Järeät haavat ovat tärkeitä monille eri lajeille. Kuva: Juha Tanhua
Ikäihmiset lykkäävät suojelupäätöksiä nuoremmille polville – ”Mitä ikinä metsien käsittelyltä toivot, vältä kuolinpesiä”
Valtaosa metsänomistajista on halukkaita suojelemaan ainakin pienen osan metsistään. Eniten vapaaehtoinen suojelu kiinnostaa keski-ikäisiä.Tilaajalle
Monet metsänomistajat ovat omaehtoisesti jättäneet alueita metsänhoidon ulkopuolelle. Ne eivät näy tilastoissa. Kuva: Juha TanhuaMetsänomistajat suhtautuvat varsin myönteisesti vapaaehtoiseen suojeluun.
MT:n Metsätutka-kyselyn mukaan yhteensä 55 prosenttia vastaajista voisi harkita vapaaehtoisia suojelutoimia korvausta vastaan tai on jo suojellut osan metsistään. 42 prosenttia ei harkitse eikä ole suojellut metsiään.
”Se, että ei edes harkitse metsän suojelua, voi tarkoittaa sitä, että metsätilalla ei ole suojeltavaa”, MTK:n ympäristöasiantuntija Markus Nissinen toteaa.
Yksityisten metsätilojen keskikoko Suomessa on 32 hehtaaria, mutta mediaanipinta-ala vain 10 hehtaaria. Pienellä metsätilalla potentiaalisia suojelukohteita ei välttämättä ole, koska kohteen täytyy täyttää tietyt kriteerit, jotta se hyväksytään esimerkiksi Metso-ohjelmaan.
Isoon pinta-alaan mahtuu todennäköisemmin myös suojelullisesti arvokkaita kohteita, minkä vuoksi metsätilan koolla on vaikutusta myös suojeluhalukkuuteen.
Mitä isommasta metsätilasta on kyse, sitä todennäköisemmin omistaja on kiinnostunut suojelemaan ainakin pienen osan tai on jo suojellut metsiään. Vain 23 prosenttia yli sata hehtaaria omistavista vastasi, ettei harkitse eikä ole suojellut metsiään.
Toisaalta isoilla metsätiloilla puuntuotanto on yleensä tärkein tulonlähde, mikä selittää sitä, että vain yhdeksän prosenttia yli sata hehtaaria omistavista olisi valmis suojelemaan merkittävän osan metsistään.
”Myös maatalouden tiukka taloustilanne lisää hakkuupäätöksiä”, Nissinen toteaa.
Alle 19 hehtaaria omistavista 14 prosenttia on valmis suojelemaan merkittävän osan metsistään.
Huomionarvoista on, että kaikki suojelu ei näy tilastoissa. Nissisen mukaan yksityismetsissä ylivoimaisesti suurin osa metsänhoidon ulkopuolelle jätetystä luonnosta on metsänomistajan omaehtoisesti suojelemaa.
”Maanomistaja voi ajatella, että kun ukkikaan ei hakannut, minäkään en koske siihen metsään koskaan.”
Tällaisia hiljaisesti suojeltuja kohteita on toki laidasta laitaan, mutta niitä saattaa yhdistää se, että hakkuita on ollut hankala toteuttaa esimerkiksi paikan jyrkkyyden tai kosteuden vuoksi.
Kun kohde säilyy koskemattomana sukupolvelta toiselle, luonto- ja maisema-arvot kehittyvät niin, että tunneside vahvistuu.
”Maanomistaja voi ajatella, että kun ukkikaan ei hakannut, minäkään en koske siihen metsään koskaan”, Nissinen tuumii.
Ikäryhmistä eniten kiinnostusta suojeluun on 45–59-vuotiailla. Alle 45-vuotiaiden keskuudessa on eniten niitä, jotka voisivat suojella merkittävän osuuden metsistään.
Sama ilmiö näkyy, kun asiaa tarkastellaan ammattiaseman mukaan: eläkeläiset suhtautuvat penseämmin suojeluun kuin aktiivimaanviljelijät, palkansaajat ja yrittäjät.
Nissinen katsoo, ettei kyse ole niinkään nihkeydestä suojelulle, vaan siitä, että iäkkäät metsänomistajat haluavat jättää suojelua koskevat päätökset tuleville sukupolville.
Senkin vuoksi hän kehottaa perheitä hoitamaan sukupolvenvaihdosasiat ajoissa kuntoon.
”Mitä ikinä metsän käsittelyltä toivot, vältä kuolinpesiä”, hän ohjeistaa.
Hakkuiden lisäksi myös suojelusopimus vaatii kaikkien kuolinpesän osakkaiden suostumuksen, mikä voi tehdä sopimisesta hankalaa.
”Mitä ikinä metsän käsittelyltä toivot, vältä kuolinpesiä.”
Se, että isoilla tiloilla ja aktiivimaanviljelijöiden keskuudessa löytyy runsaasti kiinnostusta suojella ainakin pieni osa metsistä, ei ole Nissiselle yllätys.
”Isoilla metsätiloilla metsätalous on selkeää elinkeinotoimintaa ja myös suojelusopimukset ovat osa taloudellista ajattelua. Osa tuotoista voidaan saada suojelun kautta, ja sopimuksen tekeminen on selkeä, harkittu päätös”, hän sanoo.
MTK:n ympäristöasiantuntija Markus Nissinen kehottaa välttämään kuolinpesiä. Suojelusopimuksiin tarvitaan kaikkien kuolinpesän osakkaiden suostumus. Kuva: Carolina HusuNaiset suhtautuvat kyselyn perusteella hivenen myönteisemmin metsiensä suojeluun kuin miehet. Naisvastaajista 17 prosenttia on jo suojellut metsiään, kun taas miehistä vain yhdeksän prosenttia.
Miehistä 44 prosenttia ilmoitti, ettei edes harkitse suojelua, kun taas naisista niin vastasi vain 35 prosenttia.
Metsän sijainnilla ei ollut kyselyn mukaan kovin suurta vaikutusta suojeluhalukkuuteen, mutta eniten suojelumyönteisyyttä kuitenkin löytyy Järvi-Suomesta, johon on tutkimuksessa luettu Savo-Karjala ja Keski-Suomi.
Vähiten suojeluhalukkuutta puolestaan on Pohjois-Suomessa eli Pohjois-Pohjanmaalla, Kainuussa ja Lapissa.
Nissisen mukaan Pohjois-Suomen vastaukset selittyvät sillä, että siellä on jo suojeltu niin huomattava osa metsistä, että potentiaalisia suojelukohteita on niukasti. Lisäksi Metso-rahoitusta ohjataan nyt käytännössä vain Etelä-Suomeen.
Kantar Agri keräsi tutkimuksen aineiston helmi–maaliskuussa puhelimitse osana Metsätutka-kyselyä. Vastaajia oli 502. Vastausten virhemarginaali on 4,4 prosenttiyksikköä.
”Vapaaehtoisuuteen perustuvat ohjelmat ovat tehneet hyvää luonnonsuojelulle.”
Yleisesti ottaen Nissinen näkee metsänomistajat ihmisiksi, joille luonnon monimuotoisuuden turvaaminen on tärkeää.
Hajontaa on kuitenkin suhtautumisessa siihen, millä keinoin monimuotoisuutta turvataan.
Nissisen mukaan vapaaehtoisuuteen perustuvat ohjelmat, kuten Metso ja Helmi, ovat tehneet hyvää luonnonsuojelulle.
Itse neuvottelemalla ja sopimalla on saatu hyviä kokemuksia metsiensuojelusta. Pakkosuojelun traumat alkavat pikkuhiljaa helpottaa.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
