Siiskosen puutarhojen perunat, jotka valmistuvat aikaisin etelän hiekkarinteillä, tunnetaan Savonlinnassa. Kuva: Timo Seppäläinen
”Savonlinnan torille on aivan turha tuoda ruotsalaista mansikkaa”, sanoo 35 vuotta torikauppaa tehnyt Kirsi Siiskonen
Suomen keskittynyt päivittäistavarakauppa vähentää Ari Kallaksen mukaan torimyyntiä. Monilla paikkakunnilla torien uudistamisesta päättää hänen mukaansa tahoja, jotka ovat taustaltaan S-ryhmäläisiä.Savonlinna
Sampsa Putto Punkaharjulta hakee Savonlinnan torilta kasviksia niin usein kun on mahdollista. Hän osti juhannusviikolla Kirsi Siiskoselta Solitsi-perunaa, mansikoita ja sipulia. Kuva: Timo Seppäläinen”Savonlinnan torille on aivan turha tuoda ruotsalaista mansikkaa”, sanoo kauppatorilla omien peltojensa tuotteita myyvä Kirsi Siiskonen.
Maatalousyrittäjä on tehnyt torilla kauppaa melko lailla samalla paikalla 35 vuotta.
Aiemmin Siiskosen puutarhojen tuotteita myytiin myös kauppoihin, mutta nyt tuotantoa on vähennetty ja kaikki myydään torilla.
Toripäivänä Siiskonen herää viiden aikaan leikkaamaan tillit ja salaatit kyytiin. Torille hän saapuu viimeistään seitsemäksi ja myy tuotteita niin pitkään kuin niitä riittää, iltapäivään asti.
”Nostamme sen verran, että kaikki menee päivän aikana. Kaikki on tuoretta.”
Perunat nostetaan kuokkimalla.
Täydennyksiä tulee tilalta Tanhuvaaran läheltä pari kertaa päivässä.
Pääartikkelit ovat peruna, herne ja mansikka. Perunat nostetaan kuokkimalla, perunannostokonetta pientilalle ei ole.
Siiskosen mukaan nuorisokin on löytänyt tiensä torille.
”Ihmiset tietävät, että täältä saa tosi hyvää ruokaa. Terveys on trendinä, nuorempikin ikäpolvi panostaa siihen tosi paljon.”
Savonlinnassa on suunniteltu torin uudistamista.
Siiskosen mukaan sille ei ole tarvetta. Järvien ympäröimä tori on pieni ja idyllinen ja kauppiailla on hyvä yhteishenki.
”Pelkään, että jokin häviää, jos toria uudistetaan.”
Vinga-viiniterassin yrittäjä Max Kallinen puolestaan näkee, että toria on tarve uudistaa. Terassi viettää selkeästi alaspäin.
”Innolla odotan että tämä saadaan vaateriin”, sanoo Kallinen, joka muutti Savonlinnaan kahdeksan vuotta sitten.
Max Kallinen avasi tänä kesänä Savonlinnan torille Mirri Cafe barin. Cocktailien ja kahvin lisäksi sieltä saa unkarilaista katuruokaa lángosta eli uppopaistettua taikinalettua. Kuva: Timo SeppäläinenToreja uudistetaan nyt monessa kunnassa.
Suomessa ammattitaito torien uudistamiseen on Tori- ja markkinakaupan palvelukeskus Oy:n toiminnanjohtajan Ari Kallaksen mukaan valitettavan huono.
”Usein uudistaminen tarkoittaa, että uudistetaan torin kivetystä, infraa, suihkulähteitä ja viheristutuksia.”
Hienot puitteet eivät riitä, vaan rahaa pitää Kallaksen mukaan varata markkinointiin ja tapahtumiin.
”Se puoli Suomessa ontuu pahemman kerran.”
Torit ovat osalla paikkakunnista vireitä, osalla henkitoreissaan.
Alueellista jakoa maan sisällä torien suosiossa ei Kallaksen mukaan ole, mutta torit ovat osalla paikkakunnista vireitä, osalla henkitoreissaan.
”Kysymys on siitä, miten asioita on hoidettu. Suomessa on luvattoman paljon pienillä paikkakunnilla olevia toreja, joissa toripäivä on arkisin kello 8–13. Se on johtanut siihen, että kauppiaat ja asiakkaat eivät tiedä, milloin torilla kannattaisi mennä”, sanoo Kallas.
Liian laveat aikaoloajat ovat Kallaksen mukaan iso virhe.
”Suurimmassa osassa Eurooppaa torit ovat avoinna tiettyinä päivinä tai osan päivää. Ihmiset tietävät, milloin tulla paikalle.”
”Monille on tullut olo, että toritoiminta unohdetaan tietoisesti, että se on pois muusta päivittäistavaran kilpailusta.”
Suomen keskittynyt päivittäistavarakauppa vähentää Kallaksen mukaan torimyyntiä.
Monilla paikkakunnilla torien uudistamisesta ja kaavoittamisesta päättää hänen mukaansa tahoja, jotka ovat taustaltaan S-ryhmäläisiä.
”Monille on tullut olo, että toritoiminta unohdetaan tietoisesti, että se on pois muusta päivittäistavaran kilpailusta.”
Joensuussa torilla avautui 2023 Pohjois-Karjalan osuuskaupan kauppahalli. Lappeenrannassa torin perinteisten vetykioskien kohdalle on kaavailtu Etelä-Karjalan osuuskaupan uutta kauppahallia.
Torikauppaa Mäntyharjussa vuonna 2012. Arkistokuva. Kuva: Kari Salonen”Ne ovat aina vaikeita asioita, varsinkin Lappeenrannassa. Jos toriin halutaan puuttua, se herättää hyvin paljon vastustusta. Se koetaan tärkeänä sellaisena kuin se on”, kertoo kulttuurintutkija, filosofian tohtori Sari Tuuva-Hongisto.
Hän kävi tekemään kirjaa Lappeenrannan kauppatorin tarinoista, kun hän kavahti sitä, kuinka hiljaiseksi tori oli muuttunut.
Tuuva-Hongistokin on myynyt torilla aikoinaan lemiläisen kotitilan mansikoita.
”Haluaisimme lähiruokaa ja siihen on kehitetty esimerkiksi lähiruokarinkejä. Samaan aikaan meillä on jo olemassa infra siihen, että saamme ostettua lähiruokaa suoraan tuottajilta. Torit vaatisivat vähän boostia ja kehittämistä, että ne löydettäisiin uudelleen paikkoina, joista saa tuoretta lähiruokaa.”
”Torit vaatisivat vähän boostia ja kehittämistä, että ne löydettäisiin uudelleen paikkoina, joista saa tuoretta lähiruokaa.”
Kallaksen mukaan ruuan merkitys toreilla on kasvanut koko ajan.
”Vahvimmillaan torit ovat marjojen, vihannesten ja hedelmien myynnissä. Esimerkiksi marjamyynnissä torimyynnin osuus on edelleen useita kymmeniä prosentteja.”
Toreilla myydään lähiruokaa ja etnistä ruokaa. ”Etnisen ruuan yrittäjiä on tullut paljon lisää. Ruoka-annokset ovat kasvava trendi mutta kirjo on iso, leipomotuotteista lähtien.”
Osalla toreista ruoka on keskeisin elementti. Esimerkiksi Kuopion kauppatori on kaupunkilaisten keidas, jossa käydään kahvilla ja syömässä. Salon torilla valtavan isot torikahvilat ovat torin vetovoimatekijä.
Pekka Heikkisen leipomossa leivottiin vuonna 2004. Arkistokuva. Kuva: Kari SalonenRuoka, joka ei saa tavallisesta ruokakaupasta, on torien markkinarako, sanoo Tapahtumateollisuus ry:n toimitusjohtaja Sami Kerman.
Toreilta saa artesaaniruokaa: paikallista, luomua ja aitoa.
Torien tulevaisuus on Kermanin mukaan hyvä, mutta se vaatii asiakkaiden tarpeiden vahvaa ymmärrystä.
”Kun torilla käynnistä saadaan elämys, johon ihmiset tulevat kuluttamaan ravintolapalveluja ja ostamaan paikallisten tuottajien tuotteita, sellaisille konsepteille löytyy yleisöjä.”
Itse Kerman vei vastikään lapsensa Kuopion kauppahalliin, josta mukaan tarttui Pekka Heikkisen leipää. ”Se on Kajaanin lahja maailmalle.”
Torikauppa
Tori- ja markkinakauppa on maamme vanhin kaupankäynnin muoto.
Torikauppa on Suomessa murrosvaiheessa. Torikauppiaiden keski-ikä on yli 50 vuotta.
1960-luvulla alkanut kaupankäynnin keskittyminen isoihin marketteihin ja kauppakeskuksiin on heikentänyt perinteistä torikauppaa.
Korona-aikana torit, markkinat ja tapahtumat saivat ison iskun. Torit selvisivät vähimmillä vahingoilla, markkinat eivät ole vielä toipuneet.
Kauppatoreja on nyt reilut 300 ja niitä hyödyntää noin 1 000 ammattimaista torikauppiasta. Lisäksi osa-aikaisesti torikauppaa tekee noin 12 000 kauppiasta.
Lähde: Ari Kallas ja TMK
Tori- ja markkinakaupan keskusjärjestö päätti kevään kokouksessaan lakkauttaa toimintansa ja suositteli jäsenilleen liittymistä Tapahtumateollisuuteen.
Tapahtumateollisuus edistää nyt myös tori- ja markkinakauppaa.
Viime vuosina Suomessa on Kermanin mukaan havahduttu torien merkityksen ymmärtämiseen.
”Torikulttuuri on ollut olemassa tuhansia vuosia. Korona alleviivasi, kuinka kova tarve ihmisillä on toistensa tapaamiselle ja yhteiselle olohuoneelle.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
