Asukkaille kaupunkimetsät ovat tärkeitä. ”Asukkaiden toiveet otetaan suunnittelussa huomioon aina, kun mahdollista”, Vallinkoski sanoo. Kuva: Hanne Manelius
Mervi Vallinkoski haluaa edistää monimuotoisuutta omistukseensa päätyneessä perintömetsässä ‒ ”En alun perin aikonut ryhtyä metsänomistajaksi”
Jyväskylän kaupungin yleiskaavapäällikkö Mervi Vallinkoski peri yllättäen metsätilan isotädiltään. Metsänhoidossa luonnonsuojelu ja metsien monimuotoisuus ovat Vallinkoskelle tärkeitä arvoja.Tilaajalle
Omien metsien lisäksi Mervi Vallinkoski on työnsä kautta päässyt suunnittelemaan Jyväskylän kaupungin metsien hoitoa. Kuva: Hanne ManeliusSuksien suihke kantautuu ladulta, ja kohta hiihtäjä ilmestyy mäennyppylän päälle. Mervi Vallinkoski odottaa latu-uran laidassa ennen kuin astuu ladun yli polulle.
Jyväskylässä Kuokkalan kaupunginosassa sijaitseva Sippulanniemen virkistysalue on talvisin hiihtäjien suosiossa. Sulan maan aikaan luonnosta voi nauttia vaikkapa patikoimalla neljän kilometrin mittaisen luontopolun.
Jyväskylän kaupungin yleiskaavapäällikkönä työskentelevälle Vallinkoskelle Sippulanniemen metsät ovat työn puolesta tulleet tutuiksi. Vuonna 2017 alueen metsille laadittiin hoitosuunnitelma, jonka laatimiseen tuolloin kaupungin maisema-arkkitehtina työskennellyt Vallinkoski pääsi osallistumaan.
”Hoitosuunnitelman laatiminen käynnistettiin, koska alueen puuston hoitotarve nousi esille osana kaupungin metsätoimen normaalia metsäsuunnitelman toteuttamista”, Vallinkoski kertoo.
Mervi Vallinkoski
Ikä: 52
Koti: Muuramessa
Metsät: 40 ha Kannonkoskella
Perhe: puoliso ja kaksi tytärtä
Koulutus: maisema-arkkitehti
Työ: Jyväskylän kaupungin yleiskaavapäällikkö
Harrastukset: lintujen tarkkailu ja sukututkimus
Kaupunkimetsien tavoitteet
Sippulanniemen hoitosuunnitelma kattaa noin 135 hehtaarin pinta-alan, josta noin sata hehtaaria on kaupungin omistamia metsiä.
Puusto on poikkeuksellisen iäkästä ja kookasta. Lähes 70 prosenttia puustosta on kehitysluokaltaan uudistuskypsää ja lähes 80 prosenttia iältään yli 60-vuotiasta.
Sippulanniemen pinta-alasta lähes puolet on varattu suojeluun, eikä näillä kohteilla tehdä metsänhoitotöitä tai hakkuita. Suojelun ulkopuolisten alueiden metsänkäsittelyssä oli otettava huomioon monta tavoitetta. Samanaikaisesti oli kyettävä turvaamaan niin metsän elinvoimaisuus ja monimuotoisuus kuin virkistysarvot ja maisema.
”Aina, kun se on mahdollista, Jyväskylän kaupungin virkistysmetsissä hakkuut pyritään toteuttamaan jatkuvan kasvatuksen periaatteiden mukaisesti”, Vallinkoski kertoo.
Sippulanniemen vanhoja metsiä on viime vuosina uudistettu varovasti pienaukko-, kaistale- ja siemenpuuhakkuin. Pienialaisten hakkuiden tavoitteena on saada metsään aiempaa enemmän eri-ikäisiä ja erikokoisia puita samalla maisema-arvot säilyttäen.
Metsän uudistuminen perustuu joko olemassa olevaan alikasvostaimikkoon tai varttuneiden puiden alle syntyvään luontaiseen taimiainekseen. Muutaman aarin kokoisen pienaukon laidalla Vallinkoski pysähtyy. Olisi mielenkiintoista tarkistaa, miten hyvin aukko on taimettunut, mutta polveen yltävän hangen alta taimia ei helposti löydä.
Asukkaille kaupunkimetsät ovat tärkeitä, ja maisema-arkkitehtinä työskennellessään Vallinkoski sai heiltä lukuisia yhteydenottoja metsien käytöstä.
”Yksittäisellä puulla voi olla asukkaalle suuri merkitys, ja siksi asukkaiden toiveet pyritään ottamaan huomioon metsienkäytön suunnittelussa. Voimme esimerkiksi tutustua suunnitelmiin yhteisillä maastokäynneillä.”
Kun Sippulanniemen hoitosuunnitelma valmistui, se esiteltiin alueen asukkaille yhteistilaisuudessa. Suunnitelmaan oltiin tyytyväisiä, eikä soraääniä kuulunut.
Metsä yllätysperintönä
Vallinkosken oma 40 hehtaarin metsätila sijaitsee Kannonkoskella, noin sadan kilometrin päässä Jyväskylästä. Tila siirtyi hänen omistukseensa perintönä nelisen vuotta sitten.
”Metsä oli alun perin isotätini, ja hän testamenttasi sen isälleni. Koska isäni kuoli ennen tätiään, metsä tuli yllätysperintönä minulle. Jos totta puhutaan, en alun perin aikonut ryhtyä metsänomistajaksi.”
Ensin Vallinkoski harkitsi tilan myyntiä mutta päätyi lopulta pitämään sen. Saattaisihan metsänomistus olla maisema-arkkitehdin työn kannalta hyväkin asia, hän pohti.
Kannonkosken kirkonkylän tuntumassa sijaitseva metsätila on Vallinkosken isän Esko Hytösen synnyinpaikka. MTK-Keski-Suomen toiminnanjohtajana työskennellyt Hytönen oli intohimoinen metsämies, joka hoiti tilaa ammattitaidolla tätinsä asiamiehenä.
”Isä hoiti metsää talous edellä. Luonnonsuojelu tai metsien monimuotoisuus eivät olleet hänelle samalla tavoin tärkeitä arvoja”, Mervi Vallinkoski sanoo.
Sukupolvi- ja näkökulmaeroja
1990-luvun lopulla Vallinkoski opiskeli maisema-arkkitehtuuria Teknillisessä korkeakoulussa, nykyisessä Aalto-yliopistossa.
Samoihin aikoihin ympäristöhallinnon julkaisema kansallinen esitys Natura-verkostosta roihahti kiistaksi. Maanomistajat ja heidän etujärjestönsä vastustivat sekä verkostoa että sen valmistelua.
”Satuin kotona käydessäni ohimennen kommentoimaan kiistaa, ja siitä seurasi tulinen keskustelu. Isä ei ollut Naturan suhteen kovin ymmärtäväinen.”
Vallinkoski myöntää olevansa arvoiltaan isäänsä vihreämpi. Silti hän ymmärtää isän näkökulman hyvin. Isän sukupolvelle metsä oli taloudellinen turva. Metsässä raha oli pankissa, tai jopa vielä pankkia paremmassa turvassa.
”Samalla tavoin itsekin ajattelen, että metsä on omille lapsilleni tulevaisuuden pesämuna.”
Oman metsätilansa hoitotyöt Vallinkoski aikoo jatkossakin teettää ammattilaisella. ”Vaikka metsä on minulle tärkeä, metsätyöt eivät ole intohimoni.” Kuva: Hanne ManeliusPuukauppa perintöveroihin
Ensimmäisen puukauppansa tuore metsänomistaja solmi kohta perunkirjoituksen jälkeen, koska perintöveroja varten osa metsästä oli pakko hakata.
”Tilalla oli yksi uudistuskypsä kuvio, jota oli onneksi pidetty varalla. Sinänsä on kyllä todella typerää, että perinnön takia joutuu pistämään puuta pinoon. Etenkin silloin, jos perinnön saaja ei ole lähisukulainen, verot voivat olla aikamoiset.”
Kauppa oli niin sanottu valtakirjakauppa, jossa paikallinen metsänhoitoyhdistys vastasi puunmyyntisuunnitelmasta, kilpailutuksesta ja korjuun valvonnasta. Hakkuun jälkeen yhdistys vastasi myös uudistusalan istutuksesta.
”Kaikki sujui vaivattomasti, sillä yhdistyksessä oli tuttu asiantuntija, joka tunsi metsän jo ennalta.”
Viime aikoina yksityiseen metsänomistukseen on kohdistunut monenlaisia vaatimuksia. Sen lisäksi, että kasvattaa metsässä laadukasta puuraaka-ainetta, pitäisi hillitä ilmastonmuutosta, vahvistaa hiilinieluja, huolehtia metsän terveydestä ja elinvoimasta ja turvata metsäluontoa ennallistamalla.
”Kaikki nämä hiilensidonnan ja ennallistamisen ratkaisut kiinnostavat minua todella paljon. Tärkeää on myös tietää se, saako metsänomistaja niistä korvauksen”, Vallinkoski sanoo.
”Vaikka en itsekään pyri saamaan metsästä irti jokaista mahdollista senttiä, ei metsänomistamisen pidä miinuksellekaan mennä. Ymmärrän hyvin, että vaatimukset huolestuttavat varsinkin, jos metsätila on hankittu velkarahalla.”
Kirjanpainajatuhot ovat aiheuttaneet huolta Jyväskylän kaupungin metsissä. ”Tilannetta ja tehtyjen toimien vaikuttavuutta seurataan koko ajan tarkasti”, Mervi Vallinkoski sanoo. Kuva: Hanne ManeliusSekametsiä ja jatkuvaa kasvatusta
Jatkossa Mervi Vallinkoski pyrkii lisäämään metsänsä monimuotoisuutta esimerkiksi puulajisuhteita monipuolistamalla.
”Isän aikana uudistusaloja viljeltiin kuuselle, mutta itse haluan harvennusvaiheessa ohjata niitä kohti sekametsää.”
Kahden tai useamman puulajin sekametsien ennakoidaan kestävän muuttuvaa ilmastoa yhden puulajin metsiä paremmin. Ne soveltuvat hyvin myös virkistyskäyttöön.
Yleisimpien puulajien lisäksi tilalla kasvaa pieni tammitaimikko, ja tilan puretun päärakennuksen pihapiiriin on istutettu lehtikuusta.
Isän aikanaan ojittamilla turvemailla Vallinkoski pyrkii siirtymään jatkuvaan kasvatukseen. Jatkuvassa kasvatuksessa pohjaveden pinnan korkeutta pyritään säätelemään puuston avulla niin, että se pysyttelee puiden kasvun kannalta riittävän alhaalla ja kunnostusojituksista voidaan ainakin osin luopua.
”Olen myös ajatellut jättää joitain kuvioita kokonaan metsänkäsittelyn ulkopuolelle, jotta niille ajan mittaan pääsisi kehittymään suojeluarvoja.”
Vallinkoskella on 19- ja 15-vuotiaat tyttäret, jotka äiti kertoo ottaneensa heti mukaan metsänomistukseen. Tulevista hoito- ja hakkuutarpeista keskustellaan yhdessä.
”He molemmat ovat kiinnostuneita biologiasta, linnuista ja kaikenlaisista öttiäisistä, joten myös metsänomistaminen saattaa alkaa kiinnostaa heitä.”
Mervin vinkit
1. Kannatan kaikessa tilanteiden ennakoimista. Myös metsänhoidossa se on olennaista.
2. Hyvällä suunnittelulla voidaan sovittaa yhteen erilaisia tavoitteita.
3. Maastokäynnit metsäammattilaisen kanssa ovat hyödyllisiä, niissä oppii nopeasti paljon.
4. On hyvä pitää mielessä, että metsänhoidossa aikajänne ulottuu vuosikymmenien päähän.
Artikkeli on julkaistu Aarteessa 11/2023.
Metsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
