodessa suojeltu Lohjan kokoinen pläntti
Metsänomistajat tarjoavat luontokohteitaan innokkaasti suojeluun, mutta rahoituksesta ja hakemusten käsittelijöistä on pulaa.Tilaajalle
Metsälaki suojaa metsässä virtaavaa puroa, mutta luontoarvojen turvaamiseksi sen lähialue on hyvä rauhoittaa laajemminkin esimerkiksi ympäristötukisopimuksella. Kuva: Markku VuorikariMetsänomistaja Ari Räsänen on suojellut määräaikaisesti luontokohteita Pohjois-Savon Kaavilla sijaitsevalla perintömetsätilallaan. Kymmenvuotinen suojelusopimus luo jatkumoa hänen isänsä aikanaan tekemälle ympäristötukisopimukselle.
Pienehkölle alueelle osuu kolme arvokasta luontokohdetta: sammalpeitteinen kallio, jonka päälle on kiipinyt männikköä, rotko sekä louhikkorinteen jyrkänne.
”Minusta ne ovat mukavan näköisiä luontokohteita, eikä niitä kannata hakata, kun ei niillä ole metsätaloudellista arvoa”, Räsänen tuumaa isänsä tavoin.
Tiluksilla on myös turpeella täyttynyt lampi, jota aiemmat sukupolvet ovat yrittäneet kuivata tuottamaan puuta. Räsänen on pohtinut sen ennallistamista. Varsinkin, kun lammella on pitkä ja värikäs historia. Sukulaisten kesken on vitsailtu, onko metsästä vieläkään löytynyt kadonnutta pontikkapannua.
”Olisihan se kiva, jos siihen jonkun vesisilmän saisi. Viereen voisi jonkun mökkeröisen pistää, josta voisi vedenpinnan peiliä katsella.”
Valtio maksaa Räsäselle 7 500 euroa neljän hehtaarin rauhoittamisesta kymmeneksi vuodeksi. Loput 20 hehtaaria metsätilasta on metsätalouskäytössä.
Suojelu korvataan
Luontokohteen suojelusta maksetaan metsänomistajalle ainakin puuston käypä arvo verottomana.
Vuonna 2022 ely-keskusten kautta pysyvästi suojeltujen alueiden keskikoko oli kymmenisen hehtaaria ja keskimääräinen suojelukorvaus noin 7 200 euroa hehtaarilta.
Korvaus viiden hehtaarin pysyvästä suojelusta runsaslahopuustoisessa kangasmetsässä, jossa kasvaa noin 80-vuotiasta sekapuustoa 250 kuutiota hehtaarilla, voisi olla:
Puun hinnan noustua samalla määrärahalla saadaan rauhoitettua vähemmän hehtaareja, koska korvaukset perustuvat puuston arvoon.
Lähde: metsonpolku.fi.
Ympäristötukisopimuksen Räsäsen metsään valmisteli Pohjois-Savon alueella toimivan Metsänhoitoyhdistys Savotan luonnonhoidon erityisasiantuntija Saara Koskinen. Hänen aikansa kuluu vapaaehtoisten suojelukohteiden etsimiseen ja markkinointiin metsänomistajille. Lisäksi yksityisillä mailla voidaan rahoittaa luonnonhoitoa, kuten varjostavien puiden poistoa lehdoista, ja kulotusta.
Koskinen kertoo, että pysyvien suojelualueiden perustamiseen varatut Metso-rahat loppuivat viime vuonna Pohjois-Savossa kesken.
”Aika ihmeellinen kohde olisi pitänyt olla, jotta sen olisi saanut suojeluun muilutettua.”
Tilanne on harmillinen, koska yhä useammalla metsänomistajalla olisi halua suojella luontokohteitaan.
”Joissakin tapauksissa metsänomistaja joutuu hakkaamaan arvokohteen taloudellisen tarpeen vuoksi”, Koskinen harmittelee.
Sen sijaan määräaikaisiin ympäristötukisopimuksiin on riittänyt rahaa. Metsätalouden kannustejärjestelmä metkan kautta maksettavan ympäristötuen yleisimpiä kohteita ovat korvet, lehdot, pienvesien ympäristöt ja erityisen monimuotoiset kangasmetsät. Usein ympäristötuella myös laajennetaan metsälain rauhoittaman kohteen suojelualaa.
Metsänomistajien tekemät hakemukset eivät etene tällä hetkellä ja odotusaika venyy loppuvuoteen.
Valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaan metsiensuojeluohjelma Metso ja soidensuojeluohjelma Helmi jatkuvat vuoteen 2030.
Vuoteen 2026 mennessä uusia pysyviä Metso-suojelualueita saadaan tavoitteen mukaiset 96 000 hehtaaria. Lohjan kaupungin maapinta-alaa vastaava määrä kattaa puolisen prosenttia Suomen metsistä.
Lisäksi määräaikaisia ympäristösopimuksia ja luonnonhoitotöitä pyritään tekemään 82 000 hehtaarilla, mutta tavoitteeseen tuskin päästään. Pullonkaulaksi ei muodostu suojeluun varattu raha, vaan se, että metsäkeskus on luopunut maanomistajien ympäristötukihakemusten valmistelusta maan hallituksen leikattua metsäkeskuksen varoja. Metsäkeskus kouluttaa parhaillaan muita metsäalan toimijoita hakemusten valmisteluun.
Luonnonhoidon johtava asiantuntija Riitta Raatikainen Suomen metsäkeskuksesta kertoo, että metsänomistajien tekemät hakemukset eivät etene tällä hetkellä ja odotusaika venyy loppuvuoteen.
”On myös viitteitä siitä, että yksityinen raha löytää tietään vapaaehtoiseen luonnonsuojeluun.” Esa Pynnönen
Metso-ohjelman alusta, vuodesta 2008 asti vapaaehtoisen suojelun korvauksiin on varattu vuosittain noin 20–40 miljoonaa euroa. Summa vastaa keskimäärin yhtä prosenttia ympäristö- sekä maa- ja metsätalousministeriöiden yhteenlasketuista määrärahoista.
Tänä vuonna vapaaehtoisen suojelun korvauksiin on käytettävissä liki 35 miljoonaa euroa, josta noin 20 miljoonaa suunnataan pysyvään suojeluun. Erityisasiantuntija Esa Pynnönen ympäristöministeriöstä ounastelee, että pysyvän suojelun rahoitus loppuu tänäkin vuonna kesken useiden ely-keskusten alueella. Esimerkiksi Keski-Suomen ely-keskus on arvioinut, että vain kymmenisen prosenttia metsänomistajien tarjoamista alueista pystytään suojelemaan.
Metso-ohjelman painopiste on eteläisessä Suomessa, jossa uusista suojelualueista on eniten pulaa.
EU:n suojeluvaatimusten pohjalta Suomen Luontopaneeli on laskenut, että maahamme tarvitaan miljoona hehtaaria uusia luonnonsuojelualueita. Monet tutkijat ovat vaatineet vapaaehtoisen suojelun moninkertaistamista.
Tähän mennessä liki 20 vuotta pyörineen Metso-ohjelman avulla Etelä-Suomen metsien suojeluaste on noussut aiemmasta muutamasta prosentista vain noin neljään prosenttiin.
Ohjelman nykyinen kausi päättyy vuoden 2025 lopussa. Rahoitus ensi vuodelle selvinnee hallituksen seuraavassa budjettiriihessä syksyllä.
Pynnönen enteilee, ettei lähivuosina ylletä yhtä suuriin vapaaehtoisiin suojelumääriin kuin Metson alkuvuosina.
”Toisaalta on myös viitteitä siitä, että yksityinen raha löytää tietään vapaaehtoiseen luonnonsuojeluun, mikä saattaa parantaa tilannetta.”
Suojeluun halutaan
Metso-ohjelmassa rahoitetaan muun muassa seuraavanlaisten luontokohteiden suojelua:
Lehdot, monimuotoiset kangasmetsät ja suot, vesistöjen lähimetsät, metsäluhdat ja tulvametsät, metsäiset kalliot, jyrkänteet ja louhikot, kalkkikallioiden ja ultraemäksisten maiden elinympäristöt, harjujen paahdeympäristöt, puustoiset perinneympäristöt sekä maankohoamisrannikon luontokohteet.
Ylipäätään jos metsikkö on rehevää, siellä on runsaasti pystyynkuolleita tai kaatuneita puita ja se on ollut pitkään hakkaamatta tai jos metsässä on järeää kolopuustoa, erityisesti haapaa, metsänomistajan kannattaa kysellä suojeluvaihtoehtoja metsäalan toimijoilta.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
