”Myymme kaiken harvennuspuun energiaksi. Energiarangan tekeminen on nopeampaa, ja hinta on nyt sama kuin kuitupuulla”, Jussi (vas.) ja Risto Iivonen toteavat. Kuva: Maria Miklas
Onkisuon maa- ja metsätilalla isän ja pojan yhteistyö sujuu mallikkaasti ‒ harvennushakkuut tehdään omalla konekalustolla
Onkisuon maa- ja metsätilalla Asikkalassa luotetaan omaan apuun metsien harvennuksissa. Jälki on juuri sellaista kuin halutaan.Tilaajalle
”En osaa olla metsästä poissa vapaa-ajallakaan”, suunnistusta harrastava Risto Iivonen naurahtaa. Vuonna 2002 Jukolan viesti kulki hänen omissa metsissään. Kuva: Maria MiklasUrajärven Onkisuolla pidetään syyskuussa taukopäivää puinneista. Vettä on tullut solkenaan, ja tänään yrittäjä Risto Iivonen, 69, ja hänen poikansa Jussi Iivonen, 27, keskittyvät viljan kuivaukseen.
Jussilla on yhden taimikon varhaisperkaus kesken, ja iltapäivällä hän aikoo tarttua raivaussahaan. Mukaan raivaamaan lähtee hänen tyttöystävänsä Krista Pesu, joka hänkin tekee mielellään metsätöitä. Kemera-tukea saanut urakka täytyy saada valmiiksi syyskuun loppuun mennessä.
Käytettynä hankittu Nisula N5 -harvennushakkuukone odottelee konehallin vieressä maapohjat kantaviksi tekeviä pakkasia. Sen viereen on parkkeerattu energiapuun korjuuseen tarkoitetulla giljotiinikouralla varustettu Valtra.
”Tein pitkään harvennushakkuut moottorisahalla. Sitten ostin metsävarustellun Valtran ja siihen harvennuksille sopivan kaatopään. Omaa harvennettavaa on sen verran paljon, että viime vuonna päädyin hankkimaan tehokkaamman metsäkoneen. Jussi on innokas ajamaan konetta, minä olen sitä vain kokeillut”, Risto kertoo.
Metsää hänelle on vuosikymmenten mittaan kertynyt lähes 400 hehtaaria. Uudella koneella aiotaan myös tehdä pientä keikkaa metsänhoitoyhdistykselle.
”Kymmenen tuhatta tuntia ajettu kone on toiminut hyvin. Viime talvi oli vielä pientä opettelua. Nisulan ohjainvivut ovat samanlaiset kuin Valtrassa, joten aika nopeasti käytön oppi”, Jussi sanoo.
Isän ja pojan yhteistyö metsäasioissa sujuu mallikkaasti. Risto ajaa Jussin kaatamat harvennuspuut tien varteen. Moottorisahaakin miehet tarvitsevat, sillä koneen koura ei yllä kaikkialle. Jotkin puut ovat taas niin järeitä, ettei harvesterin hakkuupää riitä niille.
Tilalla suunnitellaan lähivuosina sukupolvenvaihdosta, ja maatilan jatkajan on hyvä perehtyä myös metsäasioihin. Maatilan ja suurimman osan metsätiloista Risto Iivonen omistaa yhdessä vaimonsa Pirjo Iivosen kanssa.
Risto Iivonen
Ikä: 69
Työ: maa- ja metsätalousyrittäjä, omistaa tilan yhdessä puolisonsa Pirjo Iivosen kanssa
Perhe: puoliso ja neljä täysi-ikäistä lasta
Asuinpaikka: Asikkalan Urajärven kylä
Metsät: 390 hehtaaria Päijät-Hämeessä
Harrastukset: suunnistus
”Vähän liikaa jäi puita pystyyn”
Suuntaamme viime talvena harvennettuun kuusikkoon, joka sijaitsee aivan Vesivehmaan lentokentän kupeessa. Seuraksemme saamme Metsänhoitoyhdistys Päijät-Hämeen metsäasiantuntijan Marko Pasasen.
Noin 40-vuotiaalla kuviolla tehtiin toinen harvennus aivan oikea-aikaisesti. Kuvio on ensimmäinen, joka harvennettiin uudella Nisulan koneella.
”Kohtuullisen tyytyväinen olen työjälkeen. Muutama kolhu puun kylkiin olisi saanut jäädä tulematta. Jostakin kohtaa olisi voinut ottaa muutaman puun enemmän pois. Usein seuraavana päivänä huomaa, että metsä tuli jätettyä vähän liian tiheäksi, mutta homman voi helposti korjata”, Jussi analysoi.
Marko Pasaselle ilmiö on tuttu.
”Usein hankintahakkuissa jätetään hieman liikaa puita kasvamaan. Tällaisella rehevällä pohjalla kuuset kasvavat todella nopeasti. Tähän on jäänyt noin tuhat runkoa hehtaarille, ja lähes kaikki puut ovat hyvässä kasvukunnossa, joten ne täyttävät taas pian kasvutilan.”
Kuviolle pitää Pasasen mukaan palata viimeistään 15 vuoden päästä tekemään kolmas harvennus.
Mistä metsänomistaja voi päätellä, milloin kuviolla on sopiva harvennusaika?
”Puussa pitäisi olla aina noin puolet rungon mitasta elävää, yhteyttävää latvusta. Jos latvuksen osuus menee pienemmäksi, kasvutiheys on liian suuri ja harvennus tarpeen. Ensiharvennuksen aika koittaa yleensä 20–25 vuoden päästä istutuksesta”, Pasanen neuvoo.
Kuusikoiden harvennukset kannattaisi toteuttaa talvella kantavan maan aikana. Pasanen ei tyrmää täysin kesäharvennuksiakaan, kunhan metsänpohja on kantava ja kuljettaja osaa latoa hakkuutähteet ajourien suojaksi.
”Väkisin ei kannata kuitenkaan vääntää talvileimikoita kesäkorjuuseen.”
Viime talvena harvennettu metsä on syntynyt luontaisesti 40 vuotta sitten. Kuvio saa kasvaa tässä asennossa noin 15 vuotta, kunnes koittaa kolmas harvennus. Kuva: Maria MiklasHarvennuspuulla huippuhinta
Hankintapuulle on aikaisempaa enemmän kysyntää, kun metsäyhtiöt eivät ehdi itse hakkauttaa niin paljon puuta kuin tehtailla tarvitaan. Esimerkiksi Metsä Group maksaa hintalisää niille Metsäliitto-osuuskunnan omistajajäsenille, jotka hakkaavat harvennuspuuta yli 350 kuutiota vuodessa.
”Harvennuspuulla on nyt todella hyvä kysyntä. Tällä seudulla noin puolet puusta menee kuitupuuna sellun raaka-aineeksi ja puolet energiapuuksi”, Pasanen sanoo.
”Tienvarsihinnat ovat nyt paremmat kuin koskaan. Kuitu- ja energiapuusta maksetaan jo lähemmäs 50 euroa kuutiolta. Hankintalisä on 15 euron luokkaa kuutiolta. Tukin teosta ei jää muuta hankintalisää kuin hiki.”
”Hinnat ovat tällä hetkellä ihan ookoo”, Risto Iivonen sanoo.
”Kun tekee koneella ja saa määrän isommaksi, maksetaan myös määrälisät.”
Iivoset ovat katsoneet järkeväksi myydä kaiken harvennuspuun energiapuuna.
”Korjaaminen on paljon nopeampaa, kun saa laittaa kaiken samaan kasaan ja rangan pituus voi olla kolmesta viiteen metriin. Jos puut tekisi kuiduksi, kaikki puulajit pitäisi erotella omiin kasoihinsa ja ajaa erikseen pinoon. Energiarangaksi kelpaa kaikki yli viiden sentin läpimittainen puu. Latvat voi myydä kokopuuna, ja niistäkin saa rahaa”, Risto perustelee.
Yli viiden sentin läpimittainen ranka hyväksytään nykyään myös kuitupuuksi. Metsäyhtiöiden oli pakko laskea kuitupuun läpimittavaatimusta, jotta se pystyisi kilpailemaan energiapuun ostajien kanssa.
Vakiintuneena puukauppakumppanina Iivosella on metsänhoitoyhdistyksen lisäksi lähellä sijaitseva Versowoodin Vierumäen saha. Kuitupuuta hän myy silloin tällöin myös isoille metsäyhtiöille.
Risto Iivonen on koko metsänomistajuutensa ajan suosinut sekametsiä.
”En ole koskaan ottanut raivatessa kaikki koivuja pois, ja se on ollut hyvä ratkaisu.”
Jussi Iivonen ajaa Nisulan pientä harvesteria. Kun maat jäätyvät, kone murahtaa taas käyntiin. Isä Risto Iivonen ajaa energiarangat tien varteen. Kuva: Maria MiklasEnnakkoraivaus tarvitaan
Päijät-Hämeessä puu kasvaa hyvin. Ensiharvennuksia ja muitakin harvennuksia on Pasasen mukaan rästissä enemmän kuin metsänomistajat, metsänhoitoyhdistys ja metsäyhtiöt ehtivät hakata. Tämä johtaa väistämättä kasvutappioihin.
Pasanen muistuttaa ennakkoraivauksen tärkeydestä.
”On kaikkien etu, että hakkuukoneen kuljettajalla on hyvä näkyvyys kaadettaviin puihin. Koneet pysyvät ehjinä, ja korjuujälki on parempaa. Metsäfirmat eivät osta leimikoita, joita ei ole raivattu konekorjuukelpoisiksi.”
Jussi Iivosella on kokemusta sekä ennakkoraivatun että raivaamattoman alueen koneellisesta harvennuksesta.
”Ehdin viime talveksi ennakkoraivata vain puolet alueesta. Raivaamattomalla alalla meinasi pinna palaa.”
Metsänomistaja voi tehdä ennakkoraivauksen raivaussahalla itsekin.
”Alueen voi raivata hyvissä ajoin, vaikka jo muutama vuosi ennen suunniteltua harvennushakkuuta. Ostajakin voi silloin maksaa puusta paremman hinnan”, Pasanen kannustaa. ”Monella on hyvä raivaussaha, mutta se ei valitettavasti mene yksin metsään.”
”Kymmenen tuhatta tuntia ajettu kone on toiminut hyvin”, kehuu Jussi Iivonen Nisula N5 -harvennushakkuukonetta. Kuva: Maria MiklasKoko ikä metsässä
Risto Iivonen sai maatilan omistukseensa vuonna 1985 ja on määrätietoisesti kasvattanut tilan metsäalaa. Hän aloitti metsätyöt moottorisahalla ja vinssitraktorilla vanhempiensa omistamalla tilalla jo vuonna 1975 ja viihtyy metsissä myös vapaa-aikanaan.
”Olen suunnistanut Jukolan viestin 49 kertaa. Vain kaksi kertaa on jäänyt väliin, kun oma seurani Asikkalan Raikas on järjestänyt viestin. Vuonna 2002 Jukolan viesti järjestettiin tuossa kilometrin päässä Vesivehmaan lentokentällä, ja radat kulkivat myös minun metsissäni. Nykyään käyn iltarasteilla ja edelleen Jukolassa.”
Jussi Iivosella on perheen metsässä endurorata. Moottoripyöräilyn lisäksi hän harrastaa maastopyöräilyä. Pirjo Iivonen puolestaan pitää metsäkävelyistä. Haastattelupäivänä hän oli ruskareissulla Ylläksellä.
Vaikka koko perhe viihtyy metsässä, kevään istutukset on useimmiten ulkoistettu, koska istutusaika osuu lähes aina päällekkäin peltojen kylvöjen kanssa.
Iivoset investoivat metsään säännöllisesti muutenkin kuin konehankinnoin.
”Metsäteitä tehdään aina, kun tarvetta ilmenee. Se investointi ei mene hukkaan. Viiden viime vuoden aikana olemme rakentaneet reilun kilometrin ja puolen kilometrin metsätiepätkät”, Risto kertoo.
”Kolme vuotta sitten ostin 30 hehtaarin metsäpalstan tästä melko läheltä. Kauimmaiselle palstallekaan ei ole meiltä kuin 25 kilometriä. Metsä alkaa olla tulonlähteenä jo samaa luokkaa kuin maatalous, vaikka nuorta metsää on suhteessa aika paljon.”
Tulevan talven hakkuiden ohessa perheessä jatkuu sukupolvenvaihdoksen suunnittelu. Isohkon tilan omistajanvaihdoksen käytännön toteutuksessa kuluu helposti vähintään vuosi.
Jussin lisäksi Ristolla ja Pirjolla on kolme tytärtä, ja siksikin maa- ja metsätilan siirtäminen nuoremmalle polvelle vaatii huolellista suunnittelua.
Riston vinkit
1. Kirves on metsän paras lääke. Hakata pitää, jos haluaa metsän kasvavan hyvin.
2. Tee tai teetä hoitotyöt ajallaan. Viivyttely hidastaa kasvua ja lisää riskejä.
3. Metsänomistajan tärkein työkalu on raivaussaha, mutta sitä pitää myös muistaa käyttää.
4. Jätä taimikoihin raivauksen yhteydessä kasvamaan myös koivuja.
Artikkeli on julkaistu Aarteessa 9/2023.
Metsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
