Mika Hämäläisen äidin suku on asunut Hämeenkoskella sijaitsevalla Tupalan tilalla tasan 300 vuotta. Päärakennus on Terijoelta tuotu vanha huvila. Kuva: Juha Tanhua
350 hehtaarin metsätilan omistajat Laura ja Mika Hämäläinen katsovat puustoa euronkuvat silmissä, mutta tilaa on myös monimuotoisuudelle
Laura ja Mika Hämäläisen iso metsätila on malliesimerkki siitä, miten monimuotoisuuden voi ottaa huomioon talousmetsässäkin.TilaajalleHollola
Mika ja Laura Hämäläinen tähystelevät joenvarsimetsää, josko siellä näkyisi liito-oravan koloja. Tilan metsien monimuotoisuutta edustavat myös kääpien valtaamat tekopökkelöt. Kuva: Juha TanhuaHämeenkoskelainen metsänomistaja piirtää pihaansa viivan ja pyytää astumaan sen eteen. Mitä ihmettä?
”Katso tuonne”, Mika Hämäläinen viittilöi.
”Puu, jonka läpi näkee taivaan.”
Toden totta: tikka on hakannut kolot männyn molemmin puolin niin, että pyöreistä rei’istä näkee läpi!
Tähän luonnonoikkuun tiivistyy Mikan ja puoliso Laura Hämäläisen metsänhoitofilosofia.
”Kolme e:tä. Ekonomia, ekologia, estetiikka.”
Hämäläisten tilalle osuin Päijät-Hämeen metsänhoitoyhdistyksen johtajan Jari Yli-Talosen vinkistä. Soitin hänelle, kun halusin löytää metsänomistajan, joka vaalii monimuotoisuutta.
Sitä Huljalan kylän Tupalan tilalta löytyy yllin kyllin, mutta ensin mennään sisälle komeaan terijokelaishuvilaan, joka on tuotu nykyiselle paikalleen päärakennukseksi vuonna 1928. Istumme pitkän keittiönpöydän ääreen.
Agronomipariskunta Mika, 49, ja Laura, 48, ottivat Tupalan haltuunsa vuonna 2004. Heistä tuli silloin kymmenennet omistajat Mikan äidin suvussa. Tila täyttää tänä vuonna 300 vuotta.
”Alkuvuosina kun pankinjohtaja kutsui säännöllisesti kylään, niin se, mitä tarvittiin oli eurot. Nyt ei ole pankinjohtaja enää kysellyt mitään ja pystymme enemmän ottamaan muita asioita huomioon”, Mika selostaa.
”Euron kuvat silmissä mennään, mutta se ei sulje pois luonnonhoitoa.” Laura Hämäläinen
”Euron kuvat silmissä mennään, mutta se ei sulje pois luonnonhoitoa”, Laura sanoo.
Vaikka Tupalan päätila on maastoltaan jo valmiiksi äärimmäisen monimuotoinen – kiitos jääkauden – ei sitä aiemmin ole hoidettu sen kummemmin kuin talousmetsänä ja peltoina. Tilalla oli seurattu tehometsätalouden ohjenuoraa, ja niin Mika ja Laurakin tekivät alussa.
”Raivasin ryteiköt totaalipuhtaiksi. Suokuviolla syvennettiin ojat. Nyt osa niistä jäisi kaivamatta”, Mika vertaa.
”Matkan varrella tietotaito ja ymmärrys ovat lisääntyneet, oppimaansa pystyy välittömästi kokeilemaan.”
Yhden rinteen kehittäminen paahderinteeksi alkoi kulotuksella, Laura ja Mika Hämäläinen näyttävät. Kuva: Juha TanhuaIsäntä ajaa oranssin pakettiauton katoksesta ja lähdemme kierrokselle. Tie nousee eikä ihme, sillä Salpausselkään kuuluvan harjun nimi on Vastamäki. Rinteestä metsänomistajapari tekee paisterinnettä.
”Tässä taiteillaan puuntuotannon ja ekologian välillä. Koska lahopuuta tarvitaan, kaadamme tänä vuonna taas lisää lehtipuuta.”
Laidunnetulla alueella maatalousluonnon monimuotoisuuden ja maisemanhoidon tuki on toistaiseksi osaltaan korvannut monimuotoisuuden kustannuksia.
Paahderinteeseen sopii väljä koivikko, joka saa tulevaisuudessa järeytyä rauhassa. Alue on kasvanut aiemmin kuusta, mutta puulajista piti muutenkin luopua kuusenjuurikäävän takia.
”Erikoisuuksia alkaa tulla, kun niille järjestetään koti ja ruokaa.” Mika Hämäläinen
”Kovakuoriaistutkija on löytänyt täältä jo kuusi uhanalaisten lajien Punaisen kirjan harvinaisuutta. Erikoisuuksia alkaa tulla, kun niille järjestetään koti ja ruokaa”, Mika Hämäläinen sanoo.
Tärkeää on myös rikkoa kunttaa. Siitä vastaa pitkälti alueella laiduntava 60-päinen kyyttökarja sekä paikoin tietysti metsäkoneen ketjut. Kuntan alta löytyy mustaa multaa; kyseessä on lehtomainen kangas.
Rikotulle maalle ovat ilmestyneet esimerkiksi kämmekkäkasvit lehtoneidonvaippa ja tummaneidonvaippa.
Tältä paahderinteessä näyttää nyt. Etualan pökkelön isäntä on saanut hautausmaalta, josta se jouduttiin kaatamaan. Kuva: Juha TanhuaMatkaamme hyväkuntoista tilustietä ylöspäin. Jääkauden sulamisen välillä pysähdyttyä maastoon on muodostunut harjuterassi. Pian näemme useita isoja suppakuoppia. Niistä jyrkimmästä puustoa ei kaadeta, jotta sen kellarimainen pienilmasto säästyy.
Vastamäessä näyttäytyy myös sotahistoria. Rinteeseen on avattu vuoden 1918 punaisten ampumalinja. Laakson toisella puolella on jäännökset ”Huhtikuun torpasta”, jossa piilottelivat valkoisten puolella olleet Tupalan miehet sekä muita kylän isäntiä.
Seuraavaksi menemme Helvettiin.
Seuraavaksi menemme Helvettiin, joka lukee virallisesti kartassakin. Se muodostuu Helvetinrotkosta ja pohjalla virtaavasta Kumianojasta.
Kumianoja virtaa keväällä vuolaana rotkon pohjalla. Kunnostuksen jälkeen taimenella on siellä entistä paremmat kutuolot. Kuva: Juha TanhuaAiemmin suoristettu uoma mutkistettiin, jotta sinne saatiin virtausten ja seisovan veden vuorottelua. Pohjassa on kutusoraa, jonka ansiosta taimenkanta on alkanut vahvistua.
”Pari vuotta sitten purolla rupesi kortteeraamaan haikara, joka ottaa kyllä osuutensa taimenen poikasista.”
Uoman suojavyöhykkeessä kasvaa vanhaa kuusikkoa, jossa on tavattu liito-oravia. Ne ruokailevat puronvarsilehdossa.
Mika Hämäläinen kertoo nähneensä yöaikaan liikkuvan liito-oravan vain kerran.
”Menin puhdistamaan linnunpönttöä ja sieltä ilmestyi kaksi isoa silmää. Säikähdimme varmaan molemmat yhtä paljon.”
Puron ennallistamiseen Hämäläiset ovat saaneet yhteiskunnan tukia, kuten moneen muuhunkin hankkeeseen. Ilman julkista rahoitusta isot monimuotoisuusprojektit olisivat heidän mielestään olleet vaikeita, ellei mahdottomia toteuttaa.
Kyytöt polveutuvat vanhasta suomalaisesta maatiaiskarjasta. Tupalan tilalla niiden tehtävänä on paitsi sukunsa jatkaminen ja lihantuotanto, myös luonnonhoito. Kuva: Juha TanhuaHelvetistä palattuamme vastassa on osa kyytöistä. Ne ovat avainasemassa luonnonhoidossa syödessään heinän ja pienet kuusentaimet, jotka muuten tukahduttaisivat avomaata tarvitsevat kasvit.
Kyytöt laiduntavat kohtalaisen vapaasti metsälaitumilla päätilan 80 hehtaarin alueella.
”Monimuotoisuus näyttäytyy parhaimmillaan, kun uhanalaisen kyytön lantakasan vieressä kasvaa harvinainen huhtakurjenpolvi”, Mika Hämäläinen nauraa.
”Monimuotoisuus näyttäytyy parhaimmillaan, kun uhanalaisen kyytön lantakasan vieressä kasvaa harvinainen huhtakurjenpolvi.” Mika Hämäläinen
Toinen tärkeä monimuotoisuuden ylläpitäjä on lahopuu. Sitä omistajat pyrkivät jättämään metsään niin paljon kuin taloudellisesti on järkevää. Kääpiä kasvavia tekopökkelöitä on runsaasti.
”Ja kaadettu lahopuu sijoitetaan niin, ettei niiden yli ajeta harvennuksissakaan.”
Monimuotoisuuden edistämisen mahdollistaa tuttu motokuski, joka on kouliintunut toteuttamaan metsänomistajien tavoitteet.
Apuna on Mikan kehittämä viiden värin nauhakoodisto, jolla hän käy aina merkitsemässä käsiteltävän alueen. Säilytettävät puut hän valikoi yksitellen.
Vanhat puut ja lahopuusto houkuttelevat tikkoja. Etenkin palokärjet viihtyvät tilan metsissä. Kuva: Juha TanhuaPihaan palattuamme isäntä menee verstaaseen ja kantaa sieltä erikokoisia puukiekkoja. Iso on ehkä 60-senttinen ja pienempi 20-senttinen.
Tilalla käy jonkin verran vierailijoita ja Mika arvuuttelee heiltä aina, kumpi on vanhempi.
”Se on pienempi, joka on 180-vuotias. Se on kolmen puun ryhmästä, joka kasvoi neliömetrin alueella. Puun tilavuus oli 0,8 mottia. Isommasta 80-vuotiaasta männystä taas saatiin puuta 3,6 mottia.”
”Näistä voi arvioida, kumpi varastoi enemmän hiiltä: harvennetussa metsässä kasvava iso mänty vai luonnonvaraisesti kasvanut pieni mänty.”
Isäntää harmittaa ääripäihin menevä metsäkeskustelu.
”Olen yrittänyt kertoa vieraille, mitä metsässä on tehty ja miksi. Vaihtoehtojen näyttäminen käytännössä helpottaa kummasti asioiden perille menemistä.”
Kumpi kiekko on vanhemmasta puusta? Pienempi. Mika Hämäläinen ja perheen lapset ovat laskeneet lustot tarkkaan. Kuva: Juha TanhuaMonimuotoisuuden vaalinta tulee Hämäläisten mukaan joissakin kohteissa kalliiksi, joissakin ei.
”Etupäässä yritetään käyttää edullisia konsteja. Lahopuuta on helppo jättää vikaisista puista. Ryteikköjä ei kannata tieten tahtoen raivata. Erikoiskohteisiin taas on välttämätöntä saada tukea”, he sanovat.
”Etupäässä yritetään käyttää edullisia konsteja.”
”Jotta tällaisia asioita villisti pystyy toteuttamaan, talouspuolen täytyy olla kunnossa. Monimuotoisuuteen on eniten kiinnitetty huomiota talouskeskuksen tuntumassa, mutta muualla mennään puuntuotanto ja hiilensidonta edellä.”
Tilalla on metsiä 350 hehtaaria ja lisää hankitaan tilaisuuden tullen.
Mutta jos talousmetsistäkin löytyy erikoiskohteita, omistajat ottavat nekin huomioon. Siitä on osoituksena esimerkiksi yksi kahdeksan hehtaarin luonnonsuojelualue, josta valtio maksoi korvauksen.
”Vaikka metsää omistetaan euron kuvat silmissä, ei se sulje pois luonnonhoitoa”, painottaa Laura Hämäläinen. Kuva: Juha TanhuaMetsiensä estetiikkaa pariskunta ihailee töiden lomassa tai vaikka sieniretkellä. ”Muuten ei ehdi.”
Lisäksi Mika kertoo ahmivansa jatkuvasti uutta metsätietoa. Laura taas pitää tilan elämästä kertovaa blogia.
Metsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
